Sekä talomme että pihamme ovat muuttuneet melkoisesti siitä, miltä kaikki näytti ostohetkellä. Viime kesänä teimme ison urakan pihalla, joka oli aikoinaan suunniteltu enemmänkin autoille kuin ihmisille.

Yhtenä piharemontin tavoitteena oli estää näkyvyyttä kadulta pihalle. Maata siirtyi, kasveja istutettiin ja kakkosnelosta nakutettiin jonkin verran. Jopa sisäänajo tontille siirrettiin toiseen paikkaan, jotta saisimme pihalle edes hieman lisää yksityisyyttä.

Juuri muutettuamme taloon, piha ja talo näyttivät tältä:

Piharemontin alkaessa viime kesänä, tilanne oli tämä:

Pihan rakentaminen aloitettiin oikeastaan aivan alusta, puhtaalta pöydältä. Kadun varressa ollut syreeniaita poistettiin ja sen paikalle tehtiin uusi sisäänajo tontille.

Autotalli on koko asumisemme ajan ollut aivan muussa käytössä, kuin autotallina, joten oli helppoa tehdä päätös, että autoilla ei enää ole pääsyä pihalle. Parkkipaikat tehtiin heti kadun tuntumaan.

Parkkipaikkaa ja piha-aluetta rajaamaan rakennettiin istutusaltaat, joiden päälle nousee rakennelma, jota pergolaksi kutsumme. Kadun varteen, entisen sisäänajon paikalle, istutimme tuija-aidan.

Pihalta kadulle päin katsottuna näkymä on nyt tällainen.

Tänä kesänä olemme pitkästä aikaa päässeet relaamaan ilman suurempia remonttiprojekteja. Edellisten kesien pihakärsimysten jälkeen olemme todella nauttineet uudesta pihastamme. Kasvit ovat lähteneet hyvään kasvuun ja piha tuntuu muutenkin toimivalta. Toiminnot ovat löytäneet kivasti paikkansa ja pihalta löytyy nyt useita oleskelupaikkoja, joista valita.

Olipahan tämäkin urakka, mutta kannatti tehdä.

Vihreä toimisto

Kukkuluuruu. Blogissa on alkuvuosi ollut hiljaista, mutta muuten elämässä on kyllä tapahtunut jonkin verran edistymistä. Kaksi vuotta yrittäjyyttä kotikonttorilta käsin riitti ja pääsin vihdoin neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille. Löimme valokuvaajaystäväni Emman kanssa hynttyyt yhteen ja remontoimme kivan työtilan vanhan silkkitehtaan tiloihin. Jostain syystä kamerani ei ole pysynyt menossa mukana, mutta Instagramiin olen asioiden kulkua tallentanut aika-ajoin.

Paikka oli melko karseassa kunnossa, joten hommaa on riittänyt. Nyt ollaan voiton puolella, vaikkei sisustuksen osalta aivan valmista olekaan. Emmalla on tilassa valokuvausstudionsa, joka satunnaisemmin on myös toisen kuvaajan käytössä. Minä toimitan asioitani enemmän toimiston puolella. Tai oikeastaan neukkaripöytämme ääressä, vaikka erillinen toimistokoppikin tilasssa on.

Tänään sain räpsäistyä tilasta pari kuvaa. Tai oikeastaan jokusesta siellä olevasta kasvista. Jotenkin niitä nyt tuntuu lisääntyvän harva se päivä. Katossa kulkevat putket ja vaijerit ovat saaneet minut visioimaan oikeasta amppelitaivaasta, mutta vielä olen hillinnyt itseni.

Tänä aamuna löysin kukkakaupasta huonekuusen ilahduttavan kohtuulliseen hintaan. Kukkakauppias halusi päästä siitä jo eroon ja minä halusin sen. Molemmat hyödyimme. Hän toivotteli hyvää joulua lähtiessäni. Kyllä tuo komeus minusta sopii ihan kaikkiin vuodenaikoihin.

Tv-seinän sisustamisen vaikeudesta - ja vähän muustakin

Sisustaminen ja kodin laitto on tällaiselle vaihtelunhaluiselle aikamoista touhua. Kun yhden nurkan saa kuntoon, toiseen pitäisi jo tehdä muutosta. Vakio on, että aina joku huoneista on keskeneräinen törkyläjä. On alkanut jo itseänikin kiukuttamaan tämä.

