Sumussa

29.11.2011


Äiti kuoli viikko sitten. En voi vieläkään uskoa tapahtunutta todeksi. Kuljen kuin sumussa. Järjestelen hautajaisia, puhun puhelimessa, hoidan paperiasioita, pyöritän arkea ja yritän olla perheelle läsnä. Ihmiset ovat muistaneet meitä monella tapaa. Se lohduttaa. Mutta aamuyöllä, kun kukaan ei tarvitse minua, tuntuu pahimmalta. On aikaa miettiä. Viime viikkojen tapahtumat pyörivät mielessäni. Ja äidin viimeinen aamu. Miltä äiti näytti ja miltä hän tuntui.

Mietin, voisivatko asiat olla nyt toisin, jos lääkärit olisivat uskoneet kun äiti sanoi, että kaikki ei ole kunnossa. Siitäkin huolimatta, että verikokeet väittivät muuta. Apua hakiessa seinä tuli kerta toisensa jälkeen vastaan. Kunnes oli liian myöhäistä. Äiti kuoli kaksi viikkoa sen jälkeen kun oli saanut kuulla sairastavansa syöpää.

Olen surullinen, vihainen ja peloissani. Olen myös iloinen. Olen iloinen siitä, että äiti eli täysillä loppuun asti. Ja että hänellä oli rakkaita ystäviä enemmän kuin kellään tuntemallani ihmisellä. Olen myös iloinen siitä, että äiti ehti nähdä onneni, ihanan perheeni. Me olimme hänelle kaikki kaikessa. Nyt tukeni ja turvani on poissa. Ikuisesti.

Aamulla kaksivuotiaamme luetteli jälleen kerran keitä hän rakastaa. Ensimmäiseksi hän mainitsi Mammin. Pikkuveli rummutti pöytää ja toisti perässä: "Mammi, Mammi, Mammi!". Vaikka sydämeen sattui, en voinut kuin nauraa läpi kyynelten. Kyllä elämä jatkuu.

58 kommenttia:

  1. Voimia surussa kulkemiseen.

    Suru muuttanee muotoaan aijan kuluessa. Tulee helpommaksi kulkea.

    VastaaPoista
  2. Osanotto suruunne. Voimaa ja valoa harmaisiin päiviin ja pimeisiin hetkiin.

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kirjoitettu. Voimia sinne suuren surun keskelle!

    VastaaPoista
  4. Otan osaa suureen suruusi.
    Voin vain kuvitella tuntemuksesi; oma äitini mulle rakas ja läheinen<3

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanotto. Ihanasti kirjoitat. Surkaa rauhassa. Voimia.

    VastaaPoista
  6. Voi. Otan osaa ja olen valtavan pahoillani. Kirjoituksesi sai minutkin lähes itkemään, kun mietin miten kamalaa äidin menettäminen olisi, ja joskus aikanaan sitten on.
    Tuollaista surua ei voi mitenkään vähätellä tai sysätä syrjään. Sielle on oltava elämässä oma aikansa.
    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  7. Otan sydämeni pohjasta osaa suureen suruusi. Voimia.

    VastaaPoista
  8. Sanattomaksi vetää.. Osanottoni. Voimia!

    VastaaPoista
  9. Suuri osanotto ja paljon jaksamista sinne vaikeisiin aikoihin!

    VastaaPoista
  10. En osaa kuvitella kuinka vaikeaa sinulla nyt on. Tuo on asia, jota pelkään eniten - oman äitini menettämistä (isäni menetin jo lapsena). Jo ajatustasolla se tuntuu niin kamalalta ja lamauttavalta, että en tiedä kuinka siitä tulen selviämään.

    Paljon voimia sinulle ja perheellesi! Lohduttavia sanoja on vaikea löytää, sillä eivät mitkään sanat tuskaa nyt pysty poistamaan.

    VastaaPoista
  11. Kyyneleet silmissä täälläkin. Voimia raskaaseen elämänvaiheeseen, olen ajatellut teitä monta kertaa.

    VastaaPoista
  12. ♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
    VOIMIA VOIMIA VOIMIA VOIMIA VOIMIA VOIMIA VOIMIA VOIMIA VOIMIA
    Äiti ja Mammi on teidän kaikkien ♡:ssä ikuisesti. Ja te hänen. Sateenkaaren toisella puolella.

    VastaaPoista
  13. Sellaista elämä on. Välillä miettii, onko jokin asia epäoikeudenmukaista vai oliko vain tarkoitettu niin.

    Voimia sinulle, mutta muista, että et ole supernainen! Saat olla heikko ja haavoittuvakin!

