Meillä oli eilen pienimuotoinen tapahtuma, jota siippa turhan suurieleisesti kutsuu joulukadun avajaisiksi. Se on meillä perinne. Tai voiko sitä nyt vielä kolmannella kerralla perinteeksi kutsua? Ehkä sitten, kun pojat ovat isoja he päivittelevät, että meidän isi järjestää joka joulukuun ensimmäinen päivä nolot "avajaiset", jotka ovat meillä iänikuinen perinne. Siellä tarjoillaan glögiä ja piparia ja täräytetään pihan tienpuoleiseen isoon mäntyyn (juu mäntyyn kun kuusta ei ole) jouluvalot, jotka loimottavat loppiaiseen asti. Siellä saatetaan myös pitää puheita, isin toimesta. Ainakin toistaiseksi juttu upposi poikiin kuin häkä. Piparkakut oli piste i:n päällä.
Itsellä joulufiilikset ovat vähän hakusessa. En ole tehnyt mitään joulun eteen, mitä nyt ripotellut saamiamme kukkasia ulos sinne tänne. Yritän pitää niitä hyvänä loppuun asti, koska ne muistuttavat ihmisistä, jotka välittävät. Saisivatpa ulkona viileässä edes pienen jatkoajan.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Omat perinteet on ihan parhaita. Vaikka ne olisitkin muista poikkeavia. Tuo teidän kolmen vuoden aikainen joulukadun avajaisemme kuulostaa tosi hyvältä!
VastaaPoistaMeillä on perinteenä joka joulukuu viettää riisipuurojuhla tätini luona (mantelin saanut tietysti palkitaan) sekä kinkun maistajaiset anoppilassa. Ihan mahtavuutta.
Me aloitimme viisi vuotta sitten itsenäisyyspäivän perinteen. Tarkoituksena oli viettää kerran vuodessa pukujuhlaa, laittaa ykköset päälle ja mennä ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. No heti seuraavana vuonna päädyimmekin pitämään kotibileet nyyttärimeiningillä samoin kuin tänäkin vuonna. Onneksi omissa perinteissä on aina joustamisen varaa. Pääasiassa ovat kuitenkin hyvät ystävät ja hyvä ruoka.
VastaaPoistaMahtava perinne!
VastaaPoista