Herra R

Meillä ei eilen pelkästään juhlistettu itsenäisyyttä. Meillä oli myös pienimuotoinen perheen sisäinen tiedotustilaisuus. Mies nimittäin paljasti mikä nuorimmaisellemme tulee nimeksi. Kyllä, juuri näin tämä nimiasia meni tällä kertaa. Aiemmassa postauksessa valittelin, kuinka vaikeaa meidän on keksiä pojalle nimeä, josta molemmat pitää. Vuosi sitten päädyttiin pitkän väännön jälkeen minun ehdotukseeni ja Mies valitsi sitten toisen nimen. Nyt päätettiin hoitaa asiaa toisin päin; Mies valitsee etunimen ja minä toisen. Kauan tässä kesti tälläkin kertaa ja jossain vaiheessa itsenäisyyspäivä piti laittaa miettimisen takarajaksi.

Minä olen tässä makustellut nimeä nyt päivän verran ja paremmalta se alkaa maistua joka nielaisulla. Hiemanhan se on semmoinen - hmmm - veikeän vesselin nimi. En sitten tiedä kuinka uskottava aikuinen mies voi tämän nimisenä olla. Noh, ehkäpä pojan tulevaa ammatinvalintaa helpottaa se, että toimitusjohtajat eivät vaan yksinkertaisesti ole tämän nimisiä!

Mutta ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Nimi sopii meidän kupeittemme hedelmälle vallan mainiosti. Mikään kovin hienostunut tai vakava nimi ei meidän tyyliin vaan millään istuisi. Nyt sitten toista nimeä keksimään ja nimiäisiä järjestämään!