tiistai 30. syyskuuta 2014

Pagodipuu


























































On tullut käytyä taimitarhalla tavallista useammin pihakasveja hakemassa, mutta viime reissulla piipahdin samalla kurkkaamassa olisiko mitään uutta huonekasvirintamalla. Ja olihan siellä. Tuommoinen suloisista suloisin Pagodipuu. Minulle uusi tuttavuus. Lehdet kuin pihlajalla, mutta aivan minikoossa ja tyyli sama karunkaunis kuin kummituspuussa. Voihan söpöys!





keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Castellon kanssa Optio Gaalassa




























































































































































































































Eilisiltana reilut 700 kutsuvierasta pääsi ihastelemaan säihkettä ja muodin uusia tuulia Kauppalehden vuotuisessa Optio Gaalassa Kaapelitehtaalla. Itse en tuohon kutsuvierasjoukkoon lukeudu, mutta sain jännittävän mahdollisuuden kokeilla stailaustaitojani ihan uudenlaisessa ympäristössä. Juustoistaan tunnettu Castello tarjosi tapahtumassa herkkujaan juhlavieraille ja minun tehtävänäni oli loihtia tarkoitukseen makoisat puitteet. Irokeesi hoiti järjestelyt ja illan emäntinä toimivat Castellon upeat Laurat.

Melko rennolla meiningillä mentiin, vaikka arvokkasta juhlasta olikin kyse. Pääosassa olivat tietenkin juustot, joiden houkuttelevuutta pyrin korostamaan hedelmin ja kukin. Kukka-asetelmat tein hurlumhei-tyyliin eli reippaasti sekoittaen kaupasta hankittuja kukkasia yhdessä kedolta ja puskista poimittujen kasvien kanssa. Astiat olivat varsin simppelit; lasia, puuta ja ripaus kultaa. Tausta oli juuri Castellon näköinen, tunnelmallisen tumma. Vanhat puiset pullolaatikot toimivat rekvisiittana ja pystypöytinä oli muutama tammitynnyri.

Jos palataan Castello-yhteistyössä muutama kuukausi taaksepäin, niin joku teistä saattaa muistaa, kuinka täpinöissäni olin debyytistäni ruokastailaajana ja juustokuvaajana. Sittemmin olen päässyt kuvaamaan hieman lisää ja tämänkertainen tehtävä olikin hauska jatkumo antoisalle yhteistyölle, sillä nyt kuviani pyöri juustopöydän yläpuolella olevalla screenillä. Laitanpa tässä teillekin viimeisimpiä otoksiani nähtäville. Olkaatte hyvät: Castello White ja ihana uutuus Castello White with Truffle



































































































































sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Piharemontin loppusuora























































































































































































































































































































Piharemontti alkaa vihdoin olla kivassa vaiheessa. Kun maat on ensin pyöräytetty mullin mallin ja jokainen työvaihe on vain pahentanut alunperinkin ankeaa pihaa, on palkitseva päästä viimeistelypuuhiin.

Loppuviikosta valmistui pergola, jonka tarkoituksena on rajoittaa näkyvyyttä kadulta ja samalla rajata parkkialue piha-alueesta. Suoran näkymän rajoittaminen kadulta pihallemme onkin ollut yksi johtavia teemoja piharemontissa. Ikivihreä aita saa hoitaa osan tehtävästä. Taimet saapuvat pian. Kunhan saataisiin vaan kärrättyä iso multakasa ensin pois niiden tieltä. 

Ensimmäinen erä kasveja saapui jokunen päivä sitten. Laskeskelin, että istutin viikonlopun aikana reilu 200 kasvia ja lisää mahtuu vallan mainiosti. Räpsäisin muutaman kuvan kesken urakan. Viimeiset äsken illan kastelupuuhista. 

Ympäripyöreät päivät pihahommissa veivät tästä naisesta mehut, joten nyt saunaan ja nukkumaan. 

Kivaa alkavaa viikkoa ja aurinkoa kaikille!









keskiviikko 20. elokuuta 2014

Syksy ja silmukat







































Maanantaiaamun vesisateessa iski hetkellinen alakulo. Se jokasyksyinen tunne, kun tajuaa, että huoleton kesä on takana ja pitkä syksy edessä. Nopeasti kuitenkin muistui mieleeni, mikä syksyssä on parasta. Saa pukeutua kunnon vaatteisiin (hellemekot eivät ole mun juttuni), arjen rutiinit palaavat ja into kaikkeen itsensä kehittämiseen ja huoltamiseen palaa. Ja sitten se maailman kotoisin tunne, kun vettä ropisee taivaan täydeltä, sisällä tarttee laittaa valot päälle, keittää teet ja saa käpertyä sohvanurkkaan neulomaan.

