Uudenvuodenlupauksilleni on useimmiten käynyt vähän niin ja näin. Reisissä on yhä selluliittia ja kaksivuotiaanikin antoi jouluna kyseenalaisen opinnäytteen, kun tiputti lelunsa:
" Voooi iTTu, pajoauto!"
Siinä oli kuulkaa ilmaisuvoimaa, vai miten se sanotaan? Juu, en ollut ylpeä silloin ja yritän pestä suuni saippualla. Taas kerran.

Yhden ainoan lupauksen olen saanut pidettyä. Lupasin sen viime vuonna, sitä edellisenä ja sitä edellisenä. Se on ollut paras lupaukseni ikinä. Lupaan panostaa kivojen asioiden tekemiseen. Se on osoittautunut aika helpoksi. Se on asennekysymys.

Onnellista uutta vuotta 2012 kaikille lukijoille! Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta. Kiitos myötäelämisestä, ilossani ja surussani. Olette aarteita.



Kuva täältä.

Aika hip

Kaikkihan sen tietää, että kulta on nyt uusi musta ja kuvan kapistus suorastaan hip. Siitä syystä se ei kuitenkaan ole päätymässä seinälleni. Aurinkopeili on kulkenut äidin mukana niin kauan kuin muistan. Se on herättänyt minussa ihastusta ja inhotusta. Lapsena tuota ensimmäistä, varttuneenpana jälkimmäistä. Peili on niitä harvoja sisustuksellisia asioita, missä meidän maut eivät menneet yksiin.

Nyt kun äitiä ei enää ole, peili tuntuu tärkeältä. Olikohan äidilläkin jokin erityinen syy, miksi hän piti sitä mukanaan? Harmi, etten koskaan tullut kysyneeksi.

Mallailin peiliä makuuhuoneeseemme. Ei ei, siinä ympäristössä se näyttää aivan liian sievältä. Tarvitaan enemmän kontrastia. Tämä valkoinen seinä tässä, saattaisi olla osuvampi paikka. Kokeilen ja palaan asiaan.

Välipäivien puhteita

Nyt on iskenyt omituinen energiapuuska. Ihmettelen kovin, sillä joulua vieraalla maaperällä supervilkkaiden 1- ja 2-vuotiaiden kanssa, ei varsinaisesti voi kutsua rauhalliseksi. Hupaisaksi kylläkin.

Niin tai näin, mieli tekee taas touhuta ja laittaa. Uusi vuosi, uusi alku. Syssymmällä vaiheeseen jäänyt työ-/vierashuoneen kohennus on nytkähtänyt himpun verran eteenpäin. Oikeastaan tauko teki ihan hyvää, sillä suunnitelmat ovat jonkin verran jalostuneet.

Näpit liimassa olen askarellut japaniinialaisia paperineitokaisia. Pojille on odottamassa robottisetti. Saas nähdä valmistuvatko ikinä. Aika sotkuista hommaa tämä askartelupaskartelu. Vaikka voisihan näistä saada jotain kivaa aikaiseksi. Uusi mobile, ehkäpä.

Joulupukki yllätti

Olipahan joulu. Vauhdikas ja iloinen. Tervetullut breikki arkeemme. Ja kyllä. Olin ollut kiltti.

Joulupukki yllätti ja hämmästytti lahjavalinnallaan. Tuntuu partasuu tietävän makuni melkeinpä paremmin kuin minä itse. En ole varmuudella hiiskunut sanaakaan, että haaveilen tästä. Puhumattakaan, että olisin missään koskaan törmännyt saamaani lahjukseen. 

Yhtäläisyyttä on, eikö vain?

Kiitos pukki, olet hassu ja rakas!

Kuva on täältä.

Rauhallista Joulua

Oli turvauduttava viimevuotisiin kuviin, sillä tänä vuonna joulu ei meidän kotona juurikaan näy. Aiomme kaikesta huolimatta viettää erilaisen, mutta iloisen joulun. Se alkaa nyt.

Ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoille!