Pojatkin jo tietävät, mitä äiti tekee heidän käytyä nukkumaan. Isompi sanoo: "Äiti menee keittiöön siivoomaan."  Ei ole vielä sanavarastossa oikeampaa sanaa, jynssäämään. Tai rapsuttamaan (veitsellä), mitä aika usein teen saadakseni kuivahtaneet ruuan jämät irti pöydästä.

Olen lukemattomia kertoja raapiessani pöydän pintaa heittänyt kiitoksen appiukolle pöytälevystä, jonka hän taannoin toiveitteni mukaan teki. Oikea lapsiperheen - ja hermojen - pelastus. Miltä puu- tai maalipinta näyttäisikään tällaisen kohtelun jälkeen? Kamalalta. Iki-levy ei ole moksiskaan. Niin, ellei perheessä ole täystuhoja, kuten meillä. Katsokaapas tarkkaan yläkuvan pöydän reunaa, sitä vaneriosaa. Eräs nuoriherra teroitti siinä taannoin alahampaitaan. Niitä ainoita. Huoh.

VINKKI! Meillä on sama pöytä myös ulkokäytössä ja levy on kestänyt hyvin. Pöytälevyksi voisi kokeilla myös filmivaneria. Värivaihtoehtoja tuntuu nykyään olevan useitakin tarjolla, eikä tarvitse kuin sahauttaa levy oikeaan mittaan. Reunat saattaa olla hyvä vahata kosteudenkestäviksi, luulisin. Onko kukaan kokeillut? Olisi kiva kuulla kokemuksia.



Erilainen äitienpäivä

Aamulla sängyn vieressä kuiskuteltiin: "Shhh. Pojat, herätetään äiti ensin. Antakaa lahja sitten."

Sänkyyn heitettiin jotain. Se osui minuun. Siinä oli poikien tekemä taideteos kehyksissä. Mies toivotti hyvää äitienpäivää. Pojat selvittivät omiaan. Käteeni ojennettiin kuuma kahvimuki, josta pikkuinen olisi halunnut maistaa. Kahvi kaatui sänkyyn.

Mieli on tänään ollut vähän apea ja itku herkässä. On ollut erilainen äitienpäivä. Ensimmäinen ilman omaa äitiä. Asioita tapahtuu koko ajan ensimmäistä kertaa ilman häntä. Se on kai pahinta. Istutin haudalle kukkia ja tuijotin nimeä kivessä. En voinut vieläkään uskoa näkemääni. Kysyin mieheltäni, koska ikävä alkaa hellittää. Hän sanoi, että siihen menee varmasti vielä aikaa. Ehkä ensi vuonna helpottaa.

Rullis

Luksusta. Pitkästä aikaa päivä ilman pakollisia menoja tai tehtäviä. Vippasin pojat päikkäreille ja aloitin sormet syyhyten uuden OMAN projektin. Kokeillaan onnistuuko. Pitäisi tulla rullaverho yläkerran kakkosmakkariin, joka on pääsääntöisesti lapsiväen käytössä. Toivottavasti saan pian valmista näytille!

Sisustusbloggarit K-raudan neuvonantajina

Tammikuun alkupäivinä sain tähän astisen bloggaajaurani mielenkiintoisimman yhteistyöehdotuksen, joka oli toki ammatillisestikin melko kutkuttava. Ryhmä sisustus- ja lifestylebloggareita kutsuttiin mukaan Suomen mittapuulla ainutlaatuiseen projektiin, tavoitteena kehittää K-raudan miehistä maailmaa naisten kannalta houkuttelevammaksi sekä pitää ketjun tarjonta jatkossakin kiinnostavana ja trendikkäänä. Bloggarien tehtävä oli toimia neuvonantajina. Meiltä pyydettiin suoraa puhetta, ruusuja ja risuja. Kerroimme mielipiteitämme ja havaintojamme sekä jaoimme ideoita K-raudan valikoimaan, myymäläsuunnitteluun ja palvelukonseptiin liittyen. Rohkean yhteistyöidean takana on asiakasymmärrystoimisto Kopla Helsinki.

Nyt eletään jänniä aikoja. Ensi viikolla käynnistyy projektin näkyvin osa, Sisustusbloggarit suosittelevat -kampanja, joka näkyy kaikissa K-raudoissa ja vähän muuallakin ainakin touko-kesäkuun ajan. Valitsimme K-raudan tuotteista 10 suosikkia, joilla saa kivaa piristystä kodin sisustukseen. Valintojen perustana on laatu, tyylikäs ajattomuus ja muokattavuus. Toivottavasti tykkäätte!

Niin, ja arvatkaa vaan, kuinka hauskaa oli tavata muita bloggareita. Parhautta! Kuten arvata saattoi, suosikkiblogien takaa löytyy mukavia, lahjakkaita, älykkäitä ja inspiroivia naisia, joista yksi jos toinen on kovan luokan ammattilainen omalla alallaan. Kopla ja K-rauta uskalsivatkin antaa markkinointikampanjan toteutuksen bloggareiden hoidettavaksi. Myymälöissä ja printtimedioissa näkyvän printtimateriaalin takana ovat Musta Tuntuu -blogin Jonna, Kettukarkin Maire ja Kahden suoran Laura.

Projektissa mukana olleet sisustus- ja lifestyleblogit:

Kotipalapeli
Kahden suora
Time of the Aquarius
Musta tuntuu
Kettukarkki
Valkoinen Harmaja
Vihreä talo
2h + k
Bambula

Kuva: Jonna Hietala

Ripaus väriä

Sori tämä hiljaisuus. Nyt on monta rautaa tulessa ja kaikkea ei vaan ehdi, vaikka haluaisikin. Välillä mennään minuuttiaikataululla ja lastenhoitovuoro vaihtuu lennossa. Tilannetta ei helpota lainkaan, että kaupunki möhli poikien päivähoidon aloituksen. Mietitään sitä sitten syksyllä uudestaan.

Jotain pientä sain värkättyä kotiin suivaannuttuani ties kuinka monenteen tauluhyllyltä pudonneeseen Ikean Ribba-kehykseen. Vaihdoin loputkin litteisiin Nyttja-kehyksiin. Eivät ole ollenkaan niin sieviä kuin edeltäjänsä, mutta pysyvät hyllyllä ja jos tippuvatkin, eivät hajoa. Pientä särmää pariin kehykseen sain ripauksella maalia.