Puikot heiluu

Pitäisi hoitaa vaikka mitä asioita ennen Toukan syntymää, mutta minä suljen silmäni kaikelta tylsältä ja teen vain kivoja juttuja. Kuten neulon. Kauhea käsillä tekemisen palo on koko ajan päällä. Samaan aikaan villakoirat vilistää nurkissa ja keittiö on kuin pommin jäljiltä.

Pää on muutenkin ihan hattaralla ja asioiden priorisointi on todella erikoista. Lauantai-iltana alkoi kovat supistukset ja olin ihan varma, että sairaalaan lähtö on edessä. Aloin pakkaamaan sairaalakassia, mutta mitä sainkaan aikaan. Pakkasin Toukan kotiintulovaatteet. Ihan kuin Mies ei osaisi sitä aikanaan tehdä! Omia kamoja en saanut kasaan. Yö meni kävellessä kämppää ympäri. Makaaminen oli tuskallista. Aamuneljältä supistukset loppuivat kuin seinään ja pääsin nukkumaan. Supistuksia ei ole sen koommin kuulunut. Ja kassi on yhä pakkaamatta.

Eilen sain valmiiksi Bambon neuleliivin. Tänään nähdään mummi kaupungilla ja vedetän uusi verme tietenkin päälle. Pipo ja tumput on tekeillä seuraavaksi.