Täällä eletään jännittäviä aikoja. Viime kesän piharemontin päätteeksi laitettiin multiin kolmisensataa kasvia ja nyt odotellaan pelonsekaisin fiiliksin, kuinka moni on selvinnyt hengissä. Jotain elonmerkkejä toki näkyy, mutta vähän vaisulta näyttää paikoittain.

Vettä kuluu. Illansuussa, kastelukierroksen (joka on maailman tylsintä puuhaa) lomassa, kokeilin kokedamojen tekoa. Tuommoisia turilaita syntyi. En tiedä, kuinka oikeaoppisesti tein. Laitoin kasvin juuripaakun ympärille vähän märkää multaa ja kiedoin sammalet päälle. Pallon vedin kasaan ohuella metallilangalla.

Ulkona nuo banskut ja palmut tuskin vielä kestävät. Tarkoitus on ripustaa ne lasitetulle parvekkeelle. Kesällä teen kyllä omallekin pihalle muutaman palluran.

Magnolia makuuhuoneessa

Räpsin muutaman kuvan makuuhuoneessamme lähinnä ikuistaakseni ihanasti kukkivan magnolian. Tulipa sitten mieleen. että "uudesta" makkarista ei ole tainnut kuvia blogiin saakka päästä, vaikka nukkumajärjestelyt siirrettiin yläkertaan jo viime kesänä. Tarttee kuvata ensi kerralla vähän isommin.

Joulutähti killuu vielä makkarin naulassa. En raaskinut laittaa pois, kun on toiminut kivana iltavalona. Ikean ryppylampun siippa ripusti kattoon talvemmalla. Siitä tykkään kovin. Ja tuo magnolia. Niin on nätti ja mikä tuoksu!

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Vihreä toimisto

Kukkuluuruu. Blogissa on alkuvuosi ollut hiljaista, mutta muuten elämässä on kyllä tapahtunut jonkin verran edistymistä. Kaksi vuotta yrittäjyyttä kotikonttorilta käsin riitti ja pääsin vihdoin neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille. Löimme valokuvaajaystäväni Emman kanssa hynttyyt yhteen ja remontoimme kivan työtilan vanhan silkkitehtaan tiloihin. Jostain syystä kamerani ei ole pysynyt menossa mukana, mutta Instagramiin olen asioiden kulkua tallentanut aika-ajoin.

Paikka oli melko karseassa kunnossa, joten hommaa on riittänyt. Nyt ollaan voiton puolella, vaikkei sisustuksen osalta aivan valmista olekaan. Emmalla on tilassa valokuvausstudionsa, joka satunnaisemmin on myös toisen kuvaajan käytössä. Minä toimitan asioitani enemmän toimiston puolella. Tai oikeastaan neukkaripöytämme ääressä, vaikka erillinen toimistokoppikin tilasssa on.

Tänään sain räpsäistyä tilasta pari kuvaa. Tai oikeastaan jokusesta siellä olevasta kasvista. Jotenkin niitä nyt tuntuu lisääntyvän harva se päivä. Katossa kulkevat putket ja vaijerit ovat saaneet minut visioimaan oikeasta amppelitaivaasta, mutta vielä olen hillinnyt itseni.

Tänä aamuna löysin kukkakaupasta huonekuusen ilahduttavan kohtuulliseen hintaan. Kukkakauppias halusi päästä siitä jo eroon ja minä halusin sen. Molemmat hyödyimme. Hän toivotteli hyvää joulua lähtiessäni. Kyllä tuo komeus minusta sopii ihan kaikkiin vuodenaikoihin.

DIY | joulukortti tuoksuvalla minikranssilla

Tämän vuoden joulukortteihin askartelin hennosti tuoksuvia oksia sekä origameja. Tässä ensimmäinen versio pienen pienellä kranssilla koristeltuna.

Oksan päät solmin yhteen ohuella langalla, jonka hännän solmin ripustuslenkiksi. Minikranssin laitoin hetkeksi kirjan väliin litistymään ja kirjailin korttiin hyvän joulun toivotukset. Siinäpä se sitten olikin.

Tv-seinän sisustamisen vaikeudesta - ja vähän muustakin

Sisustaminen ja kodin laitto on tällaiselle vaihtelunhaluiselle aikamoista touhua. Kun yhden nurkan saa kuntoon, toiseen pitäisi jo tehdä muutosta. Vakio on, että aina joku huoneista on keskeneräinen törkyläjä. On alkanut jo itseänikin kiukuttamaan tämä.

