Männä viikolla täytin taas vuosia. Taas. Sain siipalta lahjaksi jotain, mistä olen pitkään haaveillut. Sain kameran. Tosin ihan tällaisesta en ole uskaltanut uneksia, joten itkuhan siinä sitten tuli, kun pakettia availin. Kaikkien viimeaikaisten suruitkujen joukkoon tuntui ihan hyvältä tirauttaa yksi iloitku.

Tähän asti olen kuvannut uskollisella ja kovia kokeneella pikkupokkarilla, joten nyt pitää opetella ihan oikeasti kuvaamaan. Pitäisi melkeinpä päästä jonkun osaavan opetukseen, ettei käy niin, että jurnuttaa eteenpäin ykkösellä vaikka viisi vaihdetta olisi käytössä. Haluaisikohan joku valokuvaaja-bloggari järjestää meille aloittelijoille pienen kuvauskurssin? Maksua vastaan tietenkin. Olisiko muita tulijoita?

Elämä jatkuu

Viime ajat ovat olleet melkoista tunteiden vuoristorataa. On sydäntäsärkevää nähdä tärkeän ja rakkaan ihmisen sairastuvan vakavasti, ilman ennakkovaroitusta, ilman lupausta paremmasta. Yritä siinä sitten olla vahva, kun puhelimen pirahduskin säikäyttää.

Luojan kiitos minulla on perheeni; rakkaani ja pienet poikamme. He pitävät arjessa kiinni ja antavat voimaa. Synkällä hetkellä mieheni lohdutti, että tapahtuipa tänään mitä tahansa, aurinko nousee huomennakin. Niinpä.

Jotain sentään

Eipä tässä viime aikoina ole päässyt tekemisillään kehuskelemaan. Kirpputoripöytä työllistää edelleen. Uskomatonta, kuinka aikaavievää sitä on ylläpitää. Turhasta tavarasta toki pääsee eroon, mutta ei siinä tuntipalkoille pääse.

Värkkäilyrintamalla ei ole kummoisia tapahtunut. Noh, ikuinen yritys selvittää johtosekamelskaa on jatkunut ja sainhan minä julisteita kehyksiin, mutten seinälle. Meillä ei ikävä kyllä voi pitää tauluja trendikkäästi nojaamassa seinää vasten muualla kuin pojilta rauhoitetulla alueella. Sen verran kekseliäitä ja vikkeliä pojista on tullut, että tällaista aluetta ei oikeastaan enää edes ole.

Jotain pitkään mielen päällä muhinutta olen sentään saanut aloiteltua. Haaveissa on ollut tehdä työ-/vierashuoneeseen sohva - tai pikemminkin laveri - jonka voi tarvittaessa purkaa useaksi nukkumapaikaksi. Tarkoituksena on päällystää muutama patja ja kasata ne sitten päällekkäin. Vasta pinon päällimmäinen patja on valmis. Raitakankaalla kikkailin, kuinkas muuten. Rungon rakenne on vielä mietintämyssyn alla. Jotain halpaa ja simppeliä kuitenkin.

Rakas karvanaamani täyttää huomenna pyöreitä vuosia. Kokonaista 30. Nyt nopsaan hoitamaan pari synttärijärjestelyä ennen kuin marakatit herää. Kivaa viikkoa kaikille!

Hullun hommaa

Inhoan ylimääräistä roinaa. Kurkistus kellariin paljastaa, että omistan sitä kuitenkin älyttömän määrän. Etenkin vaatteita. Mihin ihmeeseen ihminen tarvitsee 15 valkoista ja 15 mustaa toppia? Puhumattakaan niistä turkooseista jne jne!  

Viimeaikaisen blogihiljaisuuden syy onkin pitkälti roinassa. Kirpputorille menevässä roinassa. Olen pessyt ja puunannut, silittänyt ja pakannut, hinnoitellut ja roudannut kaiken liikenevän ajan. Vielä kun malttaisin jättää kaikki vastaan tulevat aarteet muiden riesaksi. Mutta kun ei. Kyllähän tällainen kirppukauppias tarvitsee uuden puhelimen, pankin ja salkun. Oikea bisnesnainen! Hah. Hullun hommaa sanoo, siippa. Tavoistani poiketen ymmärrän kerrankin pitää suuni kiinni - myöntymisen merkiksi.

Hirviökärpänen

Taidettiin viikonloppuna nauttia kesän viimeisiä aterioita ulkosalla. No joo, nauttia ja nauttia. Kaikki oli hyvin, kunnes perkuleen kärpänen pilasi kaiken. Huoh. Se on niin vähästä kiinni nykyään.

