Reseptit talteen

Viime päivinä ollaan oltu Bambon räkätaudin takia tavallista enemmän kotosalla. To do -lista on taas hitusen lyhentynyt. Ollaan leivottu ja ollaan myös vähän järkkäilty.

Kaikilla on varmaan sellaisia lemppariherkkuja, joita tulee tehtyä aina vain uudelleen ja uudelleen. Minulla ainakin on. Ne on lähinnä sellaisia takuuvarmoja, joita tulee tehtyä nopsaan, kun vaikkapa kahvittelijoita on tulossa kylään. Reseptit on tähän asti olleet epämääräisillä lipuilla ja lapuilla milloin minkäkin muistikirjan välissä, tai netissä.

Nyt on sitten tämäkin homma laitettu järjestykseen. Reseptit on tulostettu korteille. Keltaisille suolaiset leivonnaiset, pinkeille makeat jne. Kortit säilytetään pienessä pahvilaatikossa, jonka päällystin mieleiseksi. Nippu tyhjiä kortteja on odottamassa uusia suosikkireseptejä.

Ihanat mieheni

Bambo täyttää tänään 11 kuukautta. Kuukausi sitten tuli ensimmäinen sana, äiti, jonka Bambo lausui todistajien läsnäollessa hieman turhan täydellisesti ollakseen muuta kuin vahinko. Sen jälkeen on kyllä epämääräisempiä sanoja alkanut tulla. Pampo on tietenki Bambo ja ihi on isi. Maa on nälkä, ruoka ja maito. Äiti on äi'i.

Eilen illalla Bambo kävi ensimmäisen kerran lääkärissä (jollei neuvolan lääkärintarkastuksia lasketa). Räkätautia on jatkunut kohta viikon. Tauti ei ole mitenkään hidastanut Bambon tahtia, mutta varmuudeksi käytiin tsekkauttamassa, ettei korvissa tai muuallakaan ole mitään. Kaikki oli onneksi kunnossa.

Lähikaupan myyjä kysyi, onko Bambo koskaan pahalla päällä, kun naama on aina virneessä. Poika kieltämättä on kuin aurinko; nauraa ja höpöttää paljon, ja on kova touhuamaan. Ruoka, uni ja leikki maistuu. Iltaisinkaan ei tarvitse kuin laittaa poika sänkyyn ja sammuttaa valot, ja sinne jää tyytyväinen pikkumies nukkumaan - aamuun asti.

Isin poikahan Bambo on. Iltaisin ja viikonloppuisin ei isiä päästetä silmistä. Hän kun jaksaa helliä ja hyppyyttää ihan loputtomiin. Voi, kuinka sydämeni pakahtuu kun katson heitä yhdessä. Ihanat mieheni.

Hay!

Meidän ruokapöytäongelma ei ole ratkennut suuntaan jos toiseenkaan. Jos sitä ei saa mitä haluaa, pitää alkaa katselemaan vieraisiin pöytiin. Ihania tuoleja on maailma pullollaan, pöytiä ei niinkään. Nämä Hayn tuolit ja pöydät voisi olla varteenotettavia vaihtoehtoja. Valkoisena vaiko mustana? Ehkä sittenkin valkoisena.

Mummon peruja

Äitini antoi minulle viime keväänä tämän mummoni vanhemmilleni häälahjaksi aikoinaan tekemän päiväpeiton. Peitto oli lojunut varastossa vuosia. Se oli virkattu sellaisesta ruman kellertävästä kalastajanlangasta.

Poistin peitosta hapsut ja laitoin viikoksi uimaan kloriittiin. Neljä pulloa kloriittia kirkasti värin ihan kivasti, mutta toivomaani vitivalkoista peitosta ei tullut. Keltaisuus onneksi poistui. Ja sainpas taas yhden homman pois To do -listaltani.

Itse asiassa olisin halunnut peitosta mustan, mutta en oikein tiedä noista värjäysjutuista. Peitto on iso ja painaa ihan tuhottomasti. Tavallisen pyykkikoneeseen sitä ei voi laittaa. Osaakohan kukaan neuvoa miten ja missä värjäys kannattaisi tehdä?

Keittiö kuriin

Järkkäilyä näkyy olevan liikkeellä muuallakin kuin meillä. Dymo, tuo järkkäilijän korvaamaton apulainen, on nakuttanut ahkerasti illan viimeisinä tunteina, kun muu väki nukkuu. Ruokakaapit ja laatikot on taas kerran laitettu kuriin.