Viisi vuotta tätä taloa laitettu sisältä ja ulkoa. Vaikka muodonmuutos on totaalinen, unelmakotia tästä ei ole tullut. On paljon asioita, joille vaan ei voi mitään. Tai mitä ei kannata uudistaa. Pahimmassa turhautumisessani ja talokuumeessa muistutan itselleni, miksi tämä aikoinaan hankittiin. Vauva oli tuloillaan, isompi koti piti saada pian. Kaikkien keskinkertaisten ja hirvittävän hintaisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme tähän, jota olin netti-ilmoituksen kuvista kauhistellut kerran jos toisenkin. Kun kerran sitten ajankuluksi menimmekin näyttöön, ties kuinka monenteen tässä talossa, haistoimme tilaisuutemme tulleen. Olimme ainoat paikalla ja välittäjä näytti turhautuneen tilanteeseen. Talo oli ollut pitkään myynnissä. Teimme tarjouksen ja hinta saatiin tiputettua niin alas, että voisimme hyvillä mielin kohentaa taloa enemmän mieleiseksemme. Eli lopulta hinta ratkaisi, ja talon hyvä kunto.

En lakkaa haaveilemasta tulevaisuuden unelmatalostamme. Yhtenä päivänä se on minimalistinen betonibunkkeri, toisena satavuotias hirsitalovanhus. Raitiovanujen kolina on kuuluttava ikkunoista tai erämaan hiljaisuus. Riippuu päivästä. Oli tyyli mikä vaan, muutama kriteeri sen on täytettävä. Unelmakotiini on mahduttava hemmetin suuri ruokapöytä ja olohuoneessa pitää olla lääniä isommankin ihmisjoukon viettää aikaa. Noh, on niitä muitakin vaatimuksia, mutta nämä puutteet ovat viimeaikoina olleet eniten tapetilla nykyisessä kodissamme.

Tästä päästäänkin näppärästi kurkistamaan erästä meidän kodin ongelmakohtaa, liian ahtaan olohuoneen tv-seinustaa. Muuttoremontin yhteydessä, silloin viisi vuotta sitten, maalasin sen harmaaksi ja samalla hankimme kuvan valkoisen tv-tason. Tv:n päälle ripustin tauluhyllyn. Seinusta ei ole aikoihin miellyttänyt silmää, ei sitten ollenkaan. Olen miettinyt mitä keksisin. Itse asiassa olen kiinnittänyt huomiota, kuinka vähän tämä lähes jokaisessa kodissa oleva alttari näkyy blogeissa tai sisustuslehtien sivuilla. Kivoja esimerkkejä on vaikea löytää. Omaani olen kai vilauttanut kerran, yli kolme vuotta sitten, klik. Kai se on niin, että tv-seinä nyt vaan on vähän hankala sisustettava.

Viime viikolla päätin tehdä ryhtiliikkeen ja antaa jatkuvalle marinan kohteelleni jotain kohentavaa. Kiva tv-taso, tai jokin muu käypä ratkaisu, on ollut hakusessa jo pitkään. Tuloksetta. Päätin kuitenkin vaihtaa tuon harmaan jotenkin pehmeämmäksi sävyksi. Hah, löysinkin itseni maalamaasta seinää valkoiseksi!

Samaan syssyyn tauluhylly läks ja tilalle laitoin kolme mummolakukkatelinettä. Kiitos ihana Löytö-blogin Johanna niistä! Nyt tykkään tuosta kukkakohdasta, mutta uuden tv-tason lisäksi jotain vielä puuttuu. Ehkä olisi helpointa, jos luovuttaisiin telkkarista.

DIY | Helppo amppeli nahkanarusta

Tuli kerrassaan pakottava tarve saada amppeli ikkunalle. Tykkään eniten ihan yksinkertaisista, ilman sen kummempia krumeluureja. Joku juttu siinä kumminkin olla piti, joten käytin materiaalina nyt niin trendikästä vaaleaa nahkaa.