    VastaaPoista
  14. Tuli kyyneleet, ihanat pojat sulla.

    Otan osaa suruunnne.

    VastaaPoista
  15. Osanottoni. Valtavasti voimia ja jaksamista surunne keskelle <3

    (Voi miten tyhjiltä ja riittämättömiltä kaikki sanat tuntuvat tällaisessa tilanteessa.)

    VastaaPoista
  16. Voi muistan sinua ja sinun perhettäsi tässä surussa.Ennen kaikkea toivon että ne rakkaat muistot ja sinun ja äitisi välinen rakkaus antaa voiman kaikkiin niihin kipuihin joita tämä menetys toi. Toivon että ne antavat edes pientä lohtua <3

    VastaaPoista
  17. "Tiedänhän sen
    että ymmärrä en
    kuinka suuri on surusi määrä
    siks puhu mä en, siks vaikenen
    ettei sanani olisi väärä.

    Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
    osanottoni lämpöisen."

    VastaaPoista
  18. Voi rakas Naku! Otan osaa! Vaikka en mitenkään voi edes aavistaa miltä tuntuu...voin vain kuvitella, jos oma äiti menisi pois :( Iso halaus sulle <3 Niin ja onhan se niin, että elämä jatkuu vaikkakin hyvin erilaisena. Aikaa vie ennen kun suru hellittää tai muuttaa muotoaan. Voimia ja rakautta Nakulle <3

    VastaaPoista
  19. Syvä osanottoni. Kommentoin sinulle ensimmäistä kertaa, mutta kirjoituksesi sai minut, sekä sinua että äitiäsi täysin tuntemattoman ihmisen kyyneliin. Voimia, yksi elämän kipeimpiä menetyksiä sinulla.

    VastaaPoista
  20. Tuntuu pahalta vuoksesi.Tuli aivan itku kun luin tarinan.Se on kumma kun ihmistä ei uskota kun sairastuu ja joutuu inttää lääkärien kanssa kumpi on oikeassa.Anoppini on kuollut joskus aikoinaan munuaisaltaan syöpään ja tungettiin vaan särkylääkkeitä tutkimatta asiaa.Syöpädiagnoosin jälkeen eli kolme viikkoa.

    VastaaPoista
  21. Paljon hiljaista voimaa surusi käsittelyyn. Otan osaa. :(

    VastaaPoista
  22. Hmph, ei tullut kommenttini läpi.

    Toivotan jaksamisia koko perheelle, voimia.

    Saara

    VastaaPoista
  23. En tiedä mitä kirjoittaisin, silmät kostuvat tekstiä lukiessani. Mutta tuntuu, että jotakin haluaisin sanoa ja kirjoittaa.

    Toivotan mahdottoman paljon voimia koko perheellesi. Hetki kerrallaan elämä jatkuu ja ihanat muistot pysyvät aina.

    VastaaPoista
  24. Paljon voimia! <3 toivoo Saara Tampereelta

    VastaaPoista
  25. Voi, otan osaa suruusi. Syöpä on pelottava, kamala tauti. Mikä syöpä hänelle tuli?

    VastaaPoista
  26. Aloin just vähän aikaa sitten seuraamaan sun blogia, mielenkiinto heräsi kun teillä on niin nätti koti ja vähän siksikin että meillekin tulee aika pienellä ikäerolla toinen lapsi... Ei tosin ihan noin pienellä mutta kuitenkin :)

    Nyt näköjään valitettavasti on jotain muutakin yhteistä.. Munkin äiti kuoli vähän aikaa sitten, kesällä :( Otan osaa, vaikka tiedän ettei se mitään lohdutakaan. Paljon jaksamista..

    VastaaPoista
  27. Kyllä tuo muistot mieleen.. kävin tuon saman läpi oman äidin kanssa.. tosin meillä äiti jaksoi taistella syöpää vastaan vuoden päivät. Mutta se viimeinen yö.. sitä ei kyllä toivo kenellekään..siis vieressä istujalle.

    Tosin seuraavan päivän kaunis helmikuinen auringonnousu on jäänyt hyvin mieleen.. kuinka se elämä kuitenkin jatkuu, ja jopa kauniina..

    Ensi tammikuun viimeisenä päivänä siitä on jo viisi vuotta.

    (ja jos joskus haluat lukea tarinaa kuinka me selvisimme hautajaisjärjestelyistä, niin vinkkaa.. saat ainakin nauraa..)

