Maanantain mietteitä

15.11.2010


Elämä kahden pienen pojan kanssa on aikamoista haipakkaa. Olisi mielessä vaikka mitä värkkäilyä ja järkkäilyä, mutta nyt ei vaan ehdi. Aika kuluu pitkälti ihan perinteisiin kodin askareisiin ja perheen kanssa touhuamiseen. Mies on yrittänyt toppuutella, ettei kaikkea tarvitse päivän aikana tehdä, sillä hänkin ehtii mainiosti töiden jälkeen pestä pyykkiä, laittaa ruokaa jne. Suurena apuna hän on kyllä ollutkin. Minä nyt vaan satun olemaan sellainen, etten oikein osaa huilia. Ja minusta on kiva, että iltasella koti on edes jonkinmoisessa kunnossa, ruoka valmis ja pojat saa touhuta rauhassa isin kanssa - ja päinvastoin. Ajattelen, että tämä on ainutkertainen vaihe elämässä ja tää on nyt mun duunia. Sitäpaitsi tykkään tästä ja koen saavani suurta arvostusta siitä mitä teen. Vielä ehtii elämän aikana työt ja pomot vaihtua monta kertaa :)

Kiki muuten vei sanat suustani. Itsellä kesti pitkään ennen kuin oivalsin saman kuin hän. Onneksi oivalsin.

5 kommenttia:

  1. Voi kun pikkuinen on niin pieni! ♥ Ja isoveli on niin tomerana siellä taustalla:)

    VastaaPoista
  2. Ota ihmeessä apua vastaan, kun sitä tarjotaan. Aina ei sitten jaksa jaksaa. Nimim. samassa veneessä

    VastaaPoista
  3. Kun parisen viikkoa sitten raivasin tieni tänne ihanaiseen blogsuusi, totesin, että arki kahden noin pienellä aikavälillä tupsahtaneen vaavin kanssa on ehkä vielä "hevimpää" kuin arki kaksosten (joita tässä siis loppumetreillä odottelen) kanssa. Vuoden ikäisellä alkaa jo olla aika erilainen aikataulu ja tarpeet kun vastasyntyneellä. Joten hattua nostan! Ja kaikista mahtavinta on kuulla, että nautit tilanteestasi ja saat vielä arvostustakin! Hyvä hyvä, niin sitä pitääkin! :)

    VastaaPoista
  4. Tottahan toki. Meillä riittää yllin kyllin tekemistä molemmille vanhemmille. Jaksamista myös sinulle samassa veneessä kulkija :)

    VastaaPoista
  5. Sanna matilda; olisin kuvitellut tätä rankemmaksi. Suuri helpotus on, että molemmat nukkuvat hyvin ja ovat kai aika "helppoja" lapsia. Bamboa ei onneksi vaivaa, vaikka pikkuinen on paljon äidissä kiinni. Useimmiten hän ei sitä edes omilta leikeiltään huomaa. Välillä toki sylissä on ruuhkaa, mutta niin on pian teilläkin :) Paljon tsemppiä sinulle. Ihania asioita tuloillaan!

    VastaaPoista