Taas tänä aamuna sattui ja tapahtui. Ihan normiaamu siis. Jos ei päikkäreitä olisi keksitty, saattaisin vaan joku päivä tulla hulluksi. Sen verran sählinkiä tää meidän arki nykyään on. Tänäkin aamuna ehdittiin kokea monta isompaa ja pienempää tragediaa, muutama vaipanvaihto, syömiset, sotkemiset, itkut ja ilot, halit ja pusut, kaatumiset, keittiön laatikoiden tyhjennykset, lattialle lorotukset jne jne. Itseasiassa vauva on tässä sopassa se helpoin tapaus. Bambo puolestaan on villi ja vähän turhankin avulias pikkukaveri.
Bambolla menee nykyään hermo, jos se ei saa syödä ite. Kyllä silloinkin soossit voi lentää seinille. Jokin vaan alkaa ärsyttää. Sotku on kammottava, mutta pitää kai tämäkin vaihe käydä läpi.
Vauva puolestaan on keksinyt, että kun on kasvissosetta ja marjasosetta, niin kannattaa syödä sitä makeampaa. Kasvissosetta tarjotessa äijä alkaa kattella ihan muualle ja pitää suun supussa. Jos suuhun sittenkin livahtaa lusikallinen, sylkäistään se äkkiä pois. Maito maistuu. Välillä kesken syötön muualla on huolestuttavan hiljaista. Se kertoo tietenkin siitä, että isoveli on rassaamassa vessanpönttöä tai vaikkapa tunkemassa kamaa pesukoneeseen. Silloin äidille tulee kiire ja poika jää "syöttöautomaattiin" eli tuttipullo asennetaan äkkiä jotakin vasten, ettei ruokailu keskeydy.
Mua on todella lykästänyt siinä, että pojat nukkuu hyvin. Pidän supertiukasti kiinni säännöllisistä päivärutiineista jo ihan itsenikin vuoksi. Nyt pojat nukkuu useimmiten samaan aikaan, tosin vauva kahdet päikkärit päivässä ja Bambo yhdet. Vauvalla on ollut säännöllinen päivärytmi jo monta viikkoa. Molemmat menee seitsemän jälkeen illalla nukkumaan. Vauva syö yöllä kerran tai kaksi. Aamupäivän päikkäreille hän menee puolitoista tuntia heräämisestä ja iltapäivän päikkäreille molemmat lähtee puoliltapäivin. Mitään nukuttamisia tai kädestäpitelyjä ei tarvita kummankaan kanssa.
Varmaan arvaattekin, että nyt meillä on päikkäriaika. Enpä muuten tässä olisi teille rustaamassa postausta. Aah, ihana hiljaisuus. Meikäläinen keittää nyt kahvit ja ottaa kutimet kätösiin. Valmisteilla on uusia tiskirättejä. Saa tätä sotkua sitten taas putsattua!
Jaksamista ja voimia sinne arjen keskelle! Vaikka nuo ajat nyt stressaa, niin niitä kaihoten muistelee jälkikäteen...
VastaaPoistaIhanan värikkäitä ja pirteitä päiviä teille sinne toiminan keskelle!
Hih, mahtavan näköistä meininkiä! Ihania kuvia ja hauskat jutut.
VastaaPoistaNo mutta kun teillä on se upea terassi, siellä poikien passaa myllätä heti kun sää sallii. Sitten ei pyöri leluja jaloissa sisätiloissa, ainakaan niin paljon.
Kaikkea kivaa ja kaunista näissä arkisissa kuvissa. Ja ihanat pikku miehet! Kyllä ne kohta leikkii yhdessä päivät pitkät ja sinä saat touhuilla rauhassa!
VastaaPoistaMeillä ukkeli (nyt jo 8-vuotias) olisi jossain vaiheessa syönyt vaan makeita, joten jossain vaiheessa aloin huijata häntä niin, että lämmitin kasvi- tai lihasoseen ja laitoin sen päälle vähän hedelmäsosetta (osittain sekaisinkin), jolloin hän pääsi käyntiin ja söi siinä sitten sen koko satsin huomaamatta.
Tsemppiä päiviisi!
Voih;) Niin ihanan tutun kuulosta. Tiedän noi Bambon ikäset. Mun pieni mies kohta 3 on kans kova auttamaan. Hän on villi ja energinen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää joka päivälle ja jopa useita;) Niin ja se potta homma hoituu sitten ajallaan. Yritin just tossa iässä meidän herra Hoon kanssa, mutta ei halunnut eikä kerinnyt siinä istua. Otin totaalisen tauon ja laitettiin potta pois. Puolitoista kuukautta myöhemmin homma alkas hoituun. Terkkuja sinne ja tsemppiä!! Arjessa on usein pinna tiukalla ;)
VastaaPoistaMistä langasta kudot tiskirättejä? :)
VastaaPoistaKivoja kuvia! Päikkäriaika on huippu, sillon saa tehä just sitä mitä haluaa! :-)
Nyt on kyllä pakko kommentoida. Meillä on niin sama meininki! On jotenkin tosi lohduttavaa, että jollain muullakin on samanlaista. Minäkin odotan kesää, jotta ei tarvitse pukea kokoajan kahta lasta ulos. Mun lapset on kohta 3v. ja 1v. Hyvin kekseliäät veljekset. :)Tsemppiä vain sinulle!
