Iloa ja huolta

Hassua, että vielä viikko sitten Pätkä oli masussani. Juuri näihin aikoihin olimme synnytyssalissa. Ette usko, kuinka paljon iloa pieni mies on tuonut tullessaan. Ja huolta myös. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää, että jonkin asteinen huoli on äidille jatkuva olotila.

Pätkä on ihan erilainen kuin Bambo oli pienenä. Ensimmäisen viikon hän on vain syönyt ja nukkunut monen tunnin unia. Bambo söi ja nukkui 40 minuutin pätkiä. Mitä kovempi melu meillä on päivällä, sitä sikeämmin Pätkä nukkuu. Hän saattaa herätä siihen kun meteli loppuu ja ilmoittaa sitten itsestään hyvin hillitysti. Bambo heräsi nuppineulan putoamiseenkin. Tai valojen vilkahtamiseen. Tai nälkään. Hän ei koskaan varoitellut vaan nosti heti täyden rähinän, jota ei hevin taltutettu. Tätä kesti kaksikuiseksi, kunnes hän muuttui aivan eri mieheksi; iloiseksi ja itsevarmaksi.

Tänään Pätkä on ollut tosi virkku ja seurallinen. Onneksi, sillä eilen jo mittailin kaverilta kuumetta, kun hän on niin rauhallinen. Miestä hieman huvittaa tämä huolehtiminen, mutta minkäs teet. Jos Bambo olisi ollut rauhallinen ja Pätkä puolestaan sellainen räyhääjä kuin Bambo oli, olisin varmasti huolissani silloinkin. Miettisin mikä on vikana kun toinen hermostuu pienimmästäkin asiasta.

Viimeiset kolme yötä pätkä on nukkunut todella... hmm... pitäisi kai sanoa, että hyvin. Yhdentoista maissa ollaan menty sänkyyn. Pätkä on pienen ruokailu- ja seurusteluhetken jälkeen nukahtanut isin ja äidin viereen ja herännyt, kunnes minä olen säpsähtänyt hereille ja herättänyt hänet syömään. Tällöin kello on ollut viisi. Poitsu on syönyt innoissaan ja jatkanut tyytyväisenä unia. Aamulla hän on herännyt seitsemän kahdeksan välillä, kun me kaikki muut olemme nousemassa sängystä. Kuka sitä nyt yksin haluaisi isoon sänkyyn jäädä. Ei tarvinnut Bamboa herätellä öisin syömään. Siksi tämä "hyvin nukkuminenkin" tuntuu oudolta.

Summa summarum, Pätkä on täysin vienyt sydämemme. Bambon puolesta en tosin uskalla sanoa mitään. Hän ei juurikaan piittaa vauvasta, ellei vauva ole isin sylissä. Sillon hänenkin on päästävä samaan syliin. Välillä Bambo pysähtyy kesken leikkiensä katselemaan vauvaa, katsoo sitten isää tai äitiä ja alkaa nauraa. Olisi hauska tietää mitä hän ajattelee.