Eilen oli harvinainen kotiäidin vapaapäivä, joka lopulta venähti vuorokaudeksi poikien jäätyä ensi kertaa elämässään yökylään. Sain omaa aikaa. Tein juuri sitä mistä olen pitkään haaveillut; olla yksin kotona ja touhuta omia juttuja ajan kanssa.
Päivän huudatin musaa, pakkeloin seiniä ja nikkaroin, järkkäilin paikkoja, pesin pari koneellista pyykkiä, napostelin vähän ja lillitin kahvia mukitolkulla. Illalla kävin jumpassa, saunoin ja valvoin myöhään. Arvatkaa nautinko? No kyllä.
Se mikä minusta on kivaa ja rentouttavaa, tuntuu toisista työltä ja suorittamiselta. Itse en lainkaan nauti totaalitoimettomuudesta. Onko toinen tapa sallitumpi kuin toinen? Miten sinä lataat akkusi?














