On viikko siitä, kun äiti siunattiin ja oli muistotilaisuus. Meitä oli perhe, lähimmät sukulaiset ja rakkaat ystävät. Ihan niin kuin äiti halusi. Eilen isoveljeni laski uurnan haudan lepoon. Olimme vain me. Minä peittelin, sitten muut; veljeni, hänen vaimonsa, rakkaani, ja kaikki lapsenlapset vuorollaan - pienimmätkin. Kaikki koettu paska elämässä tuntui niin vähäpätöiseltä, kun katsoin uurnan häviävän hiekan alle. Se oli kova paikka.
Minun on kait kohta uskottava, mitä on tapahtunut. Toisaalta, äidin poismenosta on vasta niin vähän aikaa, että pärjään vielä, enkä ymmärrä. Hänhän oli usein maailmalla viikon tai kaksi. Tai maailmaa kiertäessään pidenpäänkin. Ja asuinhan minäkin välillä kaukana. Ei minulla silloin mikään ikävä ollut. Päinvastoin. Eipähän ollut kukaan kyselemässä meidän perään.
Nyt on kummallinen olo. Olen paskana, mutta täynnä rakkautta, elämänhalua ja uusia suunnitelmia. Sellainen mä olen. Olen toisaalta hajalla sen takia mitä olen menettänyt, mutta kahta onnellisempi kaikesta mitä mulla on. Joulu pelottaa, mutta sitä myös odotan. Saan olla rakkaiden kanssa - hetken rauhassa. Jos jotain olen elämäni aikana oppinut, niin sen, että asioilla on tapana järjestyä. Voi että, se lohduttaa.
Kuvat: Emma Huttu
Voimia <3
VastaaPoistaOtan osaa suruusi. Sanonta "aika parantaa haavat" ei tee oikeutta surulle. Suru nousee pintaan vuosienkin jälkeen, mutta sille on annettava aikansa. Voimia koko perheelle.
VastaaPoista<3 Elät yhtä suurimmista suruista, joita voi kohdata. Mietin toisinaan, miltä maailma tuntuu sitten kun äitiä ei enää ole. Luultavasti aika tyhjältä ja turvattomalta ainakin tovin. Äitini on aina jaksanut myötäelää neuvomatta ja arvostelematta kaikki kompasteluni ja suruni - mikä on suuri lahja äidiltä. Hän ei ole koskaan arvostellut edes tyhmimpiä valintojani.
VastaaPoistaJoulun iloa ja valoa suuren surun keskelle. Voikaa hyvin. Anna aikaa ja tilaa kaikenlaisille tunteille.
VastaaPoistaAsioilla todella on tapana järjestyä! Voin vain kuvitella miten kova paikka on oman vanhemman poismeno. Uskon että jokaiselle, jolla on ollut läheiset välit vanhempiinsa, se tulee olemaan todella kova paikka. Onneksi on olemassa muistot. Niitä ei kukaan voi viedä meiltä pois. ♥
VastaaPoistaitsellä pahin pelko on se, että omat vanhemmat lopulta kuolee pois. allekirjoitan niin sen, että kun vanhemmat ovat elossa...ei aina kaipaa ja kestää sen, että he reissaavat pitkiäkin aikoja. silti...tuntuu, että viimeisin turva elämästä katoaa, se jonka puoleen kuvittelee kääntyvänsä suurimman hädän hetkellä. luopuminen, vaikein asia maailmassa ja surutyö vie vuosiakin. kai sitä vain pitää oppia selviytymään. tuli kyyneleet kun luin tätä, tuhannesti voimia sinne <3 siellä ne äidit aina asuu ja elää, sydämessä.
VastaaPoistaVoimia surun keskelle! Kun välillä särkyy, tulee entistä ehjemmäksi. Jaksamista!
VastaaPoistaKauniita kuvia ja kaunis kirjoitus. Niin tuttuja ajatuksia ja tunteita.
VastaaPoistaEn osaa mitään järkevää sanoa, joten en sano.
VastaaPoista♥
Sinussa on aivan ihanaa optimistisuutta kaiken kauheuden ja surun keskellä. Ihana <3 Terkkuja!
VastaaPoistaSattumalta löysin blogiisi äsken ja voin sanoa, että tiedän, mitä käyt lävitse: Oma äitini kuoli syöpään reilu kuukausi sitten sairastettuaan puoli vuotta. En tiedä olenko itsekään vielä kokonaan sisäistänyt tapahtunutta, luulen, että olen, ja uskoisin, että nämä poismenneet toivovat meidän elävän elämäämme onnellisina.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja perheellesi! Kauniita kuvia. Sinulla on hieno elämän asenne. Joulurauhaa.
VastaaPoista-Tiina
unfortunately I don't understand Finnish. But I have to say that the first pic is beautiful!!
VastaaPoistaKirjoitan, minkä näiden kyyneleiden takaa pystyn. En tiedä onko kyyneleiden syy myötäsuru vai ajatus siitä, että tuo tapahtuisi omalle kohdalle. Joka tapauksessa paljon voimia sinne! Kyllä se aurinko taas paistaa. Omalla äidilläni ollut kasvain päässä ja leikkaus onnistui, mutta arvet jäivät. Ikuisesti kiitollinen että kaikki meni meidän tapauksessa hyvin. Toistan itseäni; voimia ja jaksamista surun keskellä.
VastaaPoistaKoo
Oi... <3
VastaaPoistaKiitos teille kaikille myötäelämisestä.
VastaaPoistaOlette ihania.
Kyynel silmässä luen sun aatoksia.
VastaaPoistaNiin totta.
Onni on nyt.
Rakkautta ja voimia teidän pesueelle.
♡♡♡
Ihana kirjoitus! Menetin äitini syyskuussa ja tuo, miten kirjoitit on ihan kuin minun ajatuksiani. Toisaalta sitä on ihan rikki ja turtana ja toisaalta todella onnellinen kaikesta siitä, mitä äidin kanssa tehtiin ja juteltiin ja miten äiti oli aina tukena. Tyhjä aukko jäi, mutta toisaalta elämässä on edelleen niin paljon kaikkea hyvää ja ihanaa ja siitä haluaa olla onnellinen.
VastaaPoistaKaikki tunteet on sallittuja! Voimia! <3
Nanainen; Kaunis kiitos.
VastaaPoistasade; Kiitos viestistäsi. Olen valtavan pahoillani puolestasi ja toivon sinulle paljon paljon voimia.
Tiedätkö mikä on ihana tunne? Se, kun huomaa auringonpilkahduksia risukasassa. Niin se vaan on, että auringo vielä nousee,
ja lämmittääkin :)