Me mennään vaunulenkillä lähes aina erään rumasti töherretyn alikulkukäytävän läpi. Eilen rupesin katsomaan sotkuja vähän eri näkövinkkelistä kuin aiemmin.
Lähemmin tarkasteltuna törtöt näytti aika kauniilta. Jos teettäisi tosi ison kuvasuurennoksen, voisi saada tyylikkään taulun - oikein nykytaidetta.
Meillä on hektinen viikko takana. Mies oli työmatkalla ja tuli eilen illalla kotiin. Ajattelin, että poikien mentyä nukkumaan, pääsisin minäkin kainaloon. Mitä vielä, Pätkä nukkui alkuillan ja valvotti sitten kolmeen asti. Pari tuntia nukuttiin ja viideltä natiainen oli taas seuraa, syliä, ruokaa, vaipanvaihtoa ja ties mitä vailla. Onneksi meidän yöt ei tavallisesti ole tällaisia, muuten musta tulisi tosi äksy - tai siis vielä äksympi. Ja onneksi Miehellä on tällä hetkellä aika hyvä pelisilmä ja sopivan valikoiva kuulo. Se on mun kultakimpale, tai timantti, niinkuin taulussa sanotaan :)
Eräs lukija laittoi minulle jokin aika sitten ihanan koskettavan tsemppauspostin. Kiitos vielä Sinulle. Mukana oli seuraavat sanat:
"Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä, joille minut on tarkoitettu olemaan hyvä"
- Eeva Kilpi
Ihania kuvia! Otan itsekin välillä samantyyppisiä, ihan uskomattomista paikoista löytyy kauneutta kun katsoo oikealla tavalla. :)
VastaaPoistaKauniita <3 Minun blogissa on sinulle jotain :)
VastaaPoista