Jos mielesi tekee väkertää nopeasti pientä piristystä kotiin, niin tässäpä sinulle helppoakin helpompi amppeliohje:



1. Tarvitset kolme pätkää (nahka)narua, kukin pituudeltaan n. 2 metriä.
2. Taita jokainen naru keskeltä kaksinkerroin ja solmi taitetusta päästä kaikki kolmea narua yhteen (kuva 2). Näin teet amppelin ripustuslenkin.
3. Tee kolme solmua solmimalla kaikki vierekkäiset narut yhteen n. 45 sentin etäisyydelle ensin tekemästäsi solmusta (kuvan 3 ylemmät solmut).
4. Tee jälleen kolme solmua n.13 senttiä edellisten alapuolelle yhdistämällä kolme vierekkäistä narua. Nyt siis yhdistät jo solmimistasi pareista toisen (kuvan 3 alemmat solmut) viereisestä solmusta jakautuvan narun kanssa.
5. Tee purkin alapuolelle tuleva solmu n. 8 sentin päähän edellisistä solmuista. Nyt solmit kaikki 6 narua yhteen.

Valmista tuli!

Ohje on kukkapurkille, jonka on korkeudeltaan 13 cm ja halkaisijaltaan 14 cm. Varioi narun pituutta ja solmujen välejä ripustuskorkeuden ja oman purkkisi koon mukaan,

Pagodipuu

On tullut käytyä taimitarhalla tavallista useammin pihakasveja hakemassa, mutta viime reissulla piipahdin samalla kurkkaamassa olisiko mitään uutta huonekasvirintamalla. Ja olihan siellä. Tuommoinen suloisista suloisin Pagodipuu. Minulle uusi tuttavuus. Lehdet kuin pihlajalla, mutta aivan minikoossa ja tyyli sama karunkaunis kuin kummituspuussa. Voihan söpöys!

Piharemontin loppusuora

Piharemontti alkaa vihdoin olla kivassa vaiheessa. Kun maat on ensin pyöräytetty mullin mallin ja jokainen työvaihe on vain pahentanut alunperinkin ankeaa pihaa, on palkitseva päästä viimeistelypuuhiin.

Loppuviikosta valmistui pergola, jonka tarkoituksena on rajoittaa näkyvyyttä kadulta ja samalla rajata parkkialue piha-alueesta. Suoran näkymän rajoittaminen kadulta pihallemme onkin ollut yksi johtavia teemoja piharemontissa. Ikivihreä aita saa hoitaa osan tehtävästä. Taimet saapuvat pian. Kunhan saataisiin vaan kärrättyä iso multakasa ensin pois niiden tieltä. 

Ensimmäinen erä kasveja saapui jokunen päivä sitten. Laskeskelin, että istutin viikonlopun aikana reilu 200 kasvia ja lisää mahtuu vallan mainiosti. Räpsäisin muutaman kuvan kesken urakan. Viimeiset äsken illan kastelupuuhista. 

Ympäripyöreät päivät pihahommissa veivät tästä naisesta mehut, joten nyt saunaan ja nukkumaan. 

Kivaa alkavaa viikkoa ja aurinkoa kaikille!

Maljakon pikatuunaus

Pidän aina silmät ja korvat auki, josko löytyisi muotoilultaan kivoja maljakkoja, mutta syystä tai toisesta niitä on markkinoilla yllättävän vähän, tai ainakaan kukkaron kestävään hintaan. Kesällä kävi säkä, kun löysin Ikean löytönurkkauksesta kolmella eurolla tämän PS2014-sarjan yksilön, jota normaalisti myydään kolmen setissä ja juuri tämä nimenomainen malli on yläosaltaan ärtsyn keltainen ja lasiosa turkoosi. Eli ei minun väriyhdistelmäni lainkaan. Nyt keltainen yläosa oli yhdistetty kirkkaaseen lasiin, joten ajattelin kokeilla, josko maalaamalla onnistuisin fiksaamaan maljakon omiin tarpeisiini sopivaksi. 

Ruiskautin pintaan ensin kellarista löytämääni harmaata maalia, mutta se osoittautuikin kiiltäväksi. Pinnasta tuli ruman muovinen. Päälle suihkautin sitten ohuen kerroksen mattavalkoista ja lopputuloksesta tuli yllättävän kiva. Harmaa väri paistaa alta, mutta pinta on silti mattainen. Eikös olekin nyt ihan ok?

Follow my blog with Bloglovin

Asterit

Hain aamulla torilta nipun astereita erästä työjuttua varten. Osa kukista piti leikata irti varsistaan, joten maljakkoon niistä ei illalla enää ollut. Miesten asentaessa viimeisiä pihakiviä paikoilleen, tein muksujen kanssa uudelle kivetykselle pienen taideteoksen. Ihanaa, että järkyttävän ruma pihamme alkaa pian olla muisto vain. Kauan tätä on odotettu!