Yötä odotellessa

Olkkarin lattialla on siskonpeti ja saa olla ensi yönkin. Tämä pumpulissa pidetty mamma sai viime yönä ensimmäisen kerran tuta mistä todellisissa vauvavalvojaisissa on kyse. Jo oli aikakin. Voi sitä huutoa ja rimpuilua. Laitettiin pikkuisen kanssa hynttyyt yhteen, jotta muu väki saisi nukkua edes nimeksi. Minä en nukkunut sitäkään vähää, minkä hikinen mutta kuumeeton vauva torkkui. Katsoin uutta lempisarjaani ja odottelin aamua, ja sitä, kun itku taas alkaa.

Aamun sarastaessa poika pinkaisi pystyyn kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lääkäri ei löytänyt muuta vikaa kuin punertavan kurkun. Korvat ovat kunnossa eikä angiinaa pikatestin mukaan pitäisi olla. Masukaan ei tunnu vaivaavan. Kiusasikohan meitä tuloillaan olevat hampaat? Tiedä häntä. Toinen tuotantokausi saattaa pärähtää käyntiin ensi yönä.

Arvotaan Andya

Arki alkoi. Ihanaa, sanon minä. Arki on parasta, vaikkei lomailukaan hullumpaa ole. Sekin on kiva asia, että on syksy. Uudessa vuodenajassa on aina jotakin jännää. Kaiken lisäksi kesän aikana on tullut hurja määrä uusia lukijoita. Kiitos. Olen tosi iloinen, että jaksatte seurata minun ja pesueeni touhuja.

Siinäpä sitä oli monta hyvää syytä järkätä arvonta. Ei kun osallistumaan! Palkintona on Moderna Museetin Andy Warhol -sarjan juliste lausahduksella, jonka minäkin voisin mainiosti allekirjoittaa. Juliste on kooltaan 70x100 cm.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat: arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Koska kivoja blogeja on mukava löytää, toivoisin, että annat kommentissasi vinkin sinun lempiblogistasi tai muuten vaan kiinnostavasta blogilöydöstäsi. Myös pieni perustelu olisi hauska lukea. Rekisteröitynyt lukija osallistuu arvontaan kahdella arvalla, muut yhdellä. Kerro kommenttisi yhteydessä monella arvalla olet mukana. Anonyymit, muistakaa nimimerkki. Arvonta suoritetaan keskiviikkona 24.8.

Paljon onnea kaikille osallistujille!

Laatuaikaa

Välillä on ihana olla hetki yksin. Mies lähti firman juhliin. Ipanat menivät ajoissa nukkumaan. Minä olin varautunut iltaan ostamalla itselleni kukkakimpun ja kuplivaa. Luksusta, näin meikäläisen mittapuulla.

Lomalla

Vähän arvelinkin, että kesälomalla on kiireempi kuin arkena. Ainakin tuntuu siltä. Ehkäpä reissussa pääsee rauhoittumaan. Heips vaan. Palataan muutaman päivän päästä asiaan.

Taas tätä

Niin lähti tämäkin aamu käyntiin samoilla eväillä kuin lähes kaikki aamut viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Kaurapuuro raejuustolla ja marjoilla tai mehukeitolla. Lisäksi iso muki maitokahvia. Kyllä muuten jaksaa ja on hyvvää!

Leppoisaa viikkoa kaikille!

Loppu

Tänään se sitten loppuu, äitiysloma. Mieli on haikea, vaikkei oikeastaan mikään muutu. Olen iloinen mahdollisuudesta jäädä poiken kanssa vielä kotiin. Työ- ja päivähoitorumba odottakoon hetken. Sitä ehtii sitten kun pojat ovat hitusen isompia.

Alunperun tarkoitukseni oli heittää blogi telakalle mammaloman loputtua. Olen tullut toisiin ajatuksiin. Tämä on kiva harrastus arjen lomassa. Iso kiitos siitä kuuluu teille lukijat. Katsotaan sitten myöhemmin miltä tuntuu.

Nyt viikonlopun viettoon. Heips vaan!

Viimeinen viikko

Viikonloppuna Bambo oli ruorissa, äiti naatiskeli tapansa mukaan maisemista ja pienimmäinen oli isin kaverina maakrapuna. Tänään pyörähti viimeinen äitiyslomaviikko käyntiin. Voi, kuinka haikeaa. Onneksi sitten alkaa perheen kesäloma. Tuumailinpahan vain, että mitenkä kotiäidin kesäloma eroaa arjesta...

Karkkipäivä

Olen parantumaton herkkubeba. Jottei mopo lähtisi käpälästä, on pakko rajoittaa herkuttelu yhteen päivään viikossa. Lauantaihin. Parasta silloin on vaalea leipä. Karkki on hyvä kakkonen.

Tsih.

Mulla on silloin tällöin tapana piilotella viestejä Miehen eväsboxiin. Tällaisella piristin tätä työpäivää.