Great balls of wire

Näihin Søren Refsgaardin suunnittelemiin palloihin saisi hienosti piilotettua lattialla lojuvia johtoja. Värivaihtoehtojakin on vaikka millä mitalla. Taidan pistää vakavaan harkintaan.

Kuvat on täältä.

38+0 ja touhua piisaa

Me ollaan Bambon kanssa otettu ilo irti elämästä. Tänään oltiin taas leikkipuistossa. Se on huippu paikka. Laskettuun aikaan on enää kaksi viikkoa ja nyt touhutaan, kun äitikin pysyy vielä vauhdissa mukana. Pian meillä hetkeksi elinpiiri pienenee, kun Toukka syntyy. Onneksi isi jää sitten lomille ja mummikin on luvannut viedä Bamboa, ettei toisesta ihan mökkihöperöä tule. Voi, kun Bambosta tulee isoveli niin kamalan pienenä.

Käyntikortit järjestykseen

Käyntikortit tuppaa olemaan aina hujan hajan ja häveyksissä silloin kun niitä tarvittaisiin. Eipä ole enää. Pahvista ja kartongista vaan sitomaan oman näköinen käyntikorttikansio. Eikä muuten tule toista samanlaista vastaan.

Itse sitomalla saa myös tosi kivoja muistikirjoja, valokuva-albumeita ja mitä nyt vaan keksii. Ja kansiin voi käyttää vaikka mitä materiaaleja, lukkomekanismeja sun muita systeemejä. Vain mielikuvitus on rajana!

Talvivaatekaupassa

Kävin viime viikolla katselemassa Bambolle talvihaalaria ja löysinkin mieleisen. Oikeaa kokoa ei vaan löytynyt enää mistään. Enhän minä tiennyt, että jo tässä vaiheessa syksyä myydään ei oota! Oppia ikä kaikki.

Noh, ostin toisen vaihtoehdon. Se ei ollut yhtään niin kiva, mutta parempi kuin moni muu tarjolla olevista.

Eilen käytiin sitten palloilemassa Jumbossa ja mitä löysinkään. Stoccalle oli tullut juuri niitä Ticketin haalareita, mitä alunperin himoitsin. Sain onneksi palautettua sen aiemmin ostamani ja nyt meillä on Tiketti. Punavuoren peikosta löytyi vielä kiva pipo. Antaa talven tulla!

Mobile

Viikonloppuna väkersin styroksipalloista ja askarteluhuovasta Toukalle ihka oman mobilen. Bambolle aikonaan tekemäni mobile koristaa nykyään olohuonetta. Mobilet on kivoja. Voisin ripustella niitä joka nurkkaan. Seuraavaksi haaveilen perhosmobilesta. Sellaisesta isosta. Se sopisi hyvin yläkertaan vievään portaikkoon.

WC-remontti minibudjetilla

 

Muun remontin ohella myös alakerran wc on saanut pienen kasvojenkohotuksen. Kylpyhuoneen rempasta jäi juuri sopivasti lattiamosaiikkia, joka laitettiin vessaan vanhan laatan päälle. Marmorijäljitelmä-seinälaatat maalattiin kaakelimaalilla ja vanhat kalusteet myytiin pois. Kyllä, joku halusi ne!

Pikkuvessassa ei tarvita juurikaan säilytystilaa, mutta laskutilaa kyllä. Tila on kapea, joten 40-50 cm syvät allastasot eivät oikein passanneet. Kylppäriin oli tehty kapeasta keittiön yläkaapista istuintaso, jonka kantena on sama laminaatti kuin kylppärin pöytätasossakin. Laminaatista jäi yli juuri sopivan pitkä ja kapea pala. Siitä tehtiin wc:n pöytätaso. Allas ja hana ostettiin. Allaskaapin rungon tein valkoisesta kalustelevystä. Kaapin oven ostin Kodin Terrasta, josta löytyy erilaisia ja eri kokoisia keittiön ovimalleja, ja muita osia, ihan hyllytavarana. Wc:n valaisin on Ikeasta. Samoin peili, hyllyt ja pyyhekoukut. Ne taidan kyllä maalata vielä valkoisiksi.

Pehmoboikotti

Meillä ei äidin tekemät pehmot ole olleet mikään valtaisa suksee. Eivät kyllä tehdasvalmisteisetkaan. Herra Huuhkaja ja Pinkku pesivät yhä sitkeästi Bambon sängyssä, mutta pikkumies voisi kyllä ihan mainiosti elää ilman niitäkin.