Aloitinkin siltä istumalta syksyn ensimmäisen neuletyön. Novitan uudessa lehdessä on toinen toistaan ihanampia ohjeita, mutta ihan ensin teen jotain helposti ja nopeasti valmistuvaa. Uusi makuuhuoneemme kun kaipaa vielä pientä viilausta, neulon Novitan matonkudemaisesta Tuubi-langasta parit tyynynpäälliset lehden ohjeella. Kässätauon jälkeen pitää ensin saada se nopea onnistumisen tunne, kun saa oikeasti jotain valmiiksi. Sitten voi siirtyä johonkin isotöisenpään. Uusi villatakki olis ihana!


Yhteistyössä Novita







torstai 14. elokuuta 2014

Maljakon pikatuunaus




Pidän aina silmät ja korvat auki, josko löytyisi muotoilultaan kivoja maljakkoja, mutta syystä tai toisesta niitä on markkinoilla yllättävän vähän, tai ainakaan kukkaron kestävään hintaan. Kesällä kävi säkä, kun löysin Ikean löytönurkkauksesta kolmella eurolla tämän PS2014-sarjan yksilön, jota normaalisti myydään kolmen setissä ja juuri tämä nimenomainen malli on yläosaltaan ärtsyn keltainen ja lasiosa turkoosi. Eli ei minun väriyhdistelmäni lainkaan. Nyt keltainen yläosa oli yhdistetty kirkkaaseen lasiin, joten ajattelin kokeilla, josko maalaamalla onnistuisin fiksaamaan maljakon omiin tarpeisiini sopivaksi. 

Ruiskautin pintaan ensin kellarista löytämääni harmaata maalia, mutta se osoittautuikin kiiltäväksi. Pinnasta tuli ruman muovinen. Päälle suihkautin sitten ohuen kerroksen mattavalkoista ja lopputuloksesta tuli yllättävän kiva. Harmaa väri paistaa alta, mutta pinta on silti mattainen. Eikös olekin nyt ihan ok?




tiistai 12. elokuuta 2014

Asterit





Hain aamulla torilta nipun astereita erästä työjuttua varten. Osa kukista piti leikata irti varsistaan, joten maljakkoon niistä ei illalla enää ollut. Miesten asentaessa viimeisiä pihakiviä paikoilleen, tein muksujen kanssa uudelle kivetykselle pienen taideteoksen. Ihanaa, että järkyttävän ruma pihamme alkaa pian olla muisto vain. Kauan tätä on odotettu!




maanantai 28. heinäkuuta 2014

Piiloon paahteelta























Heippa piiiitkästä aikaa! Viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin. Ei haittaa, kyllähän tätä on kestänytkin. Pihalla on myllerretty viimeviikkoina isosti. Vuosia haaveissa ollut piharemontti laitettiin vihdoin vireille, mutta on vielä pahasti kesken. Raportoin syssymmällä sen vaiheista enemmän, mutta voin kertoa, että aikamoista touhua tämä on ollut. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että tiukan taloustilanteen on todellakin täytynyt kohdella piharakennusalaa silkkihansikkain.

Tukala paahde tuntuu myös jatkuvan. Kiva yhdistelmä muuten pihatöiden kanssa. Jossain vaiheessa lomaa päätin, etten syö enää yhtään terassilounasta hien valuessa lautaselle. Lasikatto kun ei tietenkään anna suojaa paahteelta. Niinpä kipaisin hakemassa kympin valmisverhot Ikeasta ja virittelin ne kattoon. Pieni apu sentään, joskaan ei täydellinen.

Remontin vuoksi en ole kovinkaan panostanut kesäkukkiin. Jokunen niitä kuitenkin on tullut laitettua. Kesän suosikki on tuo amppelissa roikkuva "viherputous". En tiedä onko virallinen nimi, mutta sillä nimellä sitä myytiin. Tykkään kovasti, sillä olen vähän kranttu kaikkien kukallisten amppelien kanssa.

Ihanaa viikkoa kaikille ja ollaan taas kuulolla!






perjantai 30. toukokuuta 2014

#aamiaiskutsu rakkaalleni







Arla toteutti huhtikuussa kyselyn koskien suomalaisten aamiaistottumuksia. Tuhannesta kyselyyn vastanneesta joka kymmenes kertoi jättävänsä aamiaisen syömättä, vaikka sen sanotaankin olevan päivän tärkein ateria. Lähes puolet syö sen kiireessä ja yksin. Yli 83% kyselyyn vastanneista ilahtuisi, jos joku kutsuisi heidät aamiaiselle, mutta yli 85% ei ole koskaan kutsunut itse ketään. Selvästi mieluisin aamiaiskutsu tulisi omalta puolisolta ja hyvänä kakkosena olisi kutsu uudelta tuttavuudelta tai ihastukselta. Nyt Arla haastaakin kaikki osallistumaan hauskaan #aamiaiskutsu-haasteeseen ja nauttimaan aamiaisen lemppariseurassa, milloin ja missä itse haluat. Ja hei! Aamiaista ei siis tarvitse syödä aamulla.

