Hrrrr

Taas se alkaa. Haalarikausi. Bambo sai uuden vermeen ja pikkuinen peri isoveljen viimetalvisen. Lauantain iltalenkillä vaatetta ei ollut yhtään liikaa. Antaa talven tulla!

Jotain sentään

Eipä tässä viime aikoina ole päässyt tekemisillään kehuskelemaan. Kirpputoripöytä työllistää edelleen. Uskomatonta, kuinka aikaavievää sitä on ylläpitää. Turhasta tavarasta toki pääsee eroon, mutta ei siinä tuntipalkoille pääse.

Värkkäilyrintamalla ei ole kummoisia tapahtunut. Noh, ikuinen yritys selvittää johtosekamelskaa on jatkunut ja sainhan minä julisteita kehyksiin, mutten seinälle. Meillä ei ikävä kyllä voi pitää tauluja trendikkäästi nojaamassa seinää vasten muualla kuin pojilta rauhoitetulla alueella. Sen verran kekseliäitä ja vikkeliä pojista on tullut, että tällaista aluetta ei oikeastaan enää edes ole.

Jotain pitkään mielen päällä muhinutta olen sentään saanut aloiteltua. Haaveissa on ollut tehdä työ-/vierashuoneeseen sohva - tai pikemminkin laveri - jonka voi tarvittaessa purkaa useaksi nukkumapaikaksi. Tarkoituksena on päällystää muutama patja ja kasata ne sitten päällekkäin. Vasta pinon päällimmäinen patja on valmis. Raitakankaalla kikkailin, kuinkas muuten. Rungon rakenne on vielä mietintämyssyn alla. Jotain halpaa ja simppeliä kuitenkin.

Rakas karvanaamani täyttää huomenna pyöreitä vuosia. Kokonaista 30. Nyt nopsaan hoitamaan pari synttärijärjestelyä ennen kuin marakatit herää. Kivaa viikkoa kaikille!

Vähän väriä

Valkoiset pellavaiset lempipetivaatteet vaihtuivat syyssateiden myötä värikkäämpiin. Mahtaakohan unet muuttua vallan villeiksi tällaisen muutoksen myötä?

Tätänykyä meidän makkarissa majailee pehmo nimeltä Akusti. Hän on Omasta (p)ajasta -blogin ihanan Minna-Leenan luomus. Hellyyttävä ja niin taiten tehty.

Akusti on lähtöisin Minna-Leenan PehmOtus-perheestä. Käykää ihmeessä tutustumassa tähän hassuun sisarusparveen. Varsinaisia persoonia!

Hullun hommaa

Inhoan ylimääräistä roinaa. Kurkistus kellariin paljastaa, että omistan sitä kuitenkin älyttömän määrän. Etenkin vaatteita. Mihin ihmeeseen ihminen tarvitsee 15 valkoista ja 15 mustaa toppia? Puhumattakaan niistä turkooseista jne jne!  

Viimeaikaisen blogihiljaisuuden syy onkin pitkälti roinassa. Kirpputorille menevässä roinassa. Olen pessyt ja puunannut, silittänyt ja pakannut, hinnoitellut ja roudannut kaiken liikenevän ajan. Vielä kun malttaisin jättää kaikki vastaan tulevat aarteet muiden riesaksi. Mutta kun ei. Kyllähän tällainen kirppukauppias tarvitsee uuden puhelimen, pankin ja salkun. Oikea bisnesnainen! Hah. Hullun hommaa sanoo, siippa. Tavoistani poiketen ymmärrän kerrankin pitää suuni kiinni - myöntymisen merkiksi.

Kolmosta silmään

Pikkumies laittoi kolmosvaihteen silmään. Nyt saa kärry kyytiä sekä sisällä että ulkona. Kiipeileminen puolestaan on jo vanha juttu. Yläkertaan menevät rappuset on valloitettu aikaa sitten. Vielä ollaan yhtenä kappaleena.

Löytöjä

En ole meinannut löytää Toukkalaan katseen ja ilmatilassa lentävien pikkuesineiden kestävää kattovalaisinta, joka olisi samalla laadukas ja edullinen. Vihdoinkin tärppäsi.

Muistattekos nämä Lampukkaan valaisimet 70-luvulta? Löysin ensin kirppikseltä yksittäisen spotin 1,50 eurolla ja pian sen jälkeen kolmen spotin valaisimen kolmella kympillä Huutiksesta. Muutamaan likaisen beigeen triplavalaisimeen olen törmännyt aiemminkin, mutta väri ei ole miellyttänyt, kunto on ollut huono ja hinta enemmän kuin kaksinkertainen hankintaani verrattuna. Kunhan isompi valaisin saadaan vielä kattoon ja pienempi muunnettua seinävalaisimeksi, tää on taas tyytyväinen!