Luojan kiitos minulla on perheeni; rakkaani ja pienet poikamme. He pitävät arjessa kiinni ja antavat voimaa. Synkällä hetkellä mieheni lohdutti, että tapahtuipa tänään mitä tahansa, aurinko nousee huomennakin. Niinpä.
Elämä jatkuu
15.11.2011
Luojan kiitos minulla on perheeni; rakkaani ja pienet poikamme. He pitävät arjessa kiinni ja antavat voimaa. Synkällä hetkellä mieheni lohdutti, että tapahtuipa tänään mitä tahansa, aurinko nousee huomennakin. Niinpä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jaksele <3
VastaaPoistaVoimia!
VastaaPoistaVoimia sinulle Naku! Olen ajatellut sinua paljon!
VastaaPoistaVoimia vaikeaan tilanteeseen! Läheisten sairastaminen on kova paikka.
VastaaPoista♥
Tuota ekaa kuvaa voisin tuijotella koko päivän.
Voimia. Samoissa tunnelmissa juuri itse myös tällä hetkellä, niin toivon yhteistä joulua vielä isäni kanssa. Jaksamisia sinne tosiaan!
VastaaPoistaPaljon voimia ja jaksamista sulle Naku! Olet ollut ajatuksissa täälläkin.
VastaaPoistaVoi Naku, iso hali sinne <3 Tsemppiä ja voimia!!
VastaaPoistaI like your blog! Just found it. :-)
VastaaPoista/Elina
Kevään ja kesän olin samassa tilanteessa, puhelimen soidessa sydän hakkasi jo korvissa.
VastaaPoistaJaksamista ja voimaa tulevaan.
Kaikki; Kiitos paljon tsempeistänne. Ne ovat nyt kultaakin arvokkaampia. Olette ihania!
VastaaPoistaTapahtuipa mitä hyvänsä, niin joka aamu se aurinko kuitenkin nousee. Voimia ja jaksamista teille kaikille.
VastaaPoistaRillirousku; Niin se menee. Kiitos sinulle.
VastaaPoista