Paljon on viimeisen parinkin vuoden aikana tullut kotona värkättyä, mutta enpä ole muutoksia enää kovin ahkerasti tänne blogiin taltioinut. Nyt loman keskellä sain napsattua muutaman kuvan kesäiseltä terassiltamme. Viherpeukaloinnostukseni sen kun jatkuu ja kaikenlaisia istutuskokeiluja on jälleen tullut tehtyä ympäri pihamaata.

Jotkut teistä saattavat muistaa ne iänikuiset valkoiset yrttilaatikot, jotka virittelin vuosia sitten terassille, keittiön oven ulkopuolelle. Idea ja sijainti toimivat yhä vallan mainiosti, mutta vanha ulkokuori alkoi kyllästyttää.

Samalla kun maalailin muitakin pihan purkkeja ja istutuslaatikoita, vedin mustan värin myös näiden laatikoiden pintaan. Vanhojen kiinnityshihnojen tilalle tein uudet kirpputorilta löytyneistä satulan jalustinvöistä. Aika kivat tuli, eikö vaan?

Terasilla jatkuu sama kasviteema kuin viime kesänä eli ei perinteisille kesäkukille ja vahva kyllä purkitetuille perennoille ja pensaille. Toimii yhä. Jokunen viimekesäisistä kesti purkissa talven yli ja sekös oli kiva yllätys.

Tämän kesän ihastus on isojen purkkien reunoille istuttamani valkoapila sekä tumma- että vaalealehtisenä. Varhain keväällä taimet näyttivät aivan surkeilta, mutta nyt rehottavat ja jopa kukkivat oikein komeasti. Harmi, kun eivät taida kestää talven yli.

Terassilla ja pihalla

 

Männä viikolla on tullut touhuttua pihalla. On valtattu terassia ja levitetty kuorikatetta. Neljä kuutiota kärräsin, kolme odottaa vielä säkeissä.

Terassille purkitin muutaman kasvin. Tänä vuonna meinasin skipata perinteiset kesäkukat ja pärjätä pelkillä perennoilla ja puskilla. Aurinkoisella kelillä terassi on varsinainen pätsi, joten kasvien valinta on aina pienoinen haaste. Kokeilen miten herukkapuskat pärjäävät ruukuissa. Kestävät kuulemma paahteisillakin paikoilla.

Olen kaivellut talon nurkilta vanhoja, vähän kulahtaneita ruukkuja ja sekoittanut niitä uusiin neliskanttisiin, joita sain ostettua 10 kpl aivan ällistyttävän edullisesti. Kirpulta löysin pienempiä, käsintaottuja kupariruukkuja, sekä vähän ruostuneita valurautaruukkuja. Tykkään tyylistä just nyt. Erilaiset katteet tuovat muuten vähän yksinkertaisemmat kasvit ruukusta kivasti esiin. Kuorikatteiden lisäksi murskasin pari hajonnutta terrakottapurkkia katteen virkaa toimittamaan.

Kirpulta löytyi myös satulan jalustinvyöt. Useana vuonna keittiön oven edessä olevassa ritilikössä ollut yrttiseinä on ollut ihana ja kätevä, mutta saa nyt jäädä historiaan. Virittelin vöistä ja jämälaudasta ritilikköön pienen hyllyn.

Ette arvaa, kuinka ihanaa pihalla on pyöriä, kun se vanha murheellinen hiekkakenttä on enää masentava muisto! Viime vuoden hikiurakka palkitsee nyt. Ensimmäistä kertaa pihasta voi nauttia.

Tosin pientä remonttia on ehkä tänäkin vuonna luvassa. Haaveilen rakentavani autotallin punttisalista kesähuoneen. Hyviä vempeleitä on kohta myynnissä, mikäli kiinnostaa. Kurkkaappa instagramista, millaisia suunnitelmia päässä pyörii.

Työvalo vai yövalo

Löysin kirpputorilta käyttämättömän työmaavalon lisävaloksi valokuvaukseen. Myönnettäköön, että ulkokuori houkutti valitsemaan kaikista vaihtoehdoista juuri tämän. Oikeastaan se sopisi ihan kivasti leikkihuoneen lipaston päällekin. Mitäs sanotte, jätänkö siihen ja lainaan tarpeen mukaan?

