Pätkiksellä tulee 3 kk täyteen torstaina ja tänään oli neuvola. Pätkä ei kyllä ole enää mikään pätkä vaan iso poika. Pituutta on syntymästä tullut 11 senttiä ja painokin on lähes tuplaantunut. Helppo vauvahan tuo Pikku R on ollut alusta asti. Nyt meillä vanhemmilla on helpottanut entisestään kun pienimmäinenkin on napannut hyvin kiinni päivärytmistä. Samat lääkkeet on iloksemme tepsineet molemmilla pojilla pienestä pitäen; selkeät rutiinit, etenkin iltarutiinit. Jossain vaiheessa R alkoi kitistä ja itkeskellä iltaisin, mutta aiemmasta oppineena ymmärsimme viedä hänet siinä vaiheessa makuuhuoneen rauhaan nukkumaan. Sylissä kantelu ja hyssyttely ei ole meillä tepsinyt, eikä vieressä nukuttaminenkaan. Pojat ovat halunneet omaa rauhaa.
Isoveli-Bambon iltatoimet on aloitettu pienestä pitäen iltaseitsemältä ja puoli kahdeksan on menty omaan sänkyyn. Pusipusi, halihali, soittorasia soimaan, valot ja ovi kiinni. Ilman yöitkuja ja -heräämisiä on selvitty. Nykyään R:n iltatoimet alkavat heti tämän jälkeen ja sitten omaan sänkyyn isin ja äidin huoneeseen. Yleensä poika nukahtaa heti pehmoiseen pesäänsä, johon muuten ompelin viime viikolla sellaisen pinnisverhon, ettei meidän mahdollinen tv:n katselu välkkyvine valoineen myöhemmin illalla häiritse.
Nukkumaan mentyään R syö kaksi tai kolme kertaa kunnes nousee aamulla 8-9 aikoihin. Bambo heräilee samoihin aikoihin. Siitä meidän päivä taas alkaa ja kauheita suunnitelmia ei yleensä päivän varalle tehdä. Meidän aiemman neuvolantädin ohje on osoittautunut hyväksi; ei kannata pikkuisten kanssa suunnitella kuin yksi meno päivässä. Jos on kauppapäivä, ei mennä sen lisäksi enää kyläilemään tai leikkipuistoon. Ja mitä paremmat päiväunet sitä helpompi ilta. Usein suunniteltu meno siirretäänkin seuraavaan päivään jos näyttää, että väsy on jo valmiiksi silmässä. Miksipä me turhia hötkyiltäisikään. Eipä tässä ole kiire mihinkään.
Enpä voi sanoa, että meidän vauva-arki ylitsepääsemättömän raskasta olisi, vaikka pojilla alle vuoden ikäero onkin. Touhua, meteliä ja sotkua riittää, mutta onneksi äidillekin jää omaa aikaa päikkärien aikaan ja iltaisin. Hyvä näin, sillä väsyneenä ja stressaantuneena olen aikamoinen pikkuasioihin takertuja ja muutenkin ärsyttävä. Meillä ainakin pitää paikkansa sanonta, että kun äiti voi hyvin, muukin perhe voi hyvin.
Nukkuva lapsi on kyllä ihana! Minäkin olisin halunnut sellaisen tapauksen, mutta sainkin tämän "en-nuku-koskaan"-version... ;)
VastaaPoistaVoi harmi. Siinä kyllä vaaditaan äidiltä pidempää pinnaa kuin mitä minulle on suotu. Toivotan jaksamista :)
VastaaPoistaMahtavaa, miten hienosti teillä menee! Ja oi miten hienosti pikkuinen on kasvanut! Meidän tekisi mieli tulla katsomaan teitä!
VastaaPoistaPääsinpäs sanomasta :) Ärrä sai aamulla hurjan rokotesatsin; yhdistelmärokote, rotavirus ja pneumokokki. Muutaman tunnin päästä reppanalla alkoi raivokas ja tauoton itku. Toivottavasti huomenna jo helpottaa! Sovitaan Kiki joku päivä milloin tuutte.
VastaaPoistaKuulostaapa hyvältä tuo teidän meininki! Meidän 8-kuinen on hiukan levoton nukkuja ja -nukahtaja. Aina ollut. Vielä haetaan oikeita uomia hänen kanssaan... Ihanan raikas blogi sinulla!
VastaaPoistaKiitos hr! Ovat nuo lapsoset niin erilaisia kaikki. Me olemme päässeet kyllä vähillä itkuilla. Esikoisen alkutaival oli tosi levoton, mutta kun hänkin pääsi rytmiin, niin sitten helpotti.
VastaaPoistaKiva, että teillä menee noin hyvin. Kyllä olisi aika raskasta kahden noin pienen kanssa, jos lapset olisivat "vaikeampia" tapauksia. Meidän pienempi tyttö ei oikein vieläkään nuku hyvin ja nukkumaan menosta tuli todella vaikeaa, kun tutti jätettiin lokakuussa. Mutta kyllä se tästä joskus :)
VastaaPoistaPauliina; kyllä se siitä sitten joskus helpottaa :)
VastaaPoistaMeillä ei tuota tuttiongelmaa pääse tulemaan kun isommalla on aina peukku suussa. Pikkuisellakin on alkanut olemaan samoja vinkeitä. Veljekset tullaan varmasti tuntemaan kylillä "niinä harmaan talon peukuttavina veljeksinä", mikäli harrastusta ei saada ajoissa aisoihin =)