VastaaPoistaIhana arjen kuvaus. Pojille on mahtava muisto, kun jaksat tallentaa lapsuutta noin hyvin. Itse aina ajattelen, että kirjoittelen asioita ylös, mutta toistaiseksi kaikki on jäänyt ajattelun asteelle. Isomman (jo koululainen) huippuja mietelmiä olen sentään muistilehtiöihin raapustanut.
VastaaPoistaLöysin blogisi eilen. Aivan huippuja ennen ja jälkeen kuvia! Ihan mieletön tuo talonne julkisivun tyylinmuutos. Itse remontoimme harmaaksi maalaamaamme rintamamiestaloa ja viime kesä kului myös meillä suurremontissa ja vauvamahaa kasvatellen.
Johanna
Mä niin muistan tuon ajan, kun kaksi saman ikäistä lapsukaista keksi kiipeillä tuoleille ja tyhjennellä keittiön kaappeja juuri sillä aikaa kun imuroin lastenhuonetta. Kuinka kahden pienen porkkanakeitot lensi samaan aikaan lusikoista seinille ja kattoon, miten lorottivat maidot patterin väliin... Voi niitä aikoja! Silloin ootin enemmän kuin mitään muuta sitä päikkäriaikaa ja todella raskasta oli jos jompi kumpi tai kumpikaan ei nukahtanut päiväunille ja kaiken uteliaisuuden päälle tuli vielä tuplakiukut lopun päivää ja iltaa. Huoh.
VastaaPoistaOvat nyt 4v 4kk, virtaa on yhä enemmän kuin riittävästi ja vilkas mielikuvitus teettää kaikenlaista hommaa ja säikähdyksen aiheita äipälle, mutta paljon on helpottunutkin! Toivon että iän myötä Bambo rauhoittuu :)
Ihanaa ihanaa arkea;D meillä siitä on vain se muisto jäljellä, ovat jo niin isoja...:( jaksamista teille. Minä muuten linkitin sinut..:D
VastaaPoistaKiitos kaikille kannustuksesta :) Onneksi mulla ei pääse tässä stressi tarttumaan. Aika leppoisasti mennään kaikesta sählingistä huolimatta. Huvittavia tilanteita tulee päivittäin niin paljon näiden vilkkusilmien kanssa, että ei voi muuta kuin naureskella. Toisaalta sitä kuitenkin odottaa, että pojat kasvaisi ja tulisi kaikkia uusia juttuja. Toisaalta tuntuu haikealta luopua tästä vauva-/taaperoajasta.
VastaaPoistaNonna; Meillä harrastetaan samanlaisia huijaustaktiikoita :)
Mire; Bambu-lanka on ihan ehdotonta tiskiräteissä.
Munkin on pakko heittää kommentti! Täällä oli esimerkiksi eilen ihan samanlainen päivä. Tytöt siis nyt 1.8v ja kohta 4kk... Juoksentelen vauva tissillä esikoisen perässä kun on millon missäkin on pahanteossa. Uusin kikka on huomion hakemiseen keikkuminen syöttötuolissa, ja eilen löysikin ittensä sitten lattialta ja voi jee, mikä huuto... Vauva on helppo tapaus kun mikä, mutta tuo taapero...:) Tämmönen talvi on kyllä pikkusen haasteellinen pikkulasten perheille, mutta onneks kesä on edessäpäin! Tsempataan ja jaksetaan tämä aika, vuodenpäästä on jo uudet kujeet!
VastaaPoistaPakko vielä kysyä, että onko tuo ontelokudetta vai jotakin trikookudetta mistä on tuo matto tulossa? Mä tein ontelokuteesta juuri vastaavan, mutta mietin että olis varmaan edullisempaa trikoosta? MIkä koukkukoko sulla on?
VastaaPoistaHanna; Kuulostaa ihan meitin meiningiltä. Jaksamista vaan sinnekin, vaikka kyllä nää vinkeet varmasti jatkuu vielä vuosia. Sitten joskus ollaan raapimassa tulitikkuja koulun kulmalla jne :)
VastaaPoistaHeitit muuten hankalan kysymyksen. Tuo keltainen on trikoota. Luulin, että se on myös ontelokudetta =) Mikäs ero niillä onkaan? Koukku on nro 10.
Mun käsittääkseni ontelokude ois ohuempaa ja helpompaa(taipusampaa?) työstää. Mutta kyllä mulla oli sormet jäykkinä tostakin. Soittelin just Lankamaailma Nordiaan, ja kyselin trikoon hintaa. Ei paljon ole halvempaa kuin tuo ontelokudekkaan, joka Kauhavan Kangas-Aitassa on 9e/kg. On muutes kätsä tilata kun tulee suoraan kotiovelle...:)) Nyt himottaa tehä tuo samainen matto keltaisena, niinku sulla on tulossa... Kivoja idiksiä satelee tästä blogista alvariinsa. Kiitos niistä!
VastaaPoistaHanna; Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaKävin juuri aamulla Nordiassa toteamassa, että keltainen oli loppu. Olisin vielä himpun verran tarvinnut, että saan työn valmiiksi. Pitää kait tehdä vähän pienempi, kuin mitä oli tarkoitus.
Meillä on sama meininki myös. 2vee ja 6kk lapset ja vanhempi ehtii enemmän tehdä tuhoja ku minä korjaamaan niitä.
VastaaPoistaMut tääki aika on ohimenevää ja kohta ressataanki teinien kans. :)