Iskä antoi pikkulikkana mökillä puukon käteen ja opetti veistämään. Olinpahan hetken hiljaa, pois pahanteosta. Kun kaupunkilaiskakara naukui saaressa tylsyyttä, laitettiin perkaamaan kaloja. Vihtakin opittiin tekemään melko varhain. Puukko pysyy vieläkin kädessä eikä kalan perkaaminen tuota ongelmia. Pakko myöntää, että niiden sisälmysten tutkiminen kiehtoo yhä. Vihdan tein eilen ekan kerran vuosiin. Oli vaikeampaa kuin muistin, mutta kyllä sillä selät piestiin. Ensi kerralla pitää tehdä tuuheampi.
Mahtavat muistot! Parhaimpia lahjoja mitä voi toiselle antaa, on opettaa toiselle jokin taito.
VastaaPoistaSarP; Hyvin sanottu! Jaksaisipa sitten itsekin olla kärsivällinen, jos ja kun jälkikasvu kaipaa opastusta. Toisen innon ja tekemisen ilon kun voi niin helposti tukahduttaa.
VastaaPoistaEipäs olekaan tullut vihdottua vuosiin, kun ei ole mökkisaunaa.. :( Omassa sisäsaunassa ei viitsi vihtoa, kun se sotkee niin paljon..
VastaaPoista