Lauantai-iltana takki oli tyhjä. Eräs ajanjakso elämässäni tuli tiensä päähän. Sunnuntaiaamuna alkoi raivoisa siivous. Tuntui, että koti pitää jynssätä putipuhtaaksi, että voi jatkaa. Tänä aamuna tehtiin makaronilaatikko ja mentiin leikkipuistoon. Ihan niinkuin ennenkin.

Viime viikolla yön yli mietittyäni ostin ihanan Kurkistus-tunikan. Se on nyt uusi lempivaate. Vähän hassu ja aika iloinen. Tuntui, että se sopii, ja sitä kaipaan, tähän mielialaan. Siitä tulee sopivasti lapsuus mieleen. Muistan näet ensimmäisestä päiväkodin opestani sen, että hänellä oli Marimekon Iloinen takki ja että hän oli kiva ja turvallinen. Kasvoja tai nimeä en muista, mutta vieläkin tulee lämpöinen fiilis, kun näen kyseisen mekon. Se on vähän kuin univormu, jota ei itselle hankita. Se kuuluu vain kilteille tädeille. Tämä minun mekkoni olkoon tällainen lohtumekko.

Kuva vasemmalla: Marimekko.

Valmista

 

 

Sain viime hetkellä kaiken valmiiksi huomista varten. Yritin tehdä äidin näköistä. Edessä on raskas päivä. Viimeiset jäähyväiset.

90-luvulta päivää

Tunnustan. Vaikka mieluiten olisin ilman verhoja, olen aina pitänyt enemmän tai vähemmän bambuverhoista. Nyt on se aika, että tykkään enemmän. Viime tapaamisestamme on tainnut kulua tarpeeksi pitkä tovi.

Olen joko juntti tai edellä aikaani. Huihai. Niin pääsi käymään, että 90-luvun ihanuudet killuvat nyt yläkerran ikkunoissa. Eipähän pääse ohikulkijat enää pällistelemään iltatouhujamme. Ei sillä, että me mitään laittomuuksia tehtäis. Ihan vaan heidän parastaan ajattelin.

Kuusikulmiomatto

Enpä aavistanut mitä tuleman pitää, kun innoissani aloittelin tämän kylppäri-/wc-maton tekoa. Näihin tilkkuihin on virkattu monen monta kyyneltä. Viikonloppuna sain vihdoin ommeltua palat yhteen. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikka poikkesinkin hieman alkuperäisestä suunnitelmasta.

Kuvaaminen sisällä on nyt käsittämättömän hankalaa. Valo vaan ei tahdo riittää. Puhdas ensilumi sai nyt olla taustana tekeleelle. Kuvaan sen sitten omalla paikallaan, kunhan hämärä hellittää.

Kuusikulmion virkkausohje löytyy täältä.

Perinne

Meillä oli eilen pienimuotoinen tapahtuma, jota siippa turhan suurieleisesti kutsuu joulukadun avajaisiksi. Se on meillä perinne. Tai voiko sitä nyt vielä kolmannella kerralla perinteeksi kutsua? Ehkä sitten, kun pojat ovat isoja he päivittelevät, että meidän isi järjestää joka joulukuun ensimmäinen päivä nolot "avajaiset", jotka ovat meillä iänikuinen perinne. Siellä tarjoillaan glögiä ja piparia ja täräytetään pihan tienpuoleiseen isoon mäntyyn (juu mäntyyn kun kuusta ei ole) jouluvalot, jotka loimottavat loppiaiseen asti. Siellä saatetaan myös pitää puheita, isin toimesta. Ainakin toistaiseksi juttu upposi poikiin kuin häkä. Piparkakut oli piste i:n päällä.

Itsellä joulufiilikset ovat vähän hakusessa. En ole tehnyt mitään joulun eteen, mitä nyt ripotellut saamiamme kukkasia ulos sinne tänne. Yritän pitää niitä hyvänä loppuun asti, koska ne muistuttavat ihmisistä, jotka välittävät. Saisivatpa ulkona viileässä edes pienen jatkoajan.


Hyvää viikonloppua kaikille!