keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Juhlaa ja juustoja



Laskeskelin, että kuukauden sisällä tuli järkättyä melko monet kestit -  yhdet brunssit kaveriperheille sekä viidet synttäritarjoilut. Kaikki perheessämme ovat syntyneet näin syksyllä, joten pientä ja isompaakin kemua riittää. Poikien 4- ja 5-vuotissynttäreitä vietettiin useampaan otteeseen. Molempia juhlistettiin juuri silloin oikeana päivänä, läheisimpien tullessa piipahtamaan. Lisäksi järkättiin yhteiskemuja, sekä ekakerran myös kaverisynät. O-ou, niissä oli menoa ja meininikiä!

Tarjoilut aiheuttavat usein pientä päänvaivaa. Kaikille pitäisi löytyä mieleistä, niin lapsille kuin aikuisillekin. Itse olen suolaisen perään ja aivan heikko juustojen edessä, kuten viisivuotiaammekin. Siksipä ne kuuluvat usein osaksi tarjoilua.

Omia suosikkijuustojamme tuli tällekin tarjottimelle. Lautasella on Castellon homejuustoja eri vivahteilla, valkohomejuustoa, valkohometta tryffelillä, Marquis puna-valkohomejustoa sekä Castello Black sinihomejuustoa. Lempparimakuparit löytyvät viikunoista, hilloista, pähkinöistä, kuivatuista hedelmistä tai hunajasta sekä suolaisista ja hieman makeammista kekseistä.

Tässä muutama vinkki juustotarjoiluun:
- ota juustot huoneen lämpöön 1 tunti ennen tarjoilua, jotta maku ja koostumus ovat parhaimmillaan ja eri vivahteet pääsevät oikeuksiinsa
- hyvän juustotarjottimen saa kasaan, jos valitsee monipuolisesti erilaisia makuja: sinihome- ja valkohomejuustoja, voimakkaita, mietoja ja kovia juustoja - jokaiselle jotakin
- jos jälkiruoaksi on pelkkä juustotarjotin, kannattaa varata 100-150 g per ruokailija
- jos juustotarjotin on ainoa suolainen tarjottava, kannattaa varata 200 g ruokailijaa kohden
- kullekin juustolle varataan oma veitsensä leikkaamista varten, jotta maut eivät sekoitu
- tarjoilussa kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia hilloja ja hedelmiä sekä erilaisia keksejä ja leipiä: vaaleaa, tummaa, hapanta, maustettua - ihan oman maun mukaan





















Yhteistyössä Castello / Arla




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Valovinkki






Meillä ei kovin joulukoristeita harrasteta. No himmeli kyllä ja ehkä jokin pikkuinen asetelma, mutta valot, kasvit ja tuoksut luovat suht riittävän tunnelman. Kynttilöiden kanssa saa olla vielä supervarovainen, kiitos pikkuvesselien.

Vinkiksi vaan, mikäli et ole näitä vielä hoksannut. Tämän syksyn parhaita löytöjä on nämä Ikean paristolla toimivat valosarjat. Ovat niin kätevät sisätiloissa. Juuri sopivan kevyet, eikä tarvitse vedellä metritolkulla johtoa pistorasioihin. Katkaisijan voi piilottaa kätevästi kukkapurkkiin, taulun taakse tai missä näitä nyt käyttääkin. Itse olen asetellut sarjoja sinne tänne tauluja valaisemaan.









tiistai 4. marraskuuta 2014

Tv-seinän sisustamisen vaikeudesta - ja vähän muustakin





































































































Sisustaminen ja kodin laitto on tällaiselle vaihtelunhaluiselle aikamoista touhua. Kun yhden nurkan saa kuntoon, toiseen pitäisi jo tehdä muutosta. Vakio on, että aina joku huoneista on keskeneräinen törkyläjä. On alkanut jo itseänikin kiukuttamaan tämä.

Viisi vuotta tätä taloa laitettu sisältä ja ulkoa. Vaikka muodonmuutos on totaalinen, unelmakotia tästä ei ole tullut. On paljon asioita, joille vaan ei voi mitään. Tai mitä ei kannata uudistaa. Pahimmassa turhautumisessani ja talokuumeessa muistutan itselleni, miksi tämä aikoinaan hankittiin. Vauva oli tuloillaan, isompi koti piti saada pian. Kaikkien keskinkertaisten ja hirvittävän hintaisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme tähän, jota olin netti-ilmoituksen kuvista kauhistellut kerran jos toisenkin. Kun kerran sitten ajankuluksi menimmekin näyttöön, ties kuinka monenteen tässä talossa, haistoimme tilaisuutemme tulleen. Olimme ainoat paikalla ja välittäjä näytti turhautuneen tilanteeseen. Talo oli ollut pitkään myynnissä. Teimme tarjouksen ja hinta saatiin tiputettua niin alas, että voisimme hyvillä mielin kohentaa taloa enemmän mieleiseksemme. Eli lopulta hinta ratkaisi, ja talon hyvä kunto.

En lakkaa haaveilemasta tulevaisuuden unelmatalostamme. Yhtenä päivänä se on minimalistinen betonibunkkeri, toisena satavuotias hirsitalovanhus. Raitiovanujen kolina on kuuluttava ikkunoista tai erämaan hiljaisuus. Riippuu päivästä. Oli tyyli mikä vaan, muutama kriteeri sen on täytettävä. Unelmakotiini on mahduttava hemmetin suuri ruokapöytä ja olohuoneessa pitää olla lääniä isommankin ihmisjoukon viettää aikaa. Noh, on niitä muitakin vaatimuksia, mutta nämä puutteet ovat viimeaikoina olleet eniten tapetilla nykyisessä kodissamme.

