Kaikille, jotka ovat blogiani vähänkään seuranneet, on varmasti käynyt selväksi, että rakastan käsillä tekemistä. Etenkin haastavimpina työvuosina se on ollut parasta stressinpoistolääkettä liikunnan ohella. Jos päivät pitkät kehittelet jotain mitä ei vielä ole, mutta voisi joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä olla, mutta vain ehkä, tarvitsee välillä tehdä jotain konkreettista. Pitää nähdä edes jonkun suunnitelmansa toteutuvan.
Kaikenlaista on tullut siis näprättyä, mutta enpä ole tainnut ikinä mainita mitä mieluiten työstän. No joo, kuvista sen voi jo päätellä, että puhe on puusta. Etenkin kotimaisesta puusta. Tuollaista pientä on tullut tehtyä, mitä kuvissa näkyy. Tällä hetkellä ei ikävä kyllä ole paikkaa missä voisi tehdä. Mun haaveena onkin vielä joskus saada oma puupaja, jossa olisi oikein tykit puuntyöstökoneet. Se haave taitaa toteutua yhtä todennäköisesti kuin toinen haave eläinten orpokodista. Eli jokunen vuosi saattaa vielä männä.
On se jännä! Ennen mä pyrin eroon kaikesta puusta ja sen väristä ja nyt haalin sitä minkä ikinä kerkiän. On se kumma! ;)
VastaaPoistaNo ohhoh, nuo vaativatkin jo melkoista harrastuneisuutta, oletkos siis käynyt jonkin alan koulunkin?
VastaaPoistaTodella upeita! :)
VastaaPoistaJohannaK; Sama täällä. Välillä puu sisustuksessa tuntuu tosi kulahtaneelta ja ainakin liiat puupinnat pitää piilottaa. Melkein aina se kuitenkin kulkee mukana, vaikkakin ihan pieninäkin annoksina.
VastaaPoistasanna matilda; En ole mitään puualan koulua käynyt, mutta olen opinnoissa päässyt
"kokeilemaan" parin kurssin verran.
Anu; Kiitos kaunis.
Oletpa taitava!
VastaaPoistaTykkään tuosta laatikosta, hienoa muotoilua.
VastaaPoistaKaunista jälkeä. Terveisin Puusepän vaimo
VastaaPoistaAnonyymi; Kiitos :)
VastaaPoistaA-J; Kiitokset, jossain vaiheessa tein enemmänkin pieniä rasioita ja laatikoita. Pitääpi kaivaa varastosta.
Rilla; Kiitos. Miehelläsi on yksi mun unelma-ammateista.
Todella hienoja, mä komppaan. Oot taitava.
VastaaPoistaMilla; Kiitos. Meidän pitäis palata vielä siihen vaihtoasiaan :)
VastaaPoista