Messingit ja marjat

 

 

 

Nyt meilläkin näkyy aavistus joulusta kun virittelin pienen asetelman, ah niin trendikkäistä, messingeistä sekä klassisista marjaoksista. Löysin kierrätyskeskuksesta läpensä mustuneet kynttilänjalat, mutta sain ne puhdistettua liottamalla hetken etikka-suola -liuoksessa. Tarvitaan vielä kevyt kiillotus, ehkä vahauskin, etteivät nuo sormenjäljet loista läsnäolollaan.

 

 

Kun pitää saada uutta

 

 

Vaikka nettikaupat ovat pullollaan toinen toistaan ihanampaa pikkutavaraa, yritän pitää kukkaronnyörit tiukalla etenkin trendikrääsän suhteen. Vaihtelunhaluisena huomaan kirpputorilöytöjen ja pienen virittämisen ajavan mainiosti uutuudenkaipuuni ja tuovan sopivaa piristystä tavarapaljouteemme. Kun alkaa kyllästyttää, ja se voi tapahtua nopeastikin, tavaran kiertoon laittaminen ei riipaise niin pahasti kuin jos kyseessä olisi kallis hankinta.

 

Tämän aarteen ostin kirpulta puolella eurolla. Spray-maalit löytyivät kellarista.

 

 

 

 

 

 

 

Arkea, intoa ja epäuskoa

 

 

 

Viikot luisuvat käsistä. Kolmipäiväinen tarhaviikko tuntuu poikien kannalta turvallisen pehmeältä siirtymältä uuteen elämäntilanteeseen. Eikä tarhan aloitus olisi muutenkaan voinut paremmin sujua. Meillä taitaa olla maailman reippaimmat pikkumiehet!

 

Omalta osaltani nuo kolme päivää menevät hujauksessa, eivätkä asiat etene haluamallani vauhdilla. Välillä tosin tuntuu, etten edes tiedä mitä olen tekemässä. Seuraavassa hetkessä kaikki on kristallinkirkasta. Mieletön into ja vimma saattaa sekunnissa vaihtua epäuskoon ja turhautumiseen. Lienee ihan tervettä aloittelevalle yrittäjälle. Lähipiiri, perhe ja ystäväni, jaksavat loputtomasti uskoa osaamiseeni. Mahtavaa sakkia.

 

Ja sitten kevyempiin aiheisiin. Sain kivasti yhtenäistettyä kukkaruukkukokoelmaani, kun löysin kirpparilta läjän vanhoja Arabian ruukkuja. Vielä kun niitä löytyisi isompina. Liekö edes valmistettu kuin kahta kokoa, tietääkö kukaan?

 

Mukavaa viikkoa sinne ruudun taakse!

 

 

Syksyn värejä

 

 

Tein pitkästä aikaa onnistuneen kirpparikierroksen, jonka tuloksena kotiin saapui ripaus syksyä. Parin euron väripäivitys, ei paha. Lämmin kiitos tuntemattomalle käsityöläiselle sinne jonnekin. Upeaa työtä!

 

 

 



Parempaan päin

Kolme viikkoa flunssassa meinasi puristaa minusta viimeisetkin mehut. Etenkin korvien väli on ollut kovalla koetuksella. Onneksi nyt helpottaa. Kevään aikana pitkittyneitä räkätauteja on ollut jo kaksi. Menneen talven tapahtumat ovat kai pitäneet stressitasoa tavallista korkeammalla eikä keho siitä tietenkään tykkää. Nyt ryhdyn kuntokuurille. Muutama aamuhölkkä viikossa, kunnollista ravintoa ja lepoa, edes se vähä mihin on mahdollisuus. Niin, ja tsemppimieltä tarvitaan. Olisipa minulla edes ripaus siippani rautaista itsekuria ja sinnikkyyttä!

Asiasta toiseen. Piipahdettiin eilen kirpparilla. Kovin kummoisia aarteita ei löytynyt, mutta jotain sentään. Reilulla eurolla sain läjän vanhoja, mutta kuin uusia, Karhumuovin henkareita lapsosille. Ihan kivoja. Kaikki keltaisia.