Pehmot taisivat olla enemmän minun juttuni. Viimeisenä haparoivana yrityksenä tein Ikean tarjouspyyhkeestä robottipehmon. Mieheni ei tunnistanut sitä robotiksi, vaan luuli joksikin bakteeriksi.
Siis b a k t e e r i k s i ! Bambo on käyttänyt roboa leikeissään pari kertaa. Silloinkin ajamalla pikkuautolla yli, tai viskomalla seinille. Toukka on viimeinen toivoni. Ehkä hän ymmärtää paremmin pehmojen päälle.

Tunnustus

Nena antoi minulle tämän tunnustuksen. Kaunis kiitos, tuntuu hyvältä. Tarkoituksena on jakaa tunnustus eteenpäin seitsemälle blogille ja kertoa itsestä seitsemän asiaa.

Nämä seitsemän bloggaria, joille annan tunnustuksen, ovat varmasti saaneet lukuisia samankaltaisia tunnustuksia tätä aiemminkin. Olkoon tämä kuitenkin minun kiitokseni siitä ilosta ja inspiraatiosta, mitä heidän bloginsa ovat minulle antaneet. Kaunis kiitos teille Suki, Minna, Helena, Sitruuna, Sisustuskärpänen, Pauliina, ja Tiinakaisa.

Seitsemän asiaa minusta:
1. Olen aamuisin parhaimmillani, iloinen ja innostunut.
2. Olen ollut hyvin työorientoitunut, enkä olisi uskonut viihtyväni näin hyvin kotona lapsen kanssa.
3. Olen turhan kova kiroilemaan.
4. En luovuta helpolla.
5. En valita vähästä.
6. Varon kateellisia ihmisiä.
7. Olen korviani myöten rakastunut.

Tuoli ja taideväärennös

Kalusteneuvoksesta löytyi vanha Askon tuoli, joka oli odottamassa kunnostamista ennen myyntiin menoa. Sain sen rämäkuntoisena tosi halvalla. Purin verhoilut ja haperoksi menneen sisuksen. Hioin ja maalasin rungon, ja tuolista tuli kuin uusi.

EMMAan on muuten tulossa Joan Mirón näyttely ensi keväänä. Tätä odotellessa meillä fiilistellään Miróa ihastelemalla ihka aitoa taideväärennöstä, jonka meikäläinen on tehnyt joskus kouluaikoina.

Luumuhyvää

Eilen keräsin ison korillisen luumuja joista osasta tein hilloa. Tuli hyvää! Rahkan kanssa ihanan raikasta. Hedelmiä on keittiössä vielä kilotolkulla. Ja lisää niin puissa kuin maassa. Tänään teen pakkasen täyteen sosetta.

Hepsankeikka

Olen hurahtanut ostamaan kaiken maailman hiusvärkkejä. Niin, ja föönin ja ilmakihartimen. Nämä pelit tietenkin löytyy lähes kaikilta naisilta, mutta minulle tämä on uutta. Vuosikausiin en ole muita hiusvekottimia tarvinnut kuin Miehen trimmerin. Hiusteni pituus on nimittäin vaihdellut kuudesta millistä viiteentoista milliin.

Tosi lyhyt on minun juttuni. Se vain sopii minulle ja tuntuu hyvältä. Viime talvena päätin kuitenkin alkaa kasvattamaan. Näin kivan mallin lehdessä ja ajattelin kokeilla. Äkkiähän sen saa lyhyeksi jos siltä tuntuu. Olen käynyt nyt kampaajallakin. Pitkään Mies leikkasi hiukseni. Siinä on ihan oma fiiliksensä kun ennen saunaa istuu kylppärissä näkemättä itseään peilistä ja Mies hurisuttaa koneella, ja sanoo sitten: "Valmista on. Nätiltä näyttää." Toiseen pitää luottaa.

Uusi malli on kiva, mutta kovin työläs aiempaan verrattuna. Katsotaanpa kauanko tämä hepsankeikka-vaiheeni kestää :)

Puikot heiluu

Pitäisi hoitaa vaikka mitä asioita ennen Toukan syntymää, mutta minä suljen silmäni kaikelta tylsältä ja teen vain kivoja juttuja. Kuten neulon. Kauhea käsillä tekemisen palo on koko ajan päällä. Samaan aikaan villakoirat vilistää nurkissa ja keittiö on kuin pommin jäljiltä.

