On ollut kertakaikkiaan kammo olo. Flunssa kunnon kuumeella iski meidän perheen aikuisiin samanaikaisesti. Enpä muista milloin olisi tämmöinen tauti ollut päällä. Onneksi nappulat ovat pysyneet terveinä - ainakin toistaiseksi. Nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Heti otin puikot kätösiin, kun kynnelle kykenin. Piti tulla kylppärin matto, mutta ei ollut tarpeeksi pitkiä pyöröpuikkoja, joten tuli patalappu.

Juhlatunnelmia

 

Vallan leppoisat nimiäiset juhlittiin viikonloppuna. Miehenalun kunniaksi kilisteltiin kuohujuomaa, herkuteltiin, leikittiin ja seurusteltiin. Isi piti kauniin puheen ja äiti pillitti niin kuin arvata saattaa. Juuri intin aloittanut kummi lahjottiin, kuten viimeksikin. Tällä kertaa kiitimme kummilapsen tiedoin varustetuilla armeijan tuntolevyillä. Ihania lahjoja myös vastaanotettiin. Juhlakalu otti homman tyynen rauhallisesti.

Massullaan

Pikku R on treenannut ihan tosissaan masulleen kääntymistä ja maanantaina se sitten onnistui. Myös sitteristä yritetään ylös istumaan niin että ähinä käy. Hauska seurata näitä harjoituksia, kun Bambon vastaavat ovat vielä niin hyvässä muistissa. Ärrä näyttää kääntymisten ja liikkumisten kanssa tulevan kuukauden verran isoveljeä perässä. Bambolla nyt on ollutkin aina vähän kiire näissä asioissa. Masulleenkin käännyttiin jo 10-viikkoisena.

Joku sanoi hauskasti, että Bambolla on jäänyt kieli jalan alle. Kovasta pulinasta huolimatta kuperkeikat sujuu paremmin kuin puhe. Ärrän kanssa puolestaan on päästy hauskaan vuoropuheluun ensi viikoista lähtien. Bambon kanssa ei ollut koskaan vauva-aikana tällaisia juttutuokioita. Vaikka ovat poijjaat monella tapaa erilaisia, yhteistä on ainakin ruskeat nappisilmät ja iloisuus.

Nyt tämä mamma alkaa järkkäämään huomisia nimiäisjuhlia. Aurikoista viikonloppua kaikille!

Kylppärin koukut

Kylppärin koukut on kyllä yks murheenkryyni! Eikö olisi mitään muuta tapaa säilöä pyyhkeitä ja kylpytakkeja? Tätä mietin pitkään ja hartaasti kylppäriremontin yhteydessä. Enpä keksinyt toimivaa ratkaisua, vaan koukut tuli ja kuivaustangot myös. Olis niin paljon siistinpää, jos seinillä ei roikkuisi kaikenmaaiman rättejä.

Nyt on sitten käynyt niin, että eihän nämäkään riitä mihinkään. Piti käydä ostamassa vielä viisi koukkua lisää aiempien viiden lisäksi. Ryhdyttiin laittamaan niitä seinään ja todettiin, että otetaanpa happea vielä. Seinät on kohta ihan kamalan näköiset, kun joka puolella roikkuu jotain. Mitä ihmettä tässä keksisi? Ehkäpä luovutaan kylpytakeista?

Puusta tehtyä

Kaikille, jotka ovat blogiani vähänkään seuranneet, on varmasti käynyt selväksi, että rakastan käsillä tekemistä. Etenkin haastavimpina työvuosina se on ollut parasta stressinpoistolääkettä liikunnan ohella. Jos päivät pitkät kehittelet jotain mitä ei vielä ole, mutta voisi joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä olla, mutta vain ehkä, tarvitsee välillä tehdä jotain konkreettista. Pitää nähdä edes jonkun suunnitelmansa toteutuvan.

Kaikenlaista on tullut siis näprättyä, mutta enpä ole tainnut ikinä mainita mitä mieluiten työstän. No joo, kuvista sen voi jo päätellä, että puhe on puusta. Etenkin kotimaisesta puusta. Tuollaista pientä on tullut tehtyä, mitä kuvissa näkyy. Tällä hetkellä ei ikävä kyllä ole paikkaa missä voisi tehdä. Mun haaveena onkin vielä joskus saada oma puupaja, jossa olisi oikein tykit puuntyöstökoneet. Se haave taitaa toteutua yhtä todennäköisesti kuin toinen haave eläinten orpokodista. Eli jokunen vuosi saattaa vielä männä.