Viikot luisuvat käsistä. Kolmipäiväinen tarhaviikko tuntuu poikien kannalta turvallisen pehmeältä siirtymältä uuteen elämäntilanteeseen. Eikä tarhan aloitus olisi muutenkaan voinut paremmin sujua. Meillä taitaa olla maailman reippaimmat pikkumiehet!
Omalta osaltani nuo kolme päivää menevät hujauksessa, eivätkä asiat etene haluamallani vauhdilla. Välillä tosin tuntuu, etten edes tiedä mitä olen tekemässä. Seuraavassa hetkessä kaikki on kristallinkirkasta. Mieletön into ja vimma saattaa sekunnissa vaihtua epäuskoon ja turhautumiseen. Lienee ihan tervettä aloittelevalle yrittäjälle. Lähipiiri, perhe ja ystäväni, jaksavat loputtomasti uskoa osaamiseeni. Mahtavaa sakkia.
Ja sitten kevyempiin aiheisiin. Sain kivasti yhtenäistettyä kukkaruukkukokoelmaani, kun löysin kirpparilta läjän vanhoja Arabian ruukkuja. Vielä kun niitä löytyisi isompina. Liekö edes valmistettu kuin kahta kokoa, tietääkö kukaan?
Mukavaa viikkoa sinne ruudun taakse!