Kukkuluuruu. Blogissa on alkuvuosi ollut hiljaista, mutta muuten elämässä on kyllä tapahtunut jonkin verran edistymistä. Kaksi vuotta yrittäjyyttä kotikonttorilta käsin riitti ja pääsin vihdoin neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille. Löimme valokuvaajaystäväni Emman kanssa hynttyyt yhteen ja remontoimme kivan työtilan vanhan silkkitehtaan tiloihin. Jostain syystä kamerani ei ole pysynyt menossa mukana, mutta Instagramiin olen asioiden kulkua tallentanut aika-ajoin.
Paikka oli melko karseassa kunnossa, joten hommaa on riittänyt. Nyt ollaan voiton puolella, vaikkei sisustuksen osalta aivan valmista olekaan. Emmalla on tilassa valokuvausstudionsa, joka satunnaisemmin on myös toisen kuvaajan käytössä. Minä toimitan asioitani enemmän toimiston puolella. Tai oikeastaan neukkaripöytämme ääressä, vaikka erillinen toimistokoppikin tilasssa on.
Tänään sain räpsäistyä tilasta pari kuvaa. Tai oikeastaan jokusesta siellä olevasta kasvista. Jotenkin niitä nyt tuntuu lisääntyvän harva se päivä. Katossa kulkevat putket ja vaijerit ovat saaneet minut visioimaan oikeasta amppelitaivaasta, mutta vielä olen hillinnyt itseni.
Tänä aamuna löysin kukkakaupasta huonekuusen ilahduttavan kohtuulliseen hintaan. Kukkakauppias halusi päästä siitä jo eroon ja minä halusin sen. Molemmat hyödyimme. Hän toivotteli hyvää joulua lähtiessäni. Kyllä tuo komeus minusta sopii ihan kaikkiin vuodenaikoihin.














