Reissussa

Hiphei! Kaiken viimeaikaisen myllerryksen jälkeen saatiin kivaa ja kaivattua vaihtelua arkeen. Nyt ihmetellään maailman menoa tällaisissa maisemissa. Kuva on eilisillalta. Tunnistaako kukaan missä ollaan?

Saisko saikkua?

Jos kotiäideille myönnettäisiin saikkua, niin nyt ottaisin. Vosin pitää muutaman aiemminkin pitämättömän päivän samaan syssyyn. Mutta ei auta marista, kyllä räkataudista on aina selvitty. Ja sitäpaitsi, meille on tapahtumassa lähiaikoina huisin kivaa. Oottakaahan vaan, kun kerron.

On muuten mukava löytää varaston kätköistä vanhoja aarteita. On kuin saisi jotain uutta. Nyt laitan pari kassia kellariin odottamaan uutta tulemista ja otan nämä ihanuudet käyttöön. Aatelkaa, tuon alemman olen ostanut vuoden 1990 tienoilla ja se on vieläkin kuin uusi. Sain kuulkaa myydä aika monta postikorttia, jotta sain sen hankittua!

Luopumista

Pian on aika luopua äidin hurmaavasta kodista. Tulee surku, kun laitan oven viimeisen kerran kiinni. Taas yksi askel loitommas äidistä.

Viikonloppuna ryhdyimme viimein käymään tavaroita läpi, yksi kerrallaan. Tuntui lähes hävyttömältä penkoa ja pakata, ilman hänen läsnäoloaan. Kuka ihme minä olen sanomaan, mitä toisen kodille tehdään? Aivan kuin kokonainen elämä vain lajiteltaisiin laatikoihin ja vietäisiin pois.

Kuvasin muistoksi äidin kotia ja ihastuttavia esineitä siellä. Tämä Arabian leikkuulauta on suosikkini. Sen ripustan keittiöömme siihen mihin joskus päätin olla mitään ripustamatta.

Uutta huussissa

Syksyllä oli puhetta, että olin maalaamassa huussin puun värisiä halpisvarusteita valkoisiksi. Kannatti. Tila raikastui kertaheitolla. Kuusikulmiomattokin sopii vessaan kuin nenä päähän.

Mustikka maljakossa

Vuodenvaihteessa tulppaanien kaveriksi poimitut mustikanvarvut kukkivat iloisesti. Tulppaanit jos toisetkin ovat nuukahtaneet viereltä, mutta risut sen kun kaunistuvat. Mahdetaankohan saada marjasato? Ainakin osa kukista sinertää jo.

Ärsyttää

Onneksi tällaiset päivät on harvassa. On nimittäin ärsyttävää, kun kaikki ärsyttää. Ja sekös vasta ärsyttääkin, kun kaikki ärsyttää aamusta asti. Edes neulominen ei nyt tunnu auttavan. Murrr.

Sähköhärpäkeallergia

Kärsiikö lisäkseni kukaan muu sähköhärpäkeallergiasta? Siinä lähes kaikki näkösälle tulevat sähköhärpäkkeet, kuten kahvinkeittimet, leivänpaahtimet yms. aiheuttavat ärtymystä ja päänvaivaa. Itse yritän saada vempeleet parhaani mukaan piiloon. Joskus huonommalla, joskus paremmalla menestyksellä. Jääpähän pahimmat turhakkeet kyseisen allergian vuoksi ostamatta.

Sähköhammasharja oli aikoinaan hankittava. Sen laturi on käytännön syistä (pistorasia vieressä) lojunut pikkuvessan hyllyllä, vaikka siinä se suorastaan huutaa olevansa ulkopuolinen. Viimein hoksasin piilottaa sen. Kun harja on ladattu, töpseli purkkiin ja kansi kiinni. Ei ärsytä enää.

Pakkaspäiväruokaa

Kiva viikonloppu. Tuli vihdoin oikea talvi ja hyvää seuraa. Jonkin aikaa jatkunut sosiaalinen paitsiomme selätettiin kestitsemällä vieraita oikein kahteen otteeseen. Eilen illalla naposteltiin pikkusuolaista kaveriporukalla, tänään tarjoiltiin tuhtia pakkasruokaa mummulle ja papalle.

Sunnuntain menu

Maa-artisokkakeitto

Paahdetut punajuuret

Kanelinen lihapata

Pottumuusi

Vuosi vaihtui

Bambulassa vuosi vaihtui ilman suurempia seremonioita. Toki laitettiin pöytä koreaksi, syötiin ja juotiin tavallista paremmin. Pidemmän kaavan mukaan. Paukkuvat raketit vetivät pikkumiesten huulet muikeiksi. Pyh. Eivät ole tuossa asiassa lainkaan tulleet äitiinsä.

Vihdoinkin meillä on sohvapöytä. Löysin alennusmyynneiltä sen mistä aiemmin mainitsin haaveilevani. Ihanan Normann Copenhagenin Tablon. Se on lahja minulta minulle. Toivottavasti värkki kestää kauhukakaroiden kiipeilytelineenä!