Mielessä on viimeaikoina pyörinyt mitä eriskummallisempia mattokuvioita. Josko aloittaisin pienesti virkkaamalla kylppäriin tai vessaan uuden maton ja katsoisin vieläkö sen jälkeen innostusta riittää johonkin suurempaan. Kuteet on nyt hankittu. Värit kutkuttavat. Operaatio voi alkaa.

Ex tempore



Meidän rakas pienisuurimies täytti tänään kaksi vuotta. Poikien yhteiset 1- ja 2-vuotissynttärikemut pidettiin jo pari viikko sitten, eikä tänään ollut tarkoitus enää sen kummemmin juhlia. Kuinkas kävikään. Poikien mentyä päikkäreille, päätettiin isin kanssa järkätä yllätyskemut. Tosin ihan vaan perheen kesken.

Pikapikaa lähikaupasta valmiskakku, kukka ja mansikoita, sankarin suurinta herkkua. Pakkasesta pasteijat sulamaan ja rieskaa rullattavaksi. Ilmapallot paikoilleen ja sähköteipillä loppusilaus. Avot. Oli kuulkaa pikkuväki herättyään varsin tohkeissaan. 

Maustepurkit

 

Meillä on mausteet liesitason alapuolella olevassa laatikossa. Kätevä juttu sinänsä, mutta osa kaupan maustepurkeista on liian korkeita seisomaan laatikossa. Niinpä ne pyörivät pitkin poikin lukemattomien maustepussien seassa. Niin, ja vaikka purkit mahtuisivatkin seisomaan, silloin ei näe mitä purkki sisältää, koska sitä ei kannessa kerrota.

Nytpä on tämäkin epäkohta korjattu. Askartelin pilttipurkeista, kuinkas muuten, uudet maustepurkit. Nyt löytyy heti mitä tarvitaan ja niistä inhottavista pusseistakin päästiin vihdoin eroon.

Amatööri

Päätettiin karistella ennakkoluuloja ja käytiin ensimmäistä kertaa vuosiin Tallinnassa. Kannatti. Kaupunki on muuttunut kovasti sitten viime käynnin. Kun oltiin pitkästä aikaa liikkeellä ilman kersoja, satsattiin hotelliin vähän ekstraa. Kannatti. Nippa nappa maltettiin raahata itsemme ulos illalliselle.

Kävi kuitenkin amatöörin moka. Kuvitelkaa nyt. Mukavat puitteet, ihana hiljaisuus, ei kiire mihinkään. Vaatteet riisuttu. Kuuma kylpy odottamassa. Fazerin sinistä. Vielä lasi viiniä ja sitten pulahdus höyryävään veteen. Mutta missä on korkinavaaja?  Ei kuulunut varustukseen. Se siitä sitten. Kai vähemmälläkin pärjää.

Teippituunaus

Heips pitkästä aikaa! Täällä ollaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka blogirintamalla on ollutkin hiljaisempaa. Viikonloppuna juhlittiin poikien yhteiset 1- ja 2-vuotissynttärit ja muuten on touhuttu niitä näitä. Ollaan ainakin oltu leikkipuiston heavy usereita, jos ei muuta.

Jo aiemmin melkoisen muodonmuutoksen kokenut levykaappi sai vaihtelun vuoksi teippauskäsittelyn. Ihan kiva siitä tuli. Olkoon nyt tuommoinhen jonkin aikaa.

Keskeneräistä

Työ-/vierashuoneen uudistus on hyytynyt tähän vaiheeseen. Rojua siellä täällä. Pitäisi kait kutsua yövieraita, jotta homma liikahtaisi etteenpäin. 

Memotaululla roikkuu viimeisin kirppislöytö. Se on Erkki Hervon käsialaa vuodelta 1972. Työ pääsee vielä arvoiselleen paikalle, kunhan saan aikaiseksi...



1-vuotias

Meillä ei ole enää vauvaa. Meillä on nyt kaksi taaperoa. Pienempi heistä täyttää tänään vuoden.

Onnea rakas päivänsäde. Olet aarre!

Väripäivitys

Uhkailin reipas vuosi sitten maalata vessan pikkukalusteet valkoisiksi ja jo nyt ryhdyin tuumasta toimeen. Ei tässä vieläkään hoppuilla. Väri vaihtuu pikkuhiljaa, esine esineeltä, aina kun pääsen livahtamaan hetkeksi kellariin. Paremmalta kuitenkin näyttää jo nyt. Rumat ruuvinkannat pitää ehdottomasti vielä piilottaa, kunhan homma on valmis.

Ympäri mennään yhteen tullaan

Orastava sunnuntaiäksy väistyi takavasemmalle, kun pääsin pyöräyttämään iänikuiset roinat uusille sijoilleen. Kummasti siinä nuppi tuulettuu, kun järjestys vaihtuu. Ja tulipa siivottuakin. Eilinen auringonpaiste paljasti, että sisäkkö on taas ollut varsinainen laiskamato.

Kuvan nurkkahyllykkö on pidemmän aikaa pistänyt ikävästi silmääni. Nykyiset kannattimet on niin nähty eikä uusia, raikkaita ja kevyitä, ole löytynyt. Eikö niitä ole vai enkö osaa etsiä? Kaikki vinkit otetaan ilomielin vastaan! 

Mukavaa viikkoa kaikille!