Hyvää vappuviikon alkua!

Makkarin nurkassa tapahtui pientä säätöä, kun sain Iittalan Aitio hyllyn ripustettua paikoilleen. Ostin sen Kodin 1:sen edellisiltä sisustusmessuilta, vai miksikä niitä alepäiviä nyt kutsutaankaan. Kotiin tulee kuponkeja ja niillä saa sitten messupäivänä oikein hyviä alennuksia. Olen käyttänyt etua monesti aiemminkin vähän arvokkaampia juttuja hankkiessani.

Makuuhuoneeseen on kerääntynyt paljon kasveja. Ehkäpä siksi, kun siellä on runsaasti valoa ja laskutilaa ruukuille. Olen aina pitänyt kotona viherkasveja ja olen oikein iloinen tästä meneillään olevasta buumista. Saas nähdä kauanko se kestää.

Vanhat bambuverhot saivat myös pienen piristyksen, kun niihin aikoinaan tuunaamani mustat puupallot vaihtuivat korkkisiin. Pallerot nappasin jostain veneilytarvikeosastolta. Pieni yksityiskohta, mutta muutti kummasti verhojen ilmettä.

Lehdet järjestykseen

 

 

 

Lupasin itselleni hankkiutua eroon lehtikasoista, joita lojuu ympäri kotia. Suurin osa lehdistä joutaa jo kierrätykseen, mutta jäljelle jäävät löytäkööt tästedes omille paikoilleen. Koska meillä suuresti arvostamani vie mennessäs ja tuo tullessas -periaate hieman takkuaa, hankin lehtitelineen useampaan huoneeseen. Josko nyt saataisiin järjestystä tähänkin asiaan.

 

Tapio Anttilan Mixrackit ovat Stoccalla helmikuun kanta-asiakastarjouksessa. Vinkiksi vaan, jollet ollut jo huomannut.

 

 

 

Kotona töissä

 

 

 

Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut, että kotona työskentely vaatii opettelua - ja melkoista kurinalaisuutta. Se, että keskittyy olennaiseen, tuntuu haastavalta. Olisi suuri houkutus pestä pyykkiä, koneellinen tai kaksi, kaikessa rauhassa. Noh, eihän pesemiseen aikaa kulukaan, mutta narulle ripustamiseen, jo kuivan pyykin pois ottamiseen, viikkaamiseen ja kaappeihin laittamiseen, kyllä. Kuinka helppoa olisi käydä ypöyksin kaupassa, tai imuroida. Lista on loputon. Jos kaiken saisi tehtyä päiväsaikaan, perheen yhdessäoloon jäisi mukavasti iltatunteja. Työ- ja tarhapäivän jälkeinen ilta kaikkine tehtävineen tuntuu kamalan lyhyeltä.

 

Työpistettäkin tulee järkkäiltyä hommien lomassa. Sen kyllä tekisin muuallakin. Ajatus selkiytyy kummasti. Tänään tarvitsin uutta väriä elämään.

 

 



 

 

Terästarjottimet



Clara von Zweigbergkin Haylle suunnittelemat tarjottimet. Komeita ovat!

Kuvat täältä.

Sähköhärpäkeallergia

Kärsiikö lisäkseni kukaan muu sähköhärpäkeallergiasta? Siinä lähes kaikki näkösälle tulevat sähköhärpäkkeet, kuten kahvinkeittimet, leivänpaahtimet yms. aiheuttavat ärtymystä ja päänvaivaa. Itse yritän saada vempeleet parhaani mukaan piiloon. Joskus huonommalla, joskus paremmalla menestyksellä. Jääpähän pahimmat turhakkeet kyseisen allergian vuoksi ostamatta.

Sähköhammasharja oli aikoinaan hankittava. Sen laturi on käytännön syistä (pistorasia vieressä) lojunut pikkuvessan hyllyllä, vaikka siinä se suorastaan huutaa olevansa ulkopuolinen. Viimein hoksasin piilottaa sen. Kun harja on ladattu, töpseli purkkiin ja kansi kiinni. Ei ärsytä enää.

Välipäivien puhteita

Nyt on iskenyt omituinen energiapuuska. Ihmettelen kovin, sillä joulua vieraalla maaperällä supervilkkaiden 1- ja 2-vuotiaiden kanssa, ei varsinaisesti voi kutsua rauhalliseksi. Hupaisaksi kylläkin.

Niin tai näin, mieli tekee taas touhuta ja laittaa. Uusi vuosi, uusi alku. Syssymmällä vaiheeseen jäänyt työ-/vierashuoneen kohennus on nytkähtänyt himpun verran eteenpäin. Oikeastaan tauko teki ihan hyvää, sillä suunnitelmat ovat jonkin verran jalostuneet.

Näpit liimassa olen askarellut japaniinialaisia paperineitokaisia. Pojille on odottamassa robottisetti. Saas nähdä valmistuvatko ikinä. Aika sotkuista hommaa tämä askartelupaskartelu. Vaikka voisihan näistä saada jotain kivaa aikaiseksi. Uusi mobile, ehkäpä.

Maustepurkit

 

Meillä on mausteet liesitason alapuolella olevassa laatikossa. Kätevä juttu sinänsä, mutta osa kaupan maustepurkeista on liian korkeita seisomaan laatikossa. Niinpä ne pyörivät pitkin poikin lukemattomien maustepussien seassa. Niin, ja vaikka purkit mahtuisivatkin seisomaan, silloin ei näe mitä purkki sisältää, koska sitä ei kannessa kerrota.