Minä otin haasteen vastaan ja kutsuin aamiaiselle puolisoni, jonka kanssa kaksin vietetty aika on viimekuukausina ollut todella kortilla. Muutenkin tämä arkiaamu tuntui juuri sopivalta. Kuukausien uurastuksen jälkeen miehellä oli edessä valmistujaiset, juhlistimme uutta tutkintoa ja pitkään odotettu perheen yhteinen lomakin juuri alkamassa. Samalla halusin kiittää siitä, että hektisen lapsiperhearjen, yrittäjyyteni ja oman päivätyönsä ohella hän hoiti tutkinnon huippuarvosanoin ja jaksoi samalla olla perheelle (lähes) mukisematta läsnä. Opiskelu alkoi iltaisin vasta kun lapset olivat menneet nukkumaan ja elämäntapaurheilijana treenit vedettiin usein aamuisin meidän muiden vielä nukkuessa. Siinä välissä sitten työ ja muu arki. Nostan hattua ja kiitän! Itse en pystyisi.

Nyt katoin pöydän nätiksi ja tarjosin siipalleni simppelisti herkullisia munakasmuffinsseja ja hyvää leipää avokado-levitteellä. Tarjolla oli myös kahvia, paikallismaitoa ja piimää. Aamiaispöytä näytti enemmän siltä miltä se viikonloppuna voisi näyttää. Viikonloppuisin meillä, kuten monessa muussakin huushollissa, käytetään enemmän aikaa aamiaiseen, niin valmisteluun kuin sen yhdessä nauttimiseenkin. Tehdään smootie-kokeiluja (muuhti, kuten perheen pienimmät sanoo), mutustetaan ihanaa leipää ja hyviä juustoja, kokataan munakas tai mitä milloinkin. Lauantai-aamun aamiaishetki onkin omasta mielestäni viikon ihanin hetki.

Normaalisti arkiaamuisin koko perhe syö aamiaiseksi kaurapuuroa. Kuppiin sujahtaa joko maitoa tai maitokahvia. Olemme, niin aikuiset kuin lapsetkin, jo vuosia menneet samalla kaurapuuroreseptillä (näemmä hehkutin tätä jo kolmisen vuotta sitten, klik) joka nyt on ihan pakko mainita, sillä se on todella usein herättänyt ihmetystä ja ällötystäkin. Mutta moni tuttu on uskaliaan ensikokeilun jälkeen ottanut reseptin omakseen, sillä se on oikeasti herkullinen ja terveellinen, ja kaiken lisäksi pitää nälkää pitkään. Eli arkiaamun kaurapuuron syömme näin:

Lautaselle 
vastavalmistettua kaurapuuroa, jonka päälle
Arla Keso-raejuustoa kylmänä (maultaan ja koostumukseltaan täydelliseksi havaittu jo vuosia sitten, muu ei käy)
sekä yhdessä tai erikseen
kotimaisia marjoja, banskua, hedelmäsalattia tai -sosetta tai mehukeittoa.
Itse laitan puuron ja raejuuston päälle useimmiten marjoja ja mehukeittoa. Niin hyvää!



MUNAKASMUFFINSSIT 
n. 12-16 kpl

8 kananmunaa




ripaus mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja annostele seosta muffinssivuokien pohjalle. Lisää päälle täytettä ja täytteen päälle vielä munakasseosta. Voit varovasti sekoittaa aineksia muffinssivuoassa. 
 Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia tai kun munakkaat ovat saaneet kauniin värin. 
Muffinssit irtoavat vuoasta parhaiten pian paistamisen jälkeen.

Täytteen voi tehdä ihan oman mielen mukaan. Ensi kerralla aion kokeilla savukalaa ja tilliä. 


TÄYTE 1
n. 6-8 muffinssiin

n. 100 g palvikinkkua
1 kevätsipuli 
1/4 punaista paprikaa
2 herkkusientä 
persiljaa ja/tai muita yrttejä

Pyöräytä pieneksi pilkottu kevätsipuli sekä herkkusieniviipaleet nopeasti kuumalla pannulla öljyssä. 
Pilko yrtit ja paprika. Sekoita kaikki ainekset keskenään pieniksi pilkotun palvikinkun kanssa.



TÄYTE 2
n. 6-8 muffinssiin

reilu kourallinen Baby pinaatin lehtiä
1 kesäsipuli
muutama minitomaatti


Pieni halutessasi juustokuutioita. Pyöräytä sipulia ja pinaatinlehtiä hetki pannulla öljyssä. 
Viipaloi tomaatit. Sekoita kaikki ainekset keskenään.



Postaus on tehty yhteistyössa Arlan kanssa.