Iloista viikonloppua kaikille!

Parhautta

Pienistä asioista sitä ihminen iloitsee. Ojasta poimitut kukat on parhautta talven kukkakaupparumban jälkeen. Samoin itse kylvämien siementen itäminen pihan kasvulaatikoissa. Vaikka kunnon talvi on kiva, kyllä kesää jaksaisi paljon pidempään. Aurinkoista viikkoa kaikille. Pian juhlitaan juhannusta!

Ulkoruokinnassa

Arvaatte varmaan syyn tähän hiljaiseloon. Jep, me ollaan siirrytty ulkoruokintaan. On notkuttu Korkeasaaressa, leikkipuistoissa ja ennen kaikkea omalla pihalla. Hätähousuja kun ollaan, ei maltettu odottaa piharemonttia, vaan villiintynyttä heinikkoa piti alkaa kitkeä pienen yrttimaan tieltä ja grillikin tarvitsi uuden paikan. Hölmöläisen hommaa, jos ensi kesänä paikat myllätään, mutta ah, niin kivaa. Väkerrykset on rakennettu pihalta löytyneestä roinasta; grillin alle vanhoja laattoja ja yrttimaata reunustamaan purkutiiltä sekä kuormalavan reunaa. Tänään on kylvöpäivä!

Iltaisin sitä on ollut ihan tasaraha, eikä koneelle ole tehnyt mieli. Saunaan ja sänkyyn ja viiden jälkeen ylös. Meidän kupeittemme pienin hedelmä on nimittäin ruvennut aamuvirkuksi.  Reilu kaveri kun on, pitää hän huolen, että kaikki herää ja nousee ylös. Sitten voikin mennä itse taas nukkumaan. Huoh.

Lauantai

Eilinen meni arjen askareissa ja vähän humputellessakin. Mummi tuli katsomaan poikia, kun aikuiset lähtivät muutamaksi tunniksi omille teilleen. Kuljeskeltiin kaupungilla ja syötiin hyvin, ihan vaan kaksistaan. Juhlaa.

Tänä iltana sitten nähdään ketä arpaonni suosii. Vielä ehtii osallistua arvontaan.

Tuolikaksoset

Pojat oli riemuissaan, kun pikku Ärränkin Tripp Trapp vihdoin kasattiin ja otettiin käyttöön. Etenkin isoveljessä vauvan syöttötuoliin meno herätti suurta hilpeyttä. Tiedä häntä, mitä ajatteli.

Koska pojilla on sama vuorokausirytmi, myös ruokailut osuu yleensä samaan hetkeen. Välillä on lapioitu evästä vuorovedoin kahteen nälkäiseen suuhun, mutta nyt helpottaa, kun Bambo osaa syödä lusikalla ihan itse. Nokkamukistakin on otettu kansi pois jo aikaa sitten. Joskus vanhemmat saa auttaa lusikan täyttämisessä, mutta varjele vaan, jos yrität laittaa sitä suuhun asti. Se ei käy päinsä.

Mutta milloin saan taas maton ruokapöydän alle? Milloin sotku helpottaa? Joko kymmenen vuoden päästä?

Tuunattuja tuliaisia

Ideoita ja intoa olis pää täynnä, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Poikien hereilläoloaikana ei omia värkkäilyjä pääse tekemään, Bambolla kun on heti näppinsä välissä tai sitten ollaan luvattomissa puuhissa. Askareet tuppaa nyt vaan jäämään vähän vaiheeseen. Välillä tätä tekemisen vimmaa pitää kuitenkin päästä purkamaan. Yrittääköhän mun pää sanoa mulle, että pian alkais olla aika lähteä ettimään ihan oikeita töitä?

Jotain olen sentään saanut näprättyä. Ikeassa myytävän saippuan pullo on hyvän mallinen ja maksaa muistaakseni vain alle pari euroa. Pienellä vaivalla siitä saa kotiin ja tuliaisiksi ihan oman näköisiä juttuja. Ite voi käyttää vaikka saippuat eka pois ja sitten täyttää purkin tiskiaineella, käsivoiteella, shampoolla tai millä haluaa. Tuliaisiksi tiskiaine ja itse neulottu tiskirätti olis ainakin omasta mielestäni kiva saada, mutta kyllä purkin alkuperäinen saippuakin kelpaisi vallan mainiosti.

Kaikista helpoimmalla saa tyylikästä naputtamalla Dymolla etiketti kylkeen. Pientä vaivaa tarttee nähdä, jos haluaa tehdä kuvioita. Tässä ne on tehty aiemminkin mainostamallani sähköteipillä. Saman asian ajaa värillinen kontaktimuovi. Mahdollisuuksia on miljoonia!