Viisi vuotta tätä taloa laitettu sisältä ja ulkoa. Vaikka muodonmuutos on totaalinen, unelmakotia tästä ei ole tullut. On paljon asioita, joille vaan ei voi mitään. Tai mitä ei kannata uudistaa. Pahimmassa turhautumisessani ja talokuumeessa muistutan itselleni, miksi tämä aikoinaan hankittiin. Vauva oli tuloillaan, isompi koti piti saada pian. Kaikkien keskinkertaisten ja hirvittävän hintaisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme tähän, jota olin netti-ilmoituksen kuvista kauhistellut kerran jos toisenkin. Kun kerran sitten ajankuluksi menimmekin näyttöön, ties kuinka monenteen tässä talossa, haistoimme tilaisuutemme tulleen. Olimme ainoat paikalla ja välittäjä näytti turhautuneen tilanteeseen. Talo oli ollut pitkään myynnissä. Teimme tarjouksen ja hinta saatiin tiputettua niin alas, että voisimme hyvillä mielin kohentaa taloa enemmän mieleiseksemme. Eli lopulta hinta ratkaisi, ja talon hyvä kunto.

En lakkaa haaveilemasta tulevaisuuden unelmatalostamme. Yhtenä päivänä se on minimalistinen betonibunkkeri, toisena satavuotias hirsitalovanhus. Raitiovanujen kolina on kuuluttava ikkunoista tai erämaan hiljaisuus. Riippuu päivästä. Oli tyyli mikä vaan, muutama kriteeri sen on täytettävä. Unelmakotiini on mahduttava hemmetin suuri ruokapöytä ja olohuoneessa pitää olla lääniä isommankin ihmisjoukon viettää aikaa. Noh, on niitä muitakin vaatimuksia, mutta nämä puutteet ovat viimeaikoina olleet eniten tapetilla nykyisessä kodissamme.

Tästä päästäänkin näppärästi kurkistamaan erästä meidän kodin ongelmakohtaa, liian ahtaan olohuoneen tv-seinustaa. Muuttoremontin yhteydessä, silloin viisi vuotta sitten, maalasin sen harmaaksi ja samalla hankimme kuvan valkoisen tv-tason. Tv:n päälle ripustin tauluhyllyn. Seinusta ei ole aikoihin miellyttänyt silmää, ei sitten ollenkaan. Olen miettinyt mitä keksisin. Itse asiassa olen kiinnittänyt huomiota, kuinka vähän tämä lähes jokaisessa kodissa oleva alttari näkyy blogeissa tai sisustuslehtien sivuilla. Kivoja esimerkkejä on vaikea löytää. Omaani olen kai vilauttanut kerran, yli kolme vuotta sitten, klik. Kai se on niin, että tv-seinä nyt vaan on vähän hankala sisustettava.

Viime viikolla päätin tehdä ryhtiliikkeen ja antaa jatkuvalle marinan kohteelleni jotain kohentavaa. Kiva tv-taso, tai jokin muu käypä ratkaisu, on ollut hakusessa jo pitkään. Tuloksetta. Päätin kuitenkin vaihtaa tuon harmaan jotenkin pehmeämmäksi sävyksi. Hah, löysinkin itseni maalamaasta seinää valkoiseksi!

Samaan syssyyn tauluhylly läks ja tilalle laitoin kolme mummolakukkatelinettä. Kiitos ihana Löytö-blogin Johanna niistä! Nyt tykkään tuosta kukkakohdasta, mutta uuden tv-tason lisäksi jotain vielä puuttuu. Ehkä olisi helpointa, jos luovuttaisiin telkkarista.

PIHAREMONTTI | ensimmäinen etappi

Kokosin parista kamerasta ja puhelimestani kesän aikana ottamiani kuvia piharemontin kulusta ja ajattelin pikkuhiljaa esitellä mitä tällä hetkellä esitettävissä on. Ensi kesänä piha näyttää varmasti jo kivemmalle, kunhan nurmikko kasvaa ja kaikki kolmisensataa istutettua kasvia pääsee kunnolla levittäytymään.

