Aina keittiöpyyhkeissä ei ole ripustuslenkkiä tai sitten se on väärässä paikassa. Niinpä taittelin pyyhetelineen, joka ei ainoastaan näytä kivalta vaan ajaa myös asiansa.

 

Eikä tekeminenkään vaikeaa ole. Ostin rautakaupasta pätkän messinkitankoa ja taitoin keskeltä 90 asteen kulmaan. Taitoin vielä kulmat keskitaitoksen molemmin puolin. Valmista tuli.

 

Psst. Samalla idealla saa kivan lehtitelineen ja mallia hieman muokkaamalla vaikkapa talouspaperitelineen. Voisi olla kiva mökkituliainenkin kera kauniin pyyhkeen.

 

 

 

 

 

Taas säihkyy

 

 

Tänään se taas iski verkkokalvoille, kuten joka vuosi näihin aikoihin. Ikkunoista tulviva armoton kevätaurinko paljasti, kuinka keittiö-olohuonetilan valkoiset pinnat olivat kuin huomaamatta muuttuneet kamalan näköisiksi. Painomustetta, vaatteista irtoavaa likaa, rasvaa, mitä lie.

 

Laitoin hihat heilumaan ja jälleen kerran kiitin mielessäni taikasienen keksijää. Lika lähti ja valkoinen muuttui todella säihkyvän valkoiseksi uskomattoman vähällä vaivalla. Kaikille teille, jotka ette taikasientä vielä tunne, kannattaa kokeilla.

 

Voi kun olisinkin onnistunut tallentamaan muutoksen ottamiini kuviin. Alimmassa ehkä huomaatte eron. Oikeanpuoleista sohvan istuintyynyä on pyyhkäisty taikasienellä, vasemmanpuoleista ei.

 



 

 

 

Näkyjä

 

 

Jotkut tavarat ovat sellaisia, että heti ensitapaamisella ne näkee mielessään jonain ihan muuna. Ja sitten tuo mielikuva jää vaivaamaan. Käykö muilla niin?

 

Viikkoja olen nähnyt tuon kuu-leikkuulaudan kellona lastenhuoneen seinällä. Ostin jo kultaiset viisaritkin. Vaan säästänkö laudan ja toteutan visioni toisella tapaa? Hah, siinä sitä on yhdelle blondille paljon mietittävää.  

 

Hauskaa viikonloppua!

 

 

 

Säpäkkä sipulipussi

 

 

 

Perinteinen sipulipussi kuuluu niihin käsitöihin, jotka ovat olleet pitkään listalla "pitäis kokeilla". Ei kai sellaista kukaan enää keittiössään roikota, mutta jotain sympaattista siinä on. Lapsuusmuistoja ehkä.

 

Tulipa tuokin nyt tehtyä. Tarkoituksena oli lähinnä kokeilla neonnarun virkattavuutta. Onnistuihan se.

 

 

 

 

 



 

 

Vohvelia ja neonnarua

 

 

 

Muistinko aiemmin mainita, että rautakaupasta ostamani neonnaru myytiin 100 metrin kelassa? Pahoittelen siis jo etukäteen, että joudutte mahdollisesti näkemään vielä monta kokeilua teemaan liittyen. Laskujeni mukaan narua on jäljellä noin 97 metriä.

 

 

 

 

 



 

Ristipistoja

 

 

 

Korkki, neonpinkki ja ristipistot kolahtaa tällä hetkellä muodossa jos toisessakin. Taannoisella rautakauppareissulla löytyi juuri oikean väristä linjanarua ja kotoa pino valjun näköisiä korkkitabletteja, joten ristipistoja tekemään.   

 

Harmi, että narun ärhäkkä neonväri näyttää tosi pliisulta kuvissani. Luonnossa yhdistelmä on älyttömän hieno. Melkein tekisi mieli ripustaa tabletit seinälle.

 

 

 

Helppo pöytälevy

Pojatkin jo tietävät, mitä äiti tekee heidän käytyä nukkumaan. Isompi sanoo: "Äiti menee keittiöön siivoomaan."  Ei ole vielä sanavarastossa oikeampaa sanaa, jynssäämään. Tai rapsuttamaan (veitsellä), mitä aika usein teen saadakseni kuivahtaneet ruuan jämät irti pöydästä.

