Paljon on viimeisen parinkin vuoden aikana tullut kotona värkättyä, mutta enpä ole muutoksia enää kovin ahkerasti tänne blogiin taltioinut. Nyt loman keskellä sain napsattua muutaman kuvan kesäiseltä terassiltamme. Viherpeukaloinnostukseni sen kun jatkuu ja kaikenlaisia istutuskokeiluja on jälleen tullut tehtyä ympäri pihamaata.

Jotkut teistä saattavat muistaa ne iänikuiset valkoiset yrttilaatikot, jotka virittelin vuosia sitten terassille, keittiön oven ulkopuolelle. Idea ja sijainti toimivat yhä vallan mainiosti, mutta vanha ulkokuori alkoi kyllästyttää.

Samalla kun maalailin muitakin pihan purkkeja ja istutuslaatikoita, vedin mustan värin myös näiden laatikoiden pintaan. Vanhojen kiinnityshihnojen tilalle tein uudet kirpputorilta löytyneistä satulan jalustinvöistä. Aika kivat tuli, eikö vaan?

Terasilla jatkuu sama kasviteema kuin viime kesänä eli ei perinteisille kesäkukille ja vahva kyllä purkitetuille perennoille ja pensaille. Toimii yhä. Jokunen viimekesäisistä kesti purkissa talven yli ja sekös oli kiva yllätys.

Tämän kesän ihastus on isojen purkkien reunoille istuttamani valkoapila sekä tumma- että vaalealehtisenä. Varhain keväällä taimet näyttivät aivan surkeilta, mutta nyt rehottavat ja jopa kukkivat oikein komeasti. Harmi, kun eivät taida kestää talven yli.

Juhlallinen muratti

Löysin uuden suosikin maljakkoon ja itsenäisyyspäivän illalliskattausta koristamaan. Tai no, kukapa ei murattia tuntisi, mutta tämä marjaisa malli ei ole ennen tullut vastaan. Kaunis, eikö vaan?

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja onnea 98-vuotiaalle!

DIY | Ruokapöytä korkkikannella

Aiemmin keittiössämme näytti tältä, klik, mutta viime keväänä teimme pienen muutoksen eli kuskasimme saarekkeen varastoon. Ihan vaan vaihtelun vuoksi.  Kalusteen lähdön myötä tilaa tuli tietenkin lisää ja vanha ruokapöytä alkoi vaikuttaa aivan liian pieneltä. Itseasiassa vääränmalliseltakin.

Aluksi suunnittelin teettäväni metalliverstaalla jalkaosan ja puusepällä neliskanttisen kannen. Pyöreä ei tilaan sopisi, eikä mikään pitkulainenkaan, vaan neliö sen olla piti. Piirustuksetkin olivat jo valmiina, kunnes tulin toisiin ajatuksiin.

Nuukana naisena päädyinkin tällaiseen omatekoiseen kyhäelmään. Funtsin nimittäin, että yhdistämällä kaksi Ikean Sinnerlig-sarjan työpöydän kantta (75x150 cm) saadaan juuri passelin kokoinen kansi (150x150 cm) ja enää ei tarvitsisi kuin teettää se jalkaosa, jollen keksi siihenkin jotain näppärää vaihtoehtoa.

Ja keksinhän minä. Kolusin Ikean pöytäosaston "sillä silmällä" ja siinä se oli: Melltorp-pöydän jalusta 21€! Koska korkkikansi on paksu, jalkoja oli pätkäistävä lyhyemmiksi. Myös muutama reikä piti porata metallirunkoon kannen kiinnitystä varten. Varmuuden vuoksi kiinnitin kannet vielä toisiinsa pöydän alapuolelta. Melko helppo homma.

Vähän tässä on hirvittänyt, mihin kuntoon perheen poikaset tuon kannen saavat, mutta ruokaillessa kun käyttävät alustoja, niin mikäs siinä. Maidotkaan eivät nykyään enää kaatuile samaan tahtiin, kuin heidän ollessa pienempiä.  Aika näyttää kuin käy.



I made a new dining table by combining Ikea's two Sinnerlig table tops and a Melltorp table underframe.

Kesän muistoja

Uusi yritys. Eilinen postaus katosi kuin tuhka tuuleen. Eipä siitä sen enempää. Kunhan pihan kasvi-ihastuksiani tallensin kesän jäljiltä muistiin. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

PIHAREMONTTI ENNEN-JÄLKEEN | näkyvyyden rajoittaminen kadulle

Sekä talomme että pihamme ovat muuttuneet melkoisesti siitä, miltä kaikki näytti ostohetkellä. Viime kesänä teimme ison urakan pihalla, joka oli aikoinaan suunniteltu enemmänkin autoille kuin ihmisille.

Yhtenä piharemontin tavoitteena oli estää näkyvyyttä kadulta pihalle. Maata siirtyi, kasveja istutettiin ja kakkosnelosta nakutettiin jonkin verran. Jopa sisäänajo tontille siirrettiin toiseen paikkaan, jotta saisimme pihalle edes hieman lisää yksityisyyttä.

Juuri muutettuamme taloon, piha ja talo näyttivät tältä:

Piharemontin alkaessa viime kesänä, tilanne oli tämä:

Pihan rakentaminen aloitettiin oikeastaan aivan alusta, puhtaalta pöydältä. Kadun varressa ollut syreeniaita poistettiin ja sen paikalle tehtiin uusi sisäänajo tontille.

Autotalli on koko asumisemme ajan ollut aivan muussa käytössä, kuin autotallina, joten oli helppoa tehdä päätös, että autoilla ei enää ole pääsyä pihalle. Parkkipaikat tehtiin heti kadun tuntumaan.

Parkkipaikkaa ja piha-aluetta rajaamaan rakennettiin istutusaltaat, joiden päälle nousee rakennelma, jota pergolaksi kutsumme. Kadun varteen, entisen sisäänajon paikalle, istutimme tuija-aidan.

Pihalta kadulle päin katsottuna näkymä on nyt tällainen.

Tänä kesänä olemme pitkästä aikaa päässeet relaamaan ilman suurempia remonttiprojekteja. Edellisten kesien pihakärsimysten jälkeen olemme todella nauttineet uudesta pihastamme. Kasvit ovat lähteneet hyvään kasvuun ja piha tuntuu muutenkin toimivalta. Toiminnot ovat löytäneet kivasti paikkansa ja pihalta löytyy nyt useita oleskelupaikkoja, joista valita.

Olipahan tämäkin urakka, mutta kannatti tehdä.