Tarkoista suunnitelmista huolimatta heti alkajaisiksi teimme aivan muuta kuin mitä alunperin oli ajateltu. Alkukesästä pojat saivat serkuiltaan heidän tarpeettomaksi jääneen vanhan leikkimökkinsä, jonka kuorma-auto tuodessaan peruutti suoraan pihan taaimpaan nurkkaan, jotta se ei olisi tulevan piharemontin tiellä. Tarkoitus oli siirtää mökki myöhemmin toiselle puolelle tonttia. Mökin paikalta puolestaan piti purkaa ikivanha kiveys ja istuttaa siihen nurmikko.

Leikkimökin tultua miesväki maalasi sen keltaisesta harmaaksi. Saman kohtalon koki talommekin jokunen kesä sitten. Leikkimökin kuistirakenne oli päässyt vuosien varella lahoontumaan, joten purimme sen kokonaan. Kaiteet pitää vielä ensi kesänä rakentaa.

Tältä näytti sisäänkäynnille vievä käytävä ennen piharemonttia. Huhhuh, ei kovin kutsuvalle! Toiseksi ylimmässä kuvassa näet, miten käytävä muuttui remontin myötä.

Muutaman viikon ihmeteltyämme mökkiä, keksimme, että nykyinen paikka onkin sille juuri se oikea. Tosin ympärille tarvitaankin nurmikon sijaan uusi terassi. Mitenkä tuo ei ollut aiemmin tullut mieleen!? Paikkahan on sopivasti talon sisääntulon vieressä ja ainoita paikkoja tontillamme, mistä kesän paahteella löytää varjopaikan.

Uusi terassi oli kesällä kovassa käytössä ja olen tosi iloinen idiksestä. Tilaa on reilusti. Poikien uima-allaskin saatiin pois pääterassiltamme. Ensi kesänä valttaamme terassin lankut mustaksi, kuten muuallakin olemme tehneet. Kiva pöytäryhmä pitäisi keksiä ja jotain muutakin hauskaa.

Julkisivuremontin yhteydessä tehdyn pääterassin näet tästä.

Aikamoisen muutoksenhan tämä koti, ja nyt piha, ovat vuosien varrella kokeneet. Muistinvirkistykseksi kuva talosta sellaisena kuin sen ostimme löytyy täältä.

Piharemontin loppusuora

Piharemontti alkaa vihdoin olla kivassa vaiheessa. Kun maat on ensin pyöräytetty mullin mallin ja jokainen työvaihe on vain pahentanut alunperinkin ankeaa pihaa, on palkitseva päästä viimeistelypuuhiin.

Loppuviikosta valmistui pergola, jonka tarkoituksena on rajoittaa näkyvyyttä kadulta ja samalla rajata parkkialue piha-alueesta. Suoran näkymän rajoittaminen kadulta pihallemme onkin ollut yksi johtavia teemoja piharemontissa. Ikivihreä aita saa hoitaa osan tehtävästä. Taimet saapuvat pian. Kunhan saataisiin vaan kärrättyä iso multakasa ensin pois niiden tieltä. 

Ensimmäinen erä kasveja saapui jokunen päivä sitten. Laskeskelin, että istutin viikonlopun aikana reilu 200 kasvia ja lisää mahtuu vallan mainiosti. Räpsäisin muutaman kuvan kesken urakan. Viimeiset äsken illan kastelupuuhista. 

Ympäripyöreät päivät pihahommissa veivät tästä naisesta mehut, joten nyt saunaan ja nukkumaan. 

Kivaa alkavaa viikkoa ja aurinkoa kaikille!

Piiloon paahteelta

Heippa piiiitkästä aikaa! Viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin. Ei haittaa, kyllähän tätä on kestänytkin. Pihalla on myllerretty viimeviikkoina isosti. Vuosia haaveissa ollut piharemontti laitettiin vihdoin vireille, mutta on vielä pahasti kesken. Raportoin syssymmällä sen vaiheista enemmän, mutta voin kertoa, että aikamoista touhua tämä on ollut. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että tiukan taloustilanteen on todellakin täytynyt kohdella piharakennusalaa silkkihansikkain.

Tukala paahde tuntuu myös jatkuvan. Kiva yhdistelmä muuten pihatöiden kanssa. Jossain vaiheessa lomaa päätin, etten syö enää yhtään terassilounasta hien valuessa lautaselle. Lasikatto kun ei tietenkään anna suojaa paahteelta. Niinpä kipaisin hakemassa kympin valmisverhot Ikeasta ja virittelin ne kattoon. Pieni apu sentään, joskaan ei täydellinen.

