Maanantaiaamun vesisateessa iski hetkellinen alakulo. Se jokasyksyinen tunne, kun tajuaa, että huoleton kesä on takana ja pitkä syksy edessä. Nopeasti kuitenkin muistui mieleeni, mikä syksyssä on parasta. Saa pukeutua kunnon vaatteisiin (hellemekot eivät ole mun juttuni), arjen rutiinit palaavat ja into kaikkeen itsensä kehittämiseen ja huoltamiseen palaa. Ja sitten se maailman kotoisin tunne, kun vettä ropisee taivaan täydeltä, sisällä tarttee laittaa valot päälle, keittää teet ja saa käpertyä sohvanurkkaan neulomaan.

Aloitinkin siltä istumalta syksyn ensimmäisen neuletyön. Novitan uudessa lehdessä on toinen toistaan ihanampia ohjeita, mutta ihan ensin teen jotain helposti ja nopeasti valmistuvaa. Uusi makuuhuoneemme kun kaipaa vielä pientä viilausta, neulon Novitan matonkudemaisesta Tuubi-langasta parit tyynynpäälliset lehden ohjeella. Kässätauon jälkeen pitää ensin saada se nopea onnistumisen tunne, kun saa oikeasti jotain valmiiksi. Sitten voi siirtyä johonkin isotöisenpään. Uusi villatakki olis ihana!


Yhteistyössä Novita

Maljakon pikatuunaus

Pidän aina silmät ja korvat auki, josko löytyisi muotoilultaan kivoja maljakkoja, mutta syystä tai toisesta niitä on markkinoilla yllättävän vähän, tai ainakaan kukkaron kestävään hintaan. Kesällä kävi säkä, kun löysin Ikean löytönurkkauksesta kolmella eurolla tämän PS2014-sarjan yksilön, jota normaalisti myydään kolmen setissä ja juuri tämä nimenomainen malli on yläosaltaan ärtsyn keltainen ja lasiosa turkoosi. Eli ei minun väriyhdistelmäni lainkaan. Nyt keltainen yläosa oli yhdistetty kirkkaaseen lasiin, joten ajattelin kokeilla, josko maalaamalla onnistuisin fiksaamaan maljakon omiin tarpeisiini sopivaksi. 

Ruiskautin pintaan ensin kellarista löytämääni harmaata maalia, mutta se osoittautuikin kiiltäväksi. Pinnasta tuli ruman muovinen. Päälle suihkautin sitten ohuen kerroksen mattavalkoista ja lopputuloksesta tuli yllättävän kiva. Harmaa väri paistaa alta, mutta pinta on silti mattainen. Eikös olekin nyt ihan ok?

Follow my blog with Bloglovin

Asterit

Hain aamulla torilta nipun astereita erästä työjuttua varten. Osa kukista piti leikata irti varsistaan, joten maljakkoon niistä ei illalla enää ollut. Miesten asentaessa viimeisiä pihakiviä paikoilleen, tein muksujen kanssa uudelle kivetykselle pienen taideteoksen. Ihanaa, että järkyttävän ruma pihamme alkaa pian olla muisto vain. Kauan tätä on odotettu!