Mistä ruoka tulee?

24.8.2013































































































































































Pojat ovat siinä iässä (2- ja 3-vuotiaat), että ruoan alkuperä kiinnostaa tolkuttoman paljon. Olemme lukemattomia kertoja käyneet läpi juuston syntymekanismin logistiikkaketjuineen: miten maito tulee lehmästä, juusto maidosta, mitä kulkee laitumen ja navetan välillä, mitä navetan ja meijerin jne. Sekin mietityttää mikä kasvaa siemenestä, mikä kukasta, mikä syntyy munasta ja mikä masusta, ja miten kalat voivat juoda suolaista vettä. Kysymysten määrä on loputon. Lisäksi aterioiden sisältämät ainesosat valmistustapoineen kiinnostaa: mitä muuta makaroonilaatikkoon tulee kuin jauhelihaa ja makaroonia? Laitetaanko kananmunaakin? Ja oliko niin, että kana on munan äiti?

Kiitos kesän, moneen kysymykseen on saatu vastaus ihan vaan seuraamalla mitä metsässä ja yrttilaatikossa tapahtuu ja miten kala nousee ongella ja muuttuu ruoaksi nuotiolla. Suurin kiitos kuitenkin kuuluu päiväkodille, jossa pojat ovat konkreettisesti laittaneet kädet saveen, päässeet perustamaan omaa puutarhaa ja nähneet kasvun ihmeen. Epäilenpä, että nämä kokemukset ovat entisestään lisänneet kiinnostusta ruokaa kohtaa. Loman aikana päiväkodin puutarhassa oli tapahtunut kummia ja nyt minimaajussit ovat päässeet maistelemaan oman maan antimia harva se päivä. Jotenkin hienolta tuntui, kun männäviikolla tulivat pienen pottupussin kanssa kotiin. Olivat olleet päiväkodilla perunannostossa. Voin kertoa, että pottujen pesuun ei tarvinnut pakottaa ja muruakaan ei jäänyt lautaselle. Meidän päiväkodista voisi muutenkin moni ottaa oppia. Niukalla budjetilla voi tehdä paljon extraa, kunhan ajattelee asiat vähän uudella tavalla, eikä jää mankumaan kuinka pienillä resursseilla tässä mennään. Sama juttu pätee moneen muuhunkin, puhumattakaan liike-elämästä.

Vielä kuukausienkin ruokakeskustelun jälkeen yksi asia saa yhä rykimään. En vain osaa luontevasti selittää voileipäkinkun alkuperää ihmiselle, joka kertoo RAKASTAVANSA possuja. Muistan vuosikymmenienkin jälkeen sen tunteen, kun tajusin joulupöydässä, että mummon lemmikkipossu ei ollutkaan muuttanut uuteen kotiin.







17 kommenttia:

  1. Meillä on keskusteltu kananmunasta ja erityisesti siitä, miksi kukaan haluaa syödä höyheniä keitettyinä (eli keltuaista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, höyheniä keitettynä :) Hyvin sanottu.

      Poista
  2. Ihana juttu ja kuvat! Voin kuvitella kysymysten määrän, ja takaan ettei se ihan heti lopu.

    Kinkku on paha. Mäkin muistan kuinka kamalaa oli ekan kerran selittää, etttä tässä me syödään niitä söpöjä tipuja ja lehmästä tehtyä jauhelihaa... sitä ei ehkä kande tehdä ruokapöydässä vaan jossain muussa tilanteessa. Ei lapset EHKÄ muista enää ajatella sitä sitten kun pitää haukata kinkkuleipää :D Tai sitten muistaa ja niistä tulee kettupoikavegejä ja sä saat opetella uudet kokkaukset. Ehhehhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu uskon, ei varmaankaan lopu tähän. Possu/kana-jutut nää on keksinyt silloin, kun nenän edessä on ollut ihkaeläviä elukoita: "Täh, syödääks me noita?" Onneksi jauhelihaa ei sanota lehmäksi.

      Poista
  3. Hyviä teemoja teillä on pohdittu!

    Välillä lapsille suunnatuissa kirjossa annetaan turhan siloiteltu kuva esim. lihantuotannosta. Kanat, lehmät, possut ja lampaat, sulassa sovussa pihatossa. Aurinko paistaa ja ruoho on vihreää... Olen miettinyt, miten kertoa omalle lapselle asiasta, kun aika on kypsä.

    Äitini ei ole syönyt paljonkaan lihaa sen jälkeen, kun näki ala-asteikäisenä (vahingossa) isänsä teurastavan lempivasikkansa. Ja jotain hellämielisyyttä on tainnut siirtyä äidinmaidon kautta tyttärelleen ja toiselle pojistaan.

    Terveisiä yhden kasvissyöjän ja kahden semi-kasvissyöjän huushollista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, miten kertoa "oikein"? Voi äitiäsi, kamala kokemus pienelle tytölle, ja vähän isommallekin!

      Poista
    2. Minusta totuus on kuitenkin oikein, tietenkin lapsen ikä huomioiden. Asiaa voisi ajatella myös niin, että jokaisen lihansyöjän tulisi juurikin joko itse teurastaa eläin tai ainakin katsoa vierestä. Ei tietenkään lapsena, vaan aikuinen tekee päätöksen lihan syönnistä tai syömättömyydestä lapsen puolesta.

      Poista
  4. ihania kuvia !
    aurinko paistaa, se tarkoittaa sitä että meillä isi on puimurissa, pellolla. Meidän työ on lypsää maitoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus, teette arvokasta työtä. Me ollaan maidon suurkuluttajia :)

      Poista
  5. Love the cup with the flowers, lovely pics!

    x

    VastaaPoista
  6. :D Täällä samat keskustelut. Äsken mietittiin nakkien alkuperää, nuorin meinas, että ne taitaa kyllä kasvaa puussa niinku omput :D. Ja aivan tosi oksettavaa selittää, että me syödään sitä samaa pikkupossua, jonka röhkimistä matkitaan ja mielenkiinnolla sen elämää seurataan...

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ne inttämiset on parhaita, kun pikkuväki tietää paremmin :) Kaiken juustokeskustelun jälkeen meidän pienin väitti, että juustot kasvaa sittenkin päiväkodin kasvimaalla. Ei millään tahtonut uskoa, että ne voisivat olla kurpitsoja. Toi possuasia on hankala, tiedän.

      Poista