Remontin vuoksi en ole kovinkaan panostanut kesäkukkiin. Jokunen niitä kuitenkin on tullut laitettua. Kesän suosikki on tuo amppelissa roikkuva "viherputous". En tiedä onko virallinen nimi, mutta sillä nimellä sitä myytiin. Tykkään kovasti, sillä olen vähän kranttu kaikkien kukallisten amppelien kanssa.

Ihanaa viikkoa kaikille ja ollaan taas kuulolla!

Pääsiäisremontti

Ei oltu pääsiäisenä aivan toimetonna, vaan saatiin paljonkin aikaiseksi. Talon viimeinen remontoimaton tila, yläkerran toinen makuuhuone, on ollut varsinainen häpeätahra. Vihdoinkin oksettavan oransseista seinistä hankkiuduttiin eroon, lattia uusittiin ja vaatekaappien, ah niin ihanat, kirsikkapuukuvioiset melamiiniovet maalattiin liitutaulumaalilla. Saatiinpa jokunen julistekin kehyksiin. Vielä laitetaan sokkeli kaappien alle, kalustus kuntoon, rakennetaan sänky ja tuodaan läjä leluja nurkkiin, niin eiköhän eräs nuoriherra ylläty, kun seuraavan kerran luoksemme saapuu.

Harmi, etten hoksannut ottaa ennen-kuvaa. Tämä otos muuton ajoilta antanee kuitenkin osviittaa siitä, miltä täällä näytti. Hui kamala!

Kodin tuholaiset

Käsittämätöntä kuinka lapsiperheen koti kuluu. Remontista tulee kesällä kolme vuotta ja jo nyt yksi jos toinenkin seinä on pakkelin ja maalin tarpeessa. Siellä täällä, alle metrin korkeudessa, on epämääräisiä koloja ja jälkiä ja onpahan keittiön sokkelikin ajettu kärryllä katkipoikki. Lisäksi pari väliovea on saanut siipeensä. Kaapistojen peililiukuovet ovat sentään vielä ehjinä. Ihme! Olen monta kertaa onnitellut itseäni kahdesta valinnasta, joita en olisi tehnyt, jos asuisin yksin. Nimittäin laminaattilattiasta ja valkoisesta nahkasohvasta. Aina kun haaveilen ihanasta puulattiasta ja kankaisesta laiskanlinnasta, katson poikia ja herään unelmistani. Ehkä muutaman vuoden päästä...

Asiasta toiseen. Pelastin kuvan kapistuksen roskistuomiolta. Ihan soiva peli, mutta kerrassaan kamalan näköiseksi päässyt. Taikasieni ja sähköteippi saivat taas ihmeitä aikaan.

Varavessasta pyykkinurkkaus

Tehtiin lomalla varsinainen pikaremontti. Yläkerran varavessa/-suihku ehostettiin pyykkäystilaksi. Alkuperäinen kodinhoitotila oli ja meni kylppäriremontin myötä, niinpä pyykinpesu on tapahtunut alusta asti tässä omituisessa pikku kylppärissä, joka on tarkoitukseensa ihan turhan iso, mutta kunnolliseksi khh:ksi taas liian pieni. Pyykinpesu siellä kuitenkin luonnistuu vallan hyvin, samoin kuivaus. Käyttämättömän suihkun alle mahtuu yksi kuivausteline. Toinen päätyseinän viereen.

Tälläkin kertaa remontoitiin pikkubudjetilla. Kaakelit maalattiin, Ikeasta ostettiin kaappi, allas ja pöytälevy, K-raudasta hana. Puretusta peilikaapista irrotettiin peili seinälle ja muutaman euron kellarilamppu laitettiin antamaan valoa. Tosin näin kesällä sitä tulee myös kattoikkunasta. Keltaisella sähköteipillä ehostettiin ruma jatkojohto. Kirpparilta löytyi pari iloista Marimekon purkkia. Kaiken kukkuraksi mummin varastosta löytyi juuri sellainen 80-luvun lopun iibislintu, jota olen kirppareilta yrittänyt bongata. Hiphei. Taas yksi ikuisuusprojekti on saatu pois to do -listalta.