Himmeliterapia

Aiotaan viettää erilainen joulu. Niinpä tässä killuu tämän vuoden ainoa joulukoristeemme, viimeisin iltapuhteeni. Olen männä viikkoina joutunut taas kerran toteamaan, että käsillä tekeminen on mahtava tapa nollata ajatukset ja liikkuminen on parasta unilääkettä. Niin se vaan on.

Minituoli

Kävin pitkästä aikaa kirppukaupassa. Kyllä kannatti. Löytyi loistokuntoinen lasten rottinkituoli muutamalla eurolla. Mitä sanotte, maalaisinko vai jätänkö naturelliksi?

Kuin tilauksesta löytyi myös himmelisetti; pussillinen eri mittaisia olkia kera blondiystävällisten himmelinteko-ohjeiden. Taidanpa kokeilla, josko saan jonkinlaisen väkerryksen aikaiseksi.

Teippituunaus

Heips pitkästä aikaa! Täällä ollaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka blogirintamalla on ollutkin hiljaisempaa. Viikonloppuna juhlittiin poikien yhteiset 1- ja 2-vuotissynttärit ja muuten on touhuttu niitä näitä. Ollaan ainakin oltu leikkipuiston heavy usereita, jos ei muuta.

Jo aiemmin melkoisen muodonmuutoksen kokenut levykaappi sai vaihtelun vuoksi teippauskäsittelyn. Ihan kiva siitä tuli. Olkoon nyt tuommoinhen jonkin aikaa.

Keskeneräistä

Työ-/vierashuoneen uudistus on hyytynyt tähän vaiheeseen. Rojua siellä täällä. Pitäisi kait kutsua yövieraita, jotta homma liikahtaisi etteenpäin. 

Memotaululla roikkuu viimeisin kirppislöytö. Se on Erkki Hervon käsialaa vuodelta 1972. Työ pääsee vielä arvoiselleen paikalle, kunhan saan aikaiseksi...



Hullun hommaa

Inhoan ylimääräistä roinaa. Kurkistus kellariin paljastaa, että omistan sitä kuitenkin älyttömän määrän. Etenkin vaatteita. Mihin ihmeeseen ihminen tarvitsee 15 valkoista ja 15 mustaa toppia? Puhumattakaan niistä turkooseista jne jne!  

Viimeaikaisen blogihiljaisuuden syy onkin pitkälti roinassa. Kirpputorille menevässä roinassa. Olen pessyt ja puunannut, silittänyt ja pakannut, hinnoitellut ja roudannut kaiken liikenevän ajan. Vielä kun malttaisin jättää kaikki vastaan tulevat aarteet muiden riesaksi. Mutta kun ei. Kyllähän tällainen kirppukauppias tarvitsee uuden puhelimen, pankin ja salkun. Oikea bisnesnainen! Hah. Hullun hommaa sanoo, siippa. Tavoistani poiketen ymmärrän kerrankin pitää suuni kiinni - myöntymisen merkiksi.

Löytöjä

En ole meinannut löytää Toukkalaan katseen ja ilmatilassa lentävien pikkuesineiden kestävää kattovalaisinta, joka olisi samalla laadukas ja edullinen. Vihdoinkin tärppäsi.

Muistattekos nämä Lampukkaan valaisimet 70-luvulta? Löysin ensin kirppikseltä yksittäisen spotin 1,50 eurolla ja pian sen jälkeen kolmen spotin valaisimen kolmella kympillä Huutiksesta. Muutamaan likaisen beigeen triplavalaisimeen olen törmännyt aiemminkin, mutta väri ei ole miellyttänyt, kunto on ollut huono ja hinta enemmän kuin kaksinkertainen hankintaani verrattuna. Kunhan isompi valaisin saadaan vielä kattoon ja pienempi muunnettua seinävalaisimeksi, tää on taas tyytyväinen!