Tästä päästäänkin näppärästi kurkistamaan erästä meidän kodin ongelmakohtaa, liian ahtaan olohuoneen tv-seinustaa. Muuttoremontin yhteydessä, silloin viisi vuotta sitten, maalasin sen harmaaksi ja samalla hankimme kuvan valkoisen tv-tason. Tv:n päälle ripustin tauluhyllyn. Seinusta ei ole aikoihin miellyttänyt silmää, ei sitten ollenkaan. Olen miettinyt mitä keksisin. Itse asiassa olen kiinnittänyt huomiota, kuinka vähän tämä lähes jokaisessa kodissa oleva alttari näkyy blogeissa tai sisustuslehtien sivuilla. Kivoja esimerkkejä on vaikea löytää. Omaani olen kai vilauttanut kerran, yli kolme vuotta sitten, klik. Kai se on niin, että tv-seinä nyt vaan on vähän hankala sisustettava.

Viime viikolla päätin tehdä ryhtiliikkeen ja antaa jatkuvalle marinan kohteelleni jotain kohentavaa. Kiva tv-taso, tai jokin muu käypä ratkaisu, on ollut hakusessa jo pitkään. Tuloksetta. Päätin kuitenkin vaihtaa tuon harmaan jotenkin pehmeämmäksi sävyksi. Hah, löysinkin itseni maalamaasta seinää valkoiseksi!

Samaan syssyyn tauluhylly läks ja tilalle laitoin kolme mummolakukkatelinettä. Kiitos ihana Löytö-blogin Johanna niistä! Nyt tykkään tuosta kukkakohdasta, mutta uuden tv-tason lisäksi jotain vielä puuttuu. Ehkä olisi helpointa, jos luovuttaisiin telkkarista.



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

PIHAREMONTTI | ensimmäinen etappi























Kokosin parista kamerasta ja puhelimestani kesän aikana ottamiani kuvia piharemontin kulusta ja ajattelin pikkuhiljaa esitellä mitä tällä hetkellä esitettävissä on. Ensi kesänä piha näyttää varmasti jo kivemmalle, kunhan nurmikko kasvaa ja kaikki kolmisensataa istutettua kasvia pääsee kunnolla levittäytymään.

Tarkoista suunnitelmista huolimatta heti alkajaisiksi teimme aivan muuta kuin mitä alunperin oli ajateltu. Alkukesästä pojat saivat serkuiltaan heidän tarpeettomaksi jääneen vanhan leikkimökkinsä, jonka kuorma-auto tuodessaan peruutti suoraan pihan taaimpaan nurkkaan, jotta se ei olisi tulevan piharemontin tiellä. Tarkoitus oli siirtää mökki myöhemmin toiselle puolelle tonttia. Mökin paikalta puolestaan piti purkaa ikivanha kiveys ja istuttaa siihen nurmikko.




























Leikkimökin tultua miesväki maalasi sen keltaisesta harmaaksi. Saman kohtalon koki talommekin jokunen kesä sitten. Leikkimökin kuistirakenne oli päässyt vuosien varella lahoontumaan, joten purimme sen kokonaan. Kaiteet pitää vielä ensi kesänä rakentaa.






Tältä näytti sisäänkäynnille vievä käytävä ennen piharemonttia. Huhhuh, ei kovin kutsuvalle! Toiseksi ylimmässä kuvassa näet, miten käytävä muuttui remontin myötä.
























Muutaman viikon ihmeteltyämme mökkiä, keksimme, että nykyinen paikka onkin sille juuri se oikea. Tosin ympärille tarvitaankin nurmikon sijaan uusi terassi. Mitenkä tuo ei ollut aiemmin tullut mieleen!? Paikkahan on sopivasti talon sisääntulon vieressä ja ainoita paikkoja tontillamme, mistä kesän paahteella löytää varjopaikan.
























Uusi terassi oli kesällä kovassa käytössä ja olen tosi iloinen idiksestä. Tilaa on reilusti. Poikien uima-allaskin saatiin pois pääterassiltamme. Ensi kesänä valttaamme terassin lankut mustaksi, kuten muuallakin olemme tehneet. Kiva pöytäryhmä pitäisi keksiä ja jotain muutakin hauskaa.

Julkisivuremontin yhteydessä tehdyn pääterassin näet tästä.

Aikamoisen muutoksenhan tämä koti, ja nyt piha, ovat vuosien varrella kokeneet. Muistinvirkistykseksi kuva talosta sellaisena kuin sen ostimme löytyy täältä.





perjantai 17. lokakuuta 2014

DIY | Nuppihenkari












































































Poikien huoneessa kaapinovet ovat olleet ilman vetimiä jo tovin. Niinpä ruuvailin niihin edellisessä postauksessa kertomastani naulakosta ylijääneitä nuppeja. Nuo kaapit eivät ole mitään järin arvokkaita, joten uskalsin porailla oviin muutamat extra-reiätkin. Isolle, mustalle liitutaulupinnalle tuli ihan kivasti uutta ilmettä, ja käyttöäkin. Tästä parin vuoden takaisesta postauksesta näet kaappien alkuperäisen ilmeen. Tosi ysäriltä näytti.

Samaan syssyyn tein uusiin nuppeihin kivasti sopivat henkarit. Alunperin omaan makkariimme, mutta myös pari pienempää poitsuille. Tarvitaan vain pyöröpuuta ja nahkanarua. Reikä keskelle tankoa, naru kaksinkerroin läpi ja solmu alle.


Hauskaa viikonloppua kaikille!!!