Nytpä on tämäkin epäkohta korjattu. Askartelin pilttipurkeista, kuinkas muuten, uudet maustepurkit. Nyt löytyy heti mitä tarvitaan ja niistä inhottavista pusseistakin päästiin vihdoin eroon.

Jotain sentään

Eipä tässä viime aikoina ole päässyt tekemisillään kehuskelemaan. Kirpputoripöytä työllistää edelleen. Uskomatonta, kuinka aikaavievää sitä on ylläpitää. Turhasta tavarasta toki pääsee eroon, mutta ei siinä tuntipalkoille pääse.

Värkkäilyrintamalla ei ole kummoisia tapahtunut. Noh, ikuinen yritys selvittää johtosekamelskaa on jatkunut ja sainhan minä julisteita kehyksiin, mutten seinälle. Meillä ei ikävä kyllä voi pitää tauluja trendikkäästi nojaamassa seinää vasten muualla kuin pojilta rauhoitetulla alueella. Sen verran kekseliäitä ja vikkeliä pojista on tullut, että tällaista aluetta ei oikeastaan enää edes ole.

Jotain pitkään mielen päällä muhinutta olen sentään saanut aloiteltua. Haaveissa on ollut tehdä työ-/vierashuoneeseen sohva - tai pikemminkin laveri - jonka voi tarvittaessa purkaa useaksi nukkumapaikaksi. Tarkoituksena on päällystää muutama patja ja kasata ne sitten päällekkäin. Vasta pinon päällimmäinen patja on valmis. Raitakankaalla kikkailin, kuinkas muuten. Rungon rakenne on vielä mietintämyssyn alla. Jotain halpaa ja simppeliä kuitenkin.

Rakas karvanaamani täyttää huomenna pyöreitä vuosia. Kokonaista 30. Nyt nopsaan hoitamaan pari synttärijärjestelyä ennen kuin marakatit herää. Kivaa viikkoa kaikille!

Lokerikko

Pidin tätä mummuni keittiölokerikkoa pikkutyttönä hirmuisen jännittävänä. Olisi tehnyt niin kovasti mieli availla lokeroita, mutta se oli lapsilta kielletty. Nyt olen kapistuksen onnellinen uusi omistaja. Pienen kunnostuksen jälkeen se on jälleen priimakunnossa. Ja niin tylsää kuin se onkin, lokerikko ei edelleenkään pääse lasten leikkeihin.

Kylppärin koukut

Kylppärin koukut on kyllä yks murheenkryyni! Eikö olisi mitään muuta tapaa säilöä pyyhkeitä ja kylpytakkeja? Tätä mietin pitkään ja hartaasti kylppäriremontin yhteydessä. Enpä keksinyt toimivaa ratkaisua, vaan koukut tuli ja kuivaustangot myös. Olis niin paljon siistinpää, jos seinillä ei roikkuisi kaikenmaaiman rättejä.

Nyt on sitten käynyt niin, että eihän nämäkään riitä mihinkään. Piti käydä ostamassa vielä viisi koukkua lisää aiempien viiden lisäksi. Ryhdyttiin laittamaan niitä seinään ja todettiin, että otetaanpa happea vielä. Seinät on kohta ihan kamalan näköiset, kun joka puolella roikkuu jotain. Mitä ihmettä tässä keksisi? Ehkäpä luovutaan kylpytakeista?

Reseptit talteen

Viime päivinä ollaan oltu Bambon räkätaudin takia tavallista enemmän kotosalla. To do -lista on taas hitusen lyhentynyt. Ollaan leivottu ja ollaan myös vähän järkkäilty.

Kaikilla on varmaan sellaisia lemppariherkkuja, joita tulee tehtyä aina vain uudelleen ja uudelleen. Minulla ainakin on. Ne on lähinnä sellaisia takuuvarmoja, joita tulee tehtyä nopsaan, kun vaikkapa kahvittelijoita on tulossa kylään. Reseptit on tähän asti olleet epämääräisillä lipuilla ja lapuilla milloin minkäkin muistikirjan välissä, tai netissä.

Nyt on sitten tämäkin homma laitettu järjestykseen. Reseptit on tulostettu korteille. Keltaisille suolaiset leivonnaiset, pinkeille makeat jne. Kortit säilytetään pienessä pahvilaatikossa, jonka päällystin mieleiseksi. Nippu tyhjiä kortteja on odottamassa uusia suosikkireseptejä.

Keittiö kuriin

Järkkäilyä näkyy olevan liikkeellä muuallakin kuin meillä. Dymo, tuo järkkäilijän korvaamaton apulainen, on nakuttanut ahkerasti illan viimeisinä tunteina, kun muu väki nukkuu. Ruokakaapit ja laatikot on taas kerran laitettu kuriin.

Great balls of wire

Näihin Søren Refsgaardin suunnittelemiin palloihin saisi hienosti piilotettua lattialla lojuvia johtoja. Värivaihtoehtojakin on vaikka millä mitalla. Taidan pistää vakavaan harkintaan.

Kuvat on täältä.

Käyntikortit järjestykseen

Käyntikortit tuppaa olemaan aina hujan hajan ja häveyksissä silloin kun niitä tarvittaisiin. Eipä ole enää. Pahvista ja kartongista vaan sitomaan oman näköinen käyntikorttikansio. Eikä muuten tule toista samanlaista vastaan.

Itse sitomalla saa myös tosi kivoja muistikirjoja, valokuva-albumeita ja mitä nyt vaan keksii. Ja kansiin voi käyttää vaikka mitä materiaaleja, lukkomekanismeja sun muita systeemejä. Vain mielikuvitus on rajana!