Pelle Hermannin kaupassa

Minä en ole mikään räväkkä pukeutuja. Tosi tylsä itseasiassa. Mustaa, harmaata ja valkoista. Joskus joku piristysväri mukana. Iltana, jolloin tapasin siippani, olin laittautunut ihan tosissani. Koska oli joulunaika, oli päälläni punaista. Upea punainen samettijakku ja valkoinen siilitukka. Baaritiskillä kohtasimme. Mies aloitti keskustelun: "Ai, kun sulla on kiva kylpytakki." Tiesin heti, että kaveri on huipputyyppi.

Eilen kirpputorilta löytyi kylpytakille seuraaja; Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema jakku, samettia sekin. Kuosi on upea Maija Louekarin Pisaroi. Olisittepa nähneet Miehen ilmeen, kun esittelin aarteeni. Silmät pyörivät päässä niin, että luulin raasun sairastuneen. Lopulta hän sai kysyttyä: "Ostitko Pelle Hermannilta?"

Mä niin tykkään tosta karvanaamasta!

Tuoli ja taideväärennös

Kalusteneuvoksesta löytyi vanha Askon tuoli, joka oli odottamassa kunnostamista ennen myyntiin menoa. Sain sen rämäkuntoisena tosi halvalla. Purin verhoilut ja haperoksi menneen sisuksen. Hioin ja maalasin rungon, ja tuolista tuli kuin uusi.

EMMAan on muuten tulossa Joan Mirón näyttely ensi keväänä. Tätä odotellessa meillä fiilistellään Miróa ihastelemalla ihka aitoa taideväärennöstä, jonka meikäläinen on tehnyt joskus kouluaikoina.

Peittopaja

On sanomattakin selvää, mitä meidän kaveripiirissä on touhuttu viime talven pimeinä iltoina. Nyt nimittäin pieniä rakkauden hedelmiä pulpahtelee maailmaan tasaisin väliajoin. Eilen käytiin tutustumassa erääseen uuteen kansalaiseen. Voi, kuinka suloinen hän oli!

Vauvabuumin myötä Nakun peittopajassa on ompelukone surrannut useampana iltana. Aina silloin tällöin kirppikseltä on lähtenyt mukaan raikkaita, käyttämättömiä Marimekon ja Finlaysonin kankaita odottamaan inspiraatiota. Nyt kankaat ovat päässeet vauvapeittoihin. Fleeceä toiselle puolelle ja pirteä kangas toiselle, ja valmista on. Tuli vaan mieleen, että voisihan aikuisillekin tehdä torkkupeittoja ihan samalla systeemillä - vaikka joululahjaksi.

Viime kirppisreissulla löytyi upouusia, tukevaa kangasta olevia, keltaisia tyynynpäällisiä. Osaisikohan niitä tuunata jotenkin?

Have a coce and a smile

Ystävä kerää vanhoihin brändeihin liittyviä vanhoja esineitä. Löysin kirppikseltä hälle kokiskoreja. Samalla löytyi itselle vähän käytetyt El Naturalistan popot puoli-ilmaiseksi. Tykkään kyseisen merkin kengistä yhä vieläkin, vaikka niitä nykyään on yhdellä jos toisella. Hunajavahaa vaan pintaan ja kelpaa Habitaressa lompsia.

Levykaapin uusi elämä

Tattiksen kirppikseltä löytyi vanha älppäreille ja sinkuille, ja tietty levysoittimelle, tarkoitettu kaappi. Kaupan päälle sisältä löytyi Westerlundin sinkkupussi.

Tikkurilan valkoista Helmi-maalia piti vetää varmaan kymmenen kerrosta päälle, vaikka käytin pohjamaaliakin. Valkoinen näytti aina vaan keltaiselta. Liukuovet on helppo irrottaa, joten maalasin toisen puolen mustalla Miranolilla. Voi sitten kääntää kun kyllästyttää. Jaloista sahasin muutaman sentin pois.

Värityskirjat kirppikseltä

Viikonloppuna tuli piipahdettua parilla kirppiksellä. Mies löysi vitosella tosimageen, pientä fixausta vaativan kelsiturkin. Minä puolestani kolme euron värityskirjaa. Jotenkin tutun näköisiä nuo kannet. Ihan kuin olisin itse väritellyt vastaavia pikkutyttönä... Ajattelin tehdä kansista taulut Toukkalan seinälle.