Pää on muutenkin ihan hattaralla ja asioiden priorisointi on todella erikoista. Lauantai-iltana alkoi kovat supistukset ja olin ihan varma, että sairaalaan lähtö on edessä. Aloin pakkaamaan sairaalakassia, mutta mitä sainkaan aikaan. Pakkasin Toukan kotiintulovaatteet. Ihan kuin Mies ei osaisi sitä aikanaan tehdä! Omia kamoja en saanut kasaan. Yö meni kävellessä kämppää ympäri. Makaaminen oli tuskallista. Aamuneljältä supistukset loppuivat kuin seinään ja pääsin nukkumaan. Supistuksia ei ole sen koommin kuulunut. Ja kassi on yhä pakkaamatta.

Eilen sain valmiiksi Bambon neuleliivin. Tänään nähdään mummi kaupungilla ja vedetän uusi verme tietenkin päälle. Pipo ja tumput on tekeillä seuraavaksi.

Petipuuhia

Olisin halunnut Toukalle samanlaisen pinnasängyn kuin Bambollakin on. Sellaisen vanhan. Bambon sänky on hankittu aikoinaan Isin isosiskolle käytettynä ja se on vuosikymmenien aikana ollut monella vauvalla lainassa. Yllätyksekseni löysin lähes samanlaisen Huuto.netistä, mutta sänky oli kaukana ja vain nouto tuli kyseeseen. Sitä ei siis saatu. Niinpä eilen käytiin Ikeasta ostamassa valkoinen pinnis.

Nyt pitäisi päästä tekemään petivaatteita. On ollut hirmuisen vaikea löytää sellaisia kivoja edullisesti. Ja ylipäätänsä omaa silmää miellyttäviä vauvakankaita ei tahdo mistään Eurokankaista tai muista kangaskaupoista löytyä. Miksiköhän?

Bambolle väkersin aikoinaan parit petivaatteet. Nämä on tehty ihan vaan erivärisistä lakanakankaista. Samoista, joista tein Toukkalan kattoon viirinauhan. Harjoittelin samalla vähän tilkkutekniikkaa.

Syksyn makuja

Terassilla kesän kasvaneet chilit ja tomaatit ovat ihan mauttomia. Liekö chilit nyt jo ylikasvaneitakin. Luumut ja omput taas ovat makeita kuin karkit. Viime kesänä pihan kahden omppupuun yhteenlaskettu sato oli kokonaista 5 omppua. Nyt toinen puu notkuu omenoista ja toinen on hedelmätön. Luumupuut ovat villiintyneet viime kesästä. Nyt on kauhian paljon luumuja. Kun vaan tietäisi mitä niistä voi tehdä. Onko kellään vinkkejä?

Weekdaycarnivalin omppupiirakka oli meillä suksee. Syntisen hyvää sanoisin. Taidan kokeille samaa reseptiä seuraavaksi luumuista.

Peittopaja

On sanomattakin selvää, mitä meidän kaveripiirissä on touhuttu viime talven pimeinä iltoina. Nyt nimittäin pieniä rakkauden hedelmiä pulpahtelee maailmaan tasaisin väliajoin. Eilen käytiin tutustumassa erääseen uuteen kansalaiseen. Voi, kuinka suloinen hän oli!

Vauvabuumin myötä Nakun peittopajassa on ompelukone surrannut useampana iltana. Aina silloin tällöin kirppikseltä on lähtenyt mukaan raikkaita, käyttämättömiä Marimekon ja Finlaysonin kankaita odottamaan inspiraatiota. Nyt kankaat ovat päässeet vauvapeittoihin. Fleeceä toiselle puolelle ja pirteä kangas toiselle, ja valmista on. Tuli vaan mieleen, että voisihan aikuisillekin tehdä torkkupeittoja ihan samalla systeemillä - vaikka joululahjaksi.

Viime kirppisreissulla löytyi upouusia, tukevaa kangasta olevia, keltaisia tyynynpäällisiä. Osaisikohan niitä tuunata jotenkin?

Kaltoin kohdeltu kaappi

Edellisen asuinpaikkamme varastossa oli pitkään lojunut kurjassa kunnossa oleva vanha kaappi. Ovet repsottivat ja pinta oli hakattu pieniä reikiä täyteen. Katselin usein kaappia ja ajattelin, että voisin adoptoida sen, jos se vain mahtuisi pieneen huusholliimme.

Kun aikanaan olimme muuttamassa, selvitin omistajan ja sain kuin sainkin kaapin mukaani. Kunnostin sen Toukkalasta poistettujen vaatekaappien tilalle. Ehkäpä joskus rakennan kaappiin kauan haaveilemani nukkekodin.