Jälleen yksi tekele keskeneräisten sukkaparien kokoelmassa. Mikä siinä on, että ensimmäinen sukka syntyy illassa, toiseen menee ikuisuus? Ei vaan edisty, vaikka joka ikinen aamu pakkaan käsilaukkuun ja illalla kiikutan kotiin.

Tällaisena nopeasti kyllästyvänä tyyppinä taidan keskittyä eriparisukkiin. Pysyy mielenkiinto yllä.

Magnolia makuuhuoneessa

Räpsin muutaman kuvan makuuhuoneessamme lähinnä ikuistaakseni ihanasti kukkivan magnolian. Tulipa sitten mieleen. että "uudesta" makkarista ei ole tainnut kuvia blogiin saakka päästä, vaikka nukkumajärjestelyt siirrettiin yläkertaan jo viime kesänä. Tarttee kuvata ensi kerralla vähän isommin.

Joulutähti killuu vielä makkarin naulassa. En raaskinut laittaa pois, kun on toiminut kivana iltavalona. Ikean ryppylampun siippa ripusti kattoon talvemmalla. Siitä tykkään kovin. Ja tuo magnolia. Niin on nätti ja mikä tuoksu!

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

DIY | lasten leikkiteltta

Meidän pikkukundit ovat alkuvuoden aikana kunnostautuneet varsinaisina erämiehinä. Seikkailu alkoi vaatekaapin oviin ja tuoleihin viritetyistä lakanoista kyhätystä majasta, jonka suojassa pojat halusivat nukkua yhden yön. Siellä he vetivät hirsiä vielä toisen ja kolmannenkin yön. Kuopuksen luovutettua muutaman yön jälkeen, isoveli Sisu jatkaa majaelämää jo toista kuukautta.

Jossain vaiheessa minua alkoi kyllästyttää ruma ja romahdusherkkä majaviritys. Erään sisuuntumiseni hetkellä värkkäsin kellarista löytyneestä rimasta (jalkalista) ja 15 mm pyöröpuusta lakanoille telttarungon sillä ajatuksella, että ompelen vielä kankaankin kunhan innostun. Nikkaroinnit sujuvat minulta huomattavasti kätevämmin kuin ompelu, joten matka kangaskaupasta valmiiksi tekeleeksi vei hetken.

Rungossa on hyvin yksinkertainen rakenne. Liitoksiin ei tarvita liimaa tai ruuveja. Purettuna teltan saa pakattua kompaktiin pakettiin. Kokoa on parin kolmen hepun leikkeihin ihan mukavasti. Korkeus on noin 130 cm, leveys myös 130 cm ja pituus (oviaukosta takaseinään) 140 cm.

Kankaan kanssa vähän kikkailin, sillä halusin mukaan kivoja värejä isohkoina pintoina. Neljästä erivärisestä lakanakankaasta hahmottelin sopivan kuvion. Ihan hyvin olisi pärjätty pelkällä katolla, mutta kun kangasta tuli ostettua reilusti, askartelin vielä oviaukon ja takaseinänkin.

Toivottavasti teltan idis aukeaa kuvista, mikäli innostut rakennuspuuhiin. Työkaluista tarvitset käyttöösi poran ja sahan sekä palan hiomapaperia. Ja ompelukoneen tietenkin. Have fun!

Puistattava puolukka

Ruokavaliooni on tehty hieman korjausliikkeitä, jonka myötä kurkusta pitäisi saada päivittäin alas vähintään 200 grammaa kotimaisia marjoja. Nyt sattuu olemaan niin, että puolukat, viinimarjat, tyrnit sun muut kitkerämmät tai kiviset marjat eivät ole suurinta herkkuani. Etenkään, kun sekaan ei ole lupa sotkea sen kummempaa makeutusta.

Puolukka on meillä tupannut jäädä pakastimen pohjalle. Joskus lihan lisukkeeksi on survaistu jokunen marja. Mustikat ja mansikat käyvät paremmin kaupaksi. Joka päivä sellaisenaan syötynä nekin alkavat kyllästyttää.

Makumieltymyksiäni uhmaten päätin aamuna eräänä heittää blenderiin rasiallisen puolukkaa ja niellä smoothien alas vaikka väkisin. Suureksi yllätyksekseni hyvää tuli, siis tosi hyvää, kun sekaan sotki oikeat ainekset. Ja mikä parasta, suutuntuma on ihanan pehmeä. Setistä tuli kertaheitolla uusi suosikki. Kun ripautan joukkoon heraa, satsi käy sopivan tuhdista ateriasta.

Pian pakastimen puolukkavarasto alkaa olla muisto vain, mutta hyviä ja yksinkertaisia marjareseptejä kaipaan lisää. Niitä, joihin ei lisätä puolta kiloa voita ja toinen sokeria. Otan mielelläni vinkit vastaan. Tämän oman herkkuni teen näin:

SAMETTINEN PUOLUKKASMOOTHIE

200g kohmeisia puolukoita

    1   avokado

    1   banaani

 30g heraproteiinijauhetta (maustamaton)

         minttua

3-4 dl vettä

Kamat blenderiin ja slurps.

Vihreä toimisto

Kukkuluuruu. Blogissa on alkuvuosi ollut hiljaista, mutta muuten elämässä on kyllä tapahtunut jonkin verran edistymistä. Kaksi vuotta yrittäjyyttä kotikonttorilta käsin riitti ja pääsin vihdoin neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille. Löimme valokuvaajaystäväni Emman kanssa hynttyyt yhteen ja remontoimme kivan työtilan vanhan silkkitehtaan tiloihin. Jostain syystä kamerani ei ole pysynyt menossa mukana, mutta Instagramiin olen asioiden kulkua tallentanut aika-ajoin.

Paikka oli melko karseassa kunnossa, joten hommaa on riittänyt. Nyt ollaan voiton puolella, vaikkei sisustuksen osalta aivan valmista olekaan. Emmalla on tilassa valokuvausstudionsa, joka satunnaisemmin on myös toisen kuvaajan käytössä. Minä toimitan asioitani enemmän toimiston puolella. Tai oikeastaan neukkaripöytämme ääressä, vaikka erillinen toimistokoppikin tilasssa on.

Tänään sain räpsäistyä tilasta pari kuvaa. Tai oikeastaan jokusesta siellä olevasta kasvista. Jotenkin niitä nyt tuntuu lisääntyvän harva se päivä. Katossa kulkevat putket ja vaijerit ovat saaneet minut visioimaan oikeasta amppelitaivaasta, mutta vielä olen hillinnyt itseni.

Tänä aamuna löysin kukkakaupasta huonekuusen ilahduttavan kohtuulliseen hintaan. Kukkakauppias halusi päästä siitä jo eroon ja minä halusin sen. Molemmat hyödyimme. Hän toivotteli hyvää joulua lähtiessäni. Kyllä tuo komeus minusta sopii ihan kaikkiin vuodenaikoihin.