Olen lukemattomia kertoja raapiessani pöydän pintaa heittänyt kiitoksen appiukolle pöytälevystä, jonka hän taannoin toiveitteni mukaan teki. Oikea lapsiperheen - ja hermojen - pelastus. Miltä puu- tai maalipinta näyttäisikään tällaisen kohtelun jälkeen? Kamalalta. Iki-levy ei ole moksiskaan. Niin, ellei perheessä ole täystuhoja, kuten meillä. Katsokaapas tarkkaan yläkuvan pöydän reunaa, sitä vaneriosaa. Eräs nuoriherra teroitti siinä taannoin alahampaitaan. Niitä ainoita. Huoh.

VINKKI! Meillä on sama pöytä myös ulkokäytössä ja levy on kestänyt hyvin. Pöytälevyksi voisi kokeilla myös filmivaneria. Värivaihtoehtoja tuntuu nykyään olevan useitakin tarjolla, eikä tarvitse kuin sahauttaa levy oikeaan mittaan. Reunat saattaa olla hyvä vahata kosteudenkestäviksi, luulisin. Onko kukaan kokeillut? Olisi kiva kuulla kokemuksia.



Reilu työnjako

Miesväki lähti uimahallille. Minä jäin kotiin tekemään pihahommia ja kanasoppaa. No joo, ehdin räpsiä vähän kuviakin. Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Tapit

Mihin nämä viikot oikein katoavat? Päivät sen kun pitenee, mutta aika vaan ei tunnu riittävän. Viime viikonloppuna hehkuttamani ideanjyvä on paisunut kuin pullataikina. Myöhäisillat ovat menneet keittiön pöydän ääressä koekappaleita tehdessä. Olen jälleen kerran saanut todeta, että yksinkertaisuuden tavoittelu ei ole kovin yksinkertaista. Eivätkä huonot työkalut helpota hommaa ollenkaan.

Kuten kuvista arvaatte, olen siis näpertänyt koukkuja. Tai pikemminkin tappeja. En löytänyt passelia mallia äidin leikkuulaudan ripustamiseen, joten tein itse. Lopputulos on simppeli ja minä olen tyytyväinen. Sivutuotoksena tappeja on syntynyt jos jonkinmoisia. Ihan hauskojakin. Niistä lisää myöhemmin.

Hauskaa viikonloppua!

Tappien kiinnitysmekanismi:

Tapin toiseen päähän porataan reikä, johon laitetaan hieman liimaa ja upotetaan jalkaruuvin toinen pää. Jalkaruuvi on ruuvi, jonka molemmissa päissä on kierre. Löytyy rautakaupoista. 

Anna liiman kuivua rauhassa ja ruuvaa tappi seinään.

Luopumista

Pian on aika luopua äidin hurmaavasta kodista. Tulee surku, kun laitan oven viimeisen kerran kiinni. Taas yksi askel loitommas äidistä.

Viikonloppuna ryhdyimme viimein käymään tavaroita läpi, yksi kerrallaan. Tuntui lähes hävyttömältä penkoa ja pakata, ilman hänen läsnäoloaan. Kuka ihme minä olen sanomaan, mitä toisen kodille tehdään? Aivan kuin kokonainen elämä vain lajiteltaisiin laatikoihin ja vietäisiin pois.

Kuvasin muistoksi äidin kotia ja ihastuttavia esineitä siellä. Tämä Arabian leikkuulauta on suosikkini. Sen ripustan keittiöömme siihen mihin joskus päätin olla mitään ripustamatta.

Nopeaa toimintaa

  

Kävin taas päivänä eräänä Marimekossa hypistelemässä. Ihailin Muija-kuosia ja päivittelin myyjälle, kuinka täydellinen se olisi mustavalkoisena vahakankaana meidän sottapyttyjen ruokapöydässä. Hillityt, miun maun mukaiset vahakankaat kun tuntuvat olevan kiven alla.

Myyjä pahoitteli, ettei toiveitteni Muijaa valmisteta, mutta lupasi laittaa palautetta eteenpäin. Seuraavana päivänä kuljin toisen Marimekko-myymälän ohi ja mitä näinkään. Palautteeseeni oli reagoitu yhdessä yössä. Hihii, kyllä nyt kelpaa!