    VastaaPoista
  28. osanottoni.
    kuinka paljon sitä mieli elää. kaiken sen mitä on saanut äidiltä, jakanut äidin kanssa. vuodet, muistot, opit, ilot, arki ja juhla.
    voimia teille.
    kuinka luonnollista se elämä onkaan, näin se kulkee, mutta kuinka kipeää se tekeekään.
    P

    VastaaPoista
  29. Oman äidin kuolema on pelottavin asia, mitä voin kuvitella omien lasten menettämisen lisäksi. Muutaman kerran on liipannut jo todella läheltä ja pelko ja huoli on jäänyt.
    Olen pahoillani ja otan osaa suuressa surussasi.

    VastaaPoista
  30. en voi edes kuvitella surua, mitä käyt läpi !! toivon paljon voimia ja jaksamista perheellenne, suru helpottaa vielä, mutta ikävä jää... Olette ajatuksissa !

    VastaaPoista
  31. Voi,otan osaa suruusi!Voimia sinulle ja perheelle.

    VastaaPoista


  32. Elämä jatkuu, mutta sure silti rauhassa. Äiti on aina äiti! Suurensuuret osanottoni. Itku ihan pääsi.

    VastaaPoista
  33. Otan osaa suureen suruun, ei sanat riitä kertomaan ajatuksiani, niin koskettava oli kirjoituksesi. paljon voimia ja jaksamisia tulevaan, koko perhelleesi. Lapsista sen huomaa kuinka elämä jatkuu.

    VastaaPoista
  34. Otan osaa suureen suruusi! Äitini kuoli syöpään 8 vuotta sitten, hautajaisten jälkeen meni viikko kun esikoinen syntyi... Sitä surun ja ikävän määrää ei voi kuvailla ja samaan aikaan valtava onni pienestä vauvasta. Päivä kerrallaan, ei siinä muu auta. Jonain päivänä vielä helpottaa, mutta ikävä ei katoa koskaan.
    -elli

    VastaaPoista
  35. Osanottoni & hirmuisesti voimia perheellesi.

    VastaaPoista
  36. Otan osaa suureen suruunne :'( voimia koko perheelle <3

    VastaaPoista
  37. Otan osaa suruun.
    Saman liian monesti läpi käyneenä voin luvata että kyllä vielä sumu hälvenee ja aurinko alkaa taas paistaa.
    Mutta sillekin pitää antaa aikansa.
    Voimia!

    VastaaPoista
  38. Olen uusi lukija blogissasi, mutta haluan silti esittää osanottoni suruunne. Voimia sinulle ja koko perheellenne.

    VastaaPoista
  39. Lämmin kiitos teille kaikille välittämisestä ja myötäelämisestä. Olette ihania. Kiitos.

    VastaaPoista
  40. Voi ei, olen hirmu pahoillani ja toivon paljon jaksamista sinulle.

    VastaaPoista
  41. Tätä ei voinut ohittaa ilman kommenttia. Itku tuli herkälle mielelle.Elämä on välillä epäreilua. Mutta silti kaunista kun sen vain jaksaa nähdä. -Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten- Jaksuja sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  42. Syvä osanottoni ja paljon voimia sinulle ja perheellesi. <3

    Manna

    VastaaPoista
  43. Osanottoni. Paljon voimia sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  44. Näiden kyynelten läpi otan osaa suureen suruunne! Paljon voimia suuren surun keskelle!! ♥

    VastaaPoista
  45. Osanottoni. Ystäväpiirissä on käynyt täsmälleen samalla tavalla nyt kaksi kertaa. Ikävä tauti joka liian myöhään huomattuna vie aivan liian nopeasti. Sitä ei ehdi sulattamaan lainkaan. Voimia ja jaksamista. Pidä huolta itsestäsi.

    VastaaPoista
  46. Voi Naku, kirjoitit kauniisti. Täytyy lähteä kuivaamaan silmiä täällä töissä.

    VastaaPoista
  47. Lämmin kiitos ihanaiset lämpimistä sanoistanne.

    VastaaPoista
  48. Halaus sinulle. Ja silitys poskelle.

    VastaaPoista
  49. Kyyneleet silmissä täällä kaukana. Voimia. Lohdutusta.

    VastaaPoista
  50. Otan osaa. Miten odottamatonta. Kovasti voimia sinulle ja perheellenne!

    VastaaPoista
  51. Otan osaa suruusi. Oma äitini on myös kuollut syöpään. Sain silloin kortin jossa oli sanat: "Muun korvas aika minkä vei, sydäntä äidin koskaan ei" Muistoja ei kukaan voi koskaan sinulta viedä. Paljon voimia.

    VastaaPoista