Lempeä elokuun viimeisen perjantain ilta, ympärillä pilkkopimeää, naperot nukkumassa ja siippa pian kotiutumassa työkuvioista. Paras hetki istuskella itsekseen ja järkkäillä laiskasti terassia.



* Konsmiden valosarja Sähkötalo

Mistä ruoka tulee?

Pojat ovat siinä iässä (2- ja 3-vuotiaat), että ruoan alkuperä kiinnostaa tolkuttoman paljon. Olemme lukemattomia kertoja käyneet läpi juuston syntymekanismin logistiikkaketjuineen: miten maito tulee lehmästä, juusto maidosta, mitä kulkee laitumen ja navetan välillä, mitä navetan ja meijerin jne. Sekin mietityttää mikä kasvaa siemenestä, mikä kukasta, mikä syntyy munasta ja mikä masusta, ja miten kalat voivat juoda suolaista vettä. Kysymysten määrä on loputon. Lisäksi aterioiden sisältämät ainesosat valmistustapoineen kiinnostaa: mitä muuta makaroonilaatikkoon tulee kuin jauhelihaa ja makaroonia? Laitetaanko kananmunaakin? Ja oliko niin, että kana on munan äiti?

Kiitos kesän, moneen kysymykseen on saatu vastaus ihan vaan seuraamalla mitä metsässä ja yrttilaatikossa tapahtuu ja miten kala nousee ongella ja muuttuu ruoaksi nuotiolla. Suurin kiitos kuitenkin kuuluu päiväkodille, jossa pojat ovat konkreettisesti laittaneet kädet saveen, päässeet perustamaan omaa puutarhaa ja nähneet kasvun ihmeen. Epäilenpä, että nämä kokemukset ovat entisestään lisänneet kiinnostusta ruokaa kohtaa. Loman aikana päiväkodin puutarhassa oli tapahtunut kummia ja nyt minimaajussit ovat päässeet maistelemaan oman maan antimia harva se päivä. Jotenkin hienolta tuntui, kun männäviikolla tulivat pienen pottupussin kanssa kotiin. Olivat olleet päiväkodilla perunannostossa. Voin kertoa, että pottujen pesuun ei tarvinnut pakottaa ja muruakaan ei jäänyt lautaselle. Meidän päiväkodista voisi muutenkin moni ottaa oppia. Niukalla budjetilla voi tehdä paljon extraa, kunhan ajattelee asiat vähän uudella tavalla, eikä jää mankumaan kuinka pienillä resursseilla tässä mennään. Sama juttu pätee moneen muuhunkin, puhumattakaan liike-elämästä.

Vielä kuukausienkin ruokakeskustelun jälkeen yksi asia saa yhä rykimään. En vain osaa luontevasti selittää voileipäkinkun alkuperää ihmiselle, joka kertoo RAKASTAVANSA possuja. Muistan vuosikymmenienkin jälkeen sen tunteen, kun tajusin joulupöydässä, että mummon lemmikkipossu ei ollutkaan muuttanut uuteen kotiin.

AND-tarjotinsetti arvottu

Nonni. Vihdoinkin pääsin julistamaan hienon tarjotinsetin voittajan. Onnea SIILI! Olleppas s-postilla yhteyksissä, niin saadaan paketti postiin.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Teitä oli paljon. Kyllä lämmitti mieltä lukea ihania kommenttejanne. Hienoa, että niin moni arvostaa kierrätysdesignia!

Arvonta | AND-tarjotinsetti

Sarjassamme "miksen itse tätä hoksannut!" Anna Nygård on keksinyt hienon tavan uusiokäyttää vanhoja, käytöstä poistettuja, sälekaihtimia. Mikä oivallus! Mallistosta löytyy erikokoisia koreja kodin pikkutavaralle, ruokapöydän somisteita, tarjottimia, lehtitelineitä ja jopa laukkuja. Pääset tutustumaan Anna Nygård Designin tuotteisiin täältä, klik.

Anna lahjoitti Bambulan lukijoiden kesken arvottavaksi upean kolmen tarjottimen setin. Tarjottimien koot ovat 23x23 cm, 19x19 cm ja 14x14 cm. Korkeus on 3 cm. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta. Anonyymit, muistakaa lisätä nimimerkki.

Arvonta suoritetaan 18.8. ja voittaja julkistetaan täällä blogissa. Onnea!

Anna Nygård Designin Facebook-sivut löytyvät täältä, klik.

Ruutuliina

Minua ei täällä blogosfäärissä ole viime viikkoina juuri näkynyt, ajatukset ovat olleet aivan muualla. Vielä viikko lomaa ja sitten lupaan aloittaa totuttelun normiarkeen. Aina välillä on kyllä tullut mieleen, että tästäkin pitäisi teille postata, mutta olen laiskuuttani siirtänyt kaiken syssymmälle.

Nyt kuitenkin tulin näyttämään uuden ihanan ruutuliinani, johon törmäsin Kodin Ykkösessä päivänä eräänä. Ensisilmäyksellä oikein säpsähdin. En tiennyt tykätäkö vai ei. Ainakin väri yhdistettynä ruutukuvioon tuntui todella vieraalta. Mustaa tai harmaaatahan sen olla pitää! Harmaaruutuinenkin olisi ollut tarjolla, mutta se oli jotenkin niin, hmmmm, nähty.

Yön yli mietittyäni singahdin takaisin kauppaan. Kernikangas oli mielessäni muuttunut huippuhienoksi. Ja kuinka ollakaan, se on kovasti fanittamaani Anno-sarjaa, josta muuten löytyi samalla reissulla muutakin kivaa. Niistä tuonnempana.

Olen myös viimeaikoina täydentänyt vanhaa apteekkipullokokoelmaani, joka on välillä majaillut kellarin kätköissä. Hoksasin jossain välissä, että kokoelmasta löytyy kivaa vaihtelua iänikuisille kirkaslasisille karahveilleni. Aika kiva piristys kattaukseen, eikö vaan?

Vielä muistutus teille, jotka olette seuranneet blogiani Google Readerin kautta. Palvelu on ollut määrä lakkauttaa jo jonkin aikaa sitten, mutta meneillään näyttää olevan pieni siirtymäaika. Joka tapauksessa nyt viimeistään kannattaa vaihtaa Bloglovin'iin.

Heippa taas hetkeksi ja nauttikaa auringosta!