Sekä talomme että pihamme ovat muuttuneet melkoisesti siitä, miltä kaikki näytti ostohetkellä. Viime kesänä teimme ison urakan pihalla, joka oli aikoinaan suunniteltu enemmänkin autoille kuin ihmisille.
Yhtenä piharemontin tavoitteena oli estää näkyvyyttä kadulta pihalle. Maata siirtyi, kasveja istutettiin ja kakkosnelosta nakutettiin jonkin verran. Jopa sisäänajo tontille siirrettiin toiseen paikkaan, jotta saisimme pihalle edes hieman lisää yksityisyyttä.
Juuri muutettuamme taloon, piha ja talo näyttivät tältä:
Piharemontin alkaessa viime kesänä, tilanne oli tämä:
Pihan rakentaminen aloitettiin oikeastaan aivan alusta, puhtaalta pöydältä. Kadun varressa ollut syreeniaita poistettiin ja sen paikalle tehtiin uusi sisäänajo tontille.
Autotalli on koko asumisemme ajan ollut aivan muussa käytössä, kuin autotallina, joten oli helppoa tehdä päätös, että autoilla ei enää ole pääsyä pihalle. Parkkipaikat tehtiin heti kadun tuntumaan.
Parkkipaikkaa ja piha-aluetta rajaamaan rakennettiin istutusaltaat, joiden päälle nousee rakennelma, jota pergolaksi kutsumme. Kadun varteen, entisen sisäänajon paikalle, istutimme tuija-aidan.
Pihalta kadulle päin katsottuna näkymä on nyt tällainen.
Tänä kesänä olemme pitkästä aikaa päässeet relaamaan ilman suurempia remonttiprojekteja. Edellisten kesien pihakärsimysten jälkeen olemme todella nauttineet uudesta pihastamme. Kasvit ovat lähteneet hyvään kasvuun ja piha tuntuu muutenkin toimivalta. Toiminnot ovat löytäneet kivasti paikkansa ja pihalta löytyy nyt useita oleskelupaikkoja, joista valita.
Olipahan tämäkin urakka, mutta kannatti tehdä.
