Hain aamulla torilta nipun astereita erästä työjuttua varten. Osa kukista piti leikata irti varsistaan, joten maljakkoon niistä ei illalla enää ollut. Miesten asentaessa viimeisiä pihakiviä paikoilleen, tein muksujen kanssa uudelle kivetykselle pienen taideteoksen. Ihanaa, että järkyttävän ruma pihamme alkaa pian olla muisto vain. Kauan tätä on odotettu!
Asterit on ihania! Yhdistän ne vahvasti edesmenneeseen mummaani. Kun hän vielä jaksoi touhuta, oli hän ajkera puutarhsnhoitaja. Astereita hän kasvatti joka vuosi satamäärin siemenestä saakka. Kunpa irsekin osaisin ja jaksaisin.
VastaaPoista-Paula
Niin on! En ole niitä jostain syystä ennen oikein noteerannut, mutta nyt ne näyttävät silmään aivan suloisilta. Oi, mikä asterimeri mummallasi onkin ollut! Voisit koittaa jatkaa perinnettä, eikö vaan?
Poista