Pötyä pöytään

Meillä ollaan hyviä syömään, mutta huonoja keksimään helppoja ja vaihtelevia arkiruokia. Siihen kuitenkin pyritään, että joka päivä syödään kotiruokaa. Turhan usein meinaan mennä siitä mistä aita on matalin, eli paistan broileria tai jauhelihaa, jota tarjoan riisin tai keitettyjen pottujen kera. Siinä pääsee niin helpolla ja muutakaan en keksi. Koska Mies on kova urheilemaan ja muutenkin paljon fiksumpi syömisiensä suhteen kuin minä, proteiinia pitää olla aina runsaasti tarjolla. Yritän toki itsekin syödä järkevästi, mutta pärjäisin hienosti maidolla ja hyvällä leivällä vaikka koko viikon.

Tänään kunnostauduin ja tein kerrankin ruokia useammalle päivälle. Eipähän tarvitse huomenna tai ylihuomenna miettiä mitä tehdä. Laitoin parsasosekeittoa, joka on ihanaa raejuuston kanssa. Olemme muuten raejuuston ja rahkan suurkuluttajia. Tein myös lohisoppaa, jossa on paljon kalaa ja vähän pottua. Niin, ja sitten paistoin jauhelihaa, taas. Keitettyjä pottuja kun oli jo valmiiksi jääkaapissa, pilkoin ne jauhelihan sekaan vähän niin kuin pyttipannuksi. Ja vielä iso kulho salaattia.

Bambolla on nyt sellainen kausi, että kun touhuan keittiössä, kaveri roikkuu koko ajan lahkeessa. Poika on ihan tohkeissaan, jos pääsee syliin katsomaan mitä tiskipöydällä tapahtuu. Sain tänään edes jonkinmoisen työrauhan, kun otin pikkukokin istumaan syöttikseen tiskipöydän viereen. Okkolasta saatu keittiöpyyhe muistutti äitiä siitä, miten yli-innokkaaseen apumieheen on hyvä suhtautua.