Ex tempore



Meidän rakas pienisuurimies täytti tänään kaksi vuotta. Poikien yhteiset 1- ja 2-vuotissynttärikemut pidettiin jo pari viikko sitten, eikä tänään ollut tarkoitus enää sen kummemmin juhlia. Kuinkas kävikään. Poikien mentyä päikkäreille, päätettiin isin kanssa järkätä yllätyskemut. Tosin ihan vaan perheen kesken.

Pikapikaa lähikaupasta valmiskakku, kukka ja mansikoita, sankarin suurinta herkkua. Pakkasesta pasteijat sulamaan ja rieskaa rullattavaksi. Ilmapallot paikoilleen ja sähköteipillä loppusilaus. Avot. Oli kuulkaa pikkuväki herättyään varsin tohkeissaan. 

Maustepurkit

 

Meillä on mausteet liesitason alapuolella olevassa laatikossa. Kätevä juttu sinänsä, mutta osa kaupan maustepurkeista on liian korkeita seisomaan laatikossa. Niinpä ne pyörivät pitkin poikin lukemattomien maustepussien seassa. Niin, ja vaikka purkit mahtuisivatkin seisomaan, silloin ei näe mitä purkki sisältää, koska sitä ei kannessa kerrota.

Nytpä on tämäkin epäkohta korjattu. Askartelin pilttipurkeista, kuinkas muuten, uudet maustepurkit. Nyt löytyy heti mitä tarvitaan ja niistä inhottavista pusseistakin päästiin vihdoin eroon.

Raitamukit

Kylläpä tulikin kertaheitolla väriä astikaappiin. Ihana nimpparilahja. Kiitos.

Loppu

Tänään se sitten loppuu, äitiysloma. Mieli on haikea, vaikkei oikeastaan mikään muutu. Olen iloinen mahdollisuudesta jäädä poiken kanssa vielä kotiin. Työ- ja päivähoitorumba odottakoon hetken. Sitä ehtii sitten kun pojat ovat hitusen isompia.

Alunperun tarkoitukseni oli heittää blogi telakalle mammaloman loputtua. Olen tullut toisiin ajatuksiin. Tämä on kiva harrastus arjen lomassa. Iso kiitos siitä kuuluu teille lukijat. Katsotaan sitten myöhemmin miltä tuntuu.

Nyt viikonlopun viettoon. Heips vaan!

Kauan kaivattu yrttiseinä

Joku saattaa muistaa kun haaveilin keväällä omasta yrttiseinästä. Nyt sitä on sitten mittailtu ja mallailtu ja tänään se näyttää tältä. Sommittelua on onneksi helppo muuttaa, kun edelliseen kyllästyy. Yrttien sekaan on piristykseksi eksynyt vähän muutakin. Piti ihan merkitä missä on mitäkin, ettei muratti eksy basilikan sijaan salaattilautaselle.

Tuosta keittiön oven edustasta on muuten tullut lempipaikkani terassilla. Suora auringon paahde kun ei ole minun juttuni. Toivottavasti ette hikeenny näihin pihajuttuihin. Sisällä ei vain juuri nyt tapahdu yhtään mitään.

Miesten valtakunta

Meidän ruokapöydässä istuessa ei ole juuri tehnyt mieli ulos katsella. Näky on ollut ankea; autotallin päädyssä oleva sorakuoppa. Nyt asiaan tuli muutos. Mies, jonka valtakuntaa grilli ja sen ympäristö on, kyllästyi grillaamaan ylhäisessä yksinäisyydessä talon takana ja pisti hihat heilumaan. Sorakuopan seinämät saivat kiveä pintaansa ja betonilaattakannen. Kivet ja laatat on kaivettu omalta tontilta. Edellisten asukkaiden jäljiltä kellarista löytyi myös muutamä puupölli. Ne käsiteltiin terassin lattiasta jääneellä Valtilla. Enää ei mene aamupuuro väärään kurkkuun ulos vilkaistessa ja se on mukavaa, että grillipaikka on nyt heti keittiön ja terassin kyljessä.