Kuvat minusta: Emma Huttu


Kevätpuolella tein pari hankintaa, joihin olen ollut erityisen tyytyväinen. Marimekon ystävämyynnissä tuli vastaan kiva mekko, jonka nimeä en tosin muista. En ole varsinaisesti mekkoihminen, enkä normaalisti viihdy kovinkaan kirjavissa kuoseissa, mutta tässä tunnen oloni kovin kotoisaksi.

Toinen, aivan erityisen mieluinen hankinta on uudet rillit. Paristakin syystä. Näköni oli huonontunut parissa vuodessa niin, että tarkkuutta vaativissa hommissa käytin välillä piilareiden päällä varsinaisia lasejani. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, mutta murheellisen totta. Tällaista tämä ikääntyminen on!

Lisäksi tykkään pokien designista. Ja värikin on jännä. Normaalisti pokat näyttävät lähes mustilta, mutta auringonvalon osuessa niihin tietyssä kulmassa, ne ovatkin paljon vaaleammat.

Olen aina ajatellut, että vuorten kokoisten poskipäiden kanssa pyöreät kehykset eivät käy missään tapauksessa ja hölmöltä olen niitä kokeillessa aina näyttänytkin. Nyt löytyi kuitenkin malli, joka ainakin omasta mielestäni istuu ihan somasti.

Ystäväni ja yhteistyökumppanini, valokuvaaja Emma Huttu ikuisti uuden minän työpaikkamme pihamaalla. Jaamme Emman kanssa yhteisen studio- ja työtilan vanhan Silkkitehtaan tiloissa Tikkurilassa. Mikäli etsit kuvaajaa vastasyntyneelle, taaperolle, teinille, itsellesi tai vaikkapa hääparille, voin suositella lämpimästi. Emman portfolio löytyy täältä, klik.


Nyt pyhien viettoon. Rentouttavaa juhannusta kaikille ja saunat lämpimiksi. Ei ole mekkokelit ei.

Blogiliina?

Jos nyt blogeja yhtään seuraa, niin ei ole käynyt epäselväksi missä porukka viikonloppuna liikkui ja rahojaan tuhlasi. Itse meinasin päästä ulos tyhjin käsin, mutta loppumetreillä sorruin. Mieluisin Design Market -hankintani oli tämä piiiiitkä Marimekon kaulaliina. Tuleva blogihuivi, kenties?
Ainakin useamman bloggarin nähtiin hierovan kauppoja kyseisestä ihanuudesta.


 

Lempijutut

Vaatekaappi on vaalentunut kevään myötä. Mukaan on ujuttautunut uusi väri, oranssi, entinen nounou. Beiget byysät ovat jälleen mieleen, mallia chinos. Myös valkoinen röyhelö näyttää kivalta. Naturelli nahka on ja pysyy ikisuosikkina. Kenkiin tarttis löytää vähän pirteämmät nauhat. Neonoranssit?

Kurkistus

Lauantai-iltana takki oli tyhjä. Eräs ajanjakso elämässäni tuli tiensä päähän. Sunnuntaiaamuna alkoi raivoisa siivous. Tuntui, että koti pitää jynssätä putipuhtaaksi, että voi jatkaa. Tänä aamuna tehtiin makaronilaatikko ja mentiin leikkipuistoon. Ihan niinkuin ennenkin.

Viime viikolla yön yli mietittyäni ostin ihanan Kurkistus-tunikan. Se on nyt uusi lempivaate. Vähän hassu ja aika iloinen. Tuntui, että se sopii, ja sitä kaipaan, tähän mielialaan. Siitä tulee sopivasti lapsuus mieleen. Muistan näet ensimmäisestä päiväkodin opestani sen, että hänellä oli Marimekon Iloinen takki ja että hän oli kiva ja turvallinen. Kasvoja tai nimeä en muista, mutta vieläkin tulee lämpöinen fiilis, kun näen kyseisen mekon. Se on vähän kuin univormu, jota ei itselle hankita. Se kuuluu vain kilteille tädeille. Tämä minun mekkoni olkoon tällainen lohtumekko.

Kuva vasemmalla: Marimekko.

Hrrrr

Taas se alkaa. Haalarikausi. Bambo sai uuden vermeen ja pikkuinen peri isoveljen viimetalvisen. Lauantain iltalenkillä vaatetta ei ollut yhtään liikaa. Antaa talven tulla!

Hullun hommaa

Inhoan ylimääräistä roinaa. Kurkistus kellariin paljastaa, että omistan sitä kuitenkin älyttömän määrän. Etenkin vaatteita. Mihin ihmeeseen ihminen tarvitsee 15 valkoista ja 15 mustaa toppia? Puhumattakaan niistä turkooseista jne jne!  

Viimeaikaisen blogihiljaisuuden syy onkin pitkälti roinassa. Kirpputorille menevässä roinassa. Olen pessyt ja puunannut, silittänyt ja pakannut, hinnoitellut ja roudannut kaiken liikenevän ajan. Vielä kun malttaisin jättää kaikki vastaan tulevat aarteet muiden riesaksi. Mutta kun ei. Kyllähän tällainen kirppukauppias tarvitsee uuden puhelimen, pankin ja salkun. Oikea bisnesnainen! Hah. Hullun hommaa sanoo, siippa. Tavoistani poiketen ymmärrän kerrankin pitää suuni kiinni - myöntymisen merkiksi.

Pelle Hermannin kaupassa

Minä en ole mikään räväkkä pukeutuja. Tosi tylsä itseasiassa. Mustaa, harmaata ja valkoista. Joskus joku piristysväri mukana. Iltana, jolloin tapasin siippani, olin laittautunut ihan tosissani. Koska oli joulunaika, oli päälläni punaista. Upea punainen samettijakku ja valkoinen siilitukka. Baaritiskillä kohtasimme. Mies aloitti keskustelun: "Ai, kun sulla on kiva kylpytakki." Tiesin heti, että kaveri on huipputyyppi.

Eilen kirpputorilta löytyi kylpytakille seuraaja; Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema jakku, samettia sekin. Kuosi on upea Maija Louekarin Pisaroi. Olisittepa nähneet Miehen ilmeen, kun esittelin aarteeni. Silmät pyörivät päässä niin, että luulin raasun sairastuneen. Lopulta hän sai kysyttyä: "Ostitko Pelle Hermannilta?"

Mä niin tykkään tosta karvanaamasta!

Testaamassa

On näemmä heinäkuu. Huomattiin aamulla olevamme ainoat yleensä ruuhkaisella leksulla. Kaikki lelutkin oli lukkojen takana. Ei se mitään. Pääsipä pikkuinenkin liukumäkeen jäämättä isojen jalkoihin. Samalla testattiin uusia kamppeita, joita männä iltoina olen väkertänyt. Ärrä sai uuden farkkulätsän (joka näyttää olevan pesun jäljiltä ihan rutussa) ja Bambo parit haalarit yöpän kaavalla. Toimii. Seuraavaksi tehdään haalarit pikkumiehelle. Taitaa huomattavan kehittyneen keskivartalon johdosta mennä isoveljen koko. Hihat ja lahkeet vaan puolta lyhyemmiksi.

Jopas lykästi

Onneksi en viime viikolla retkahtanut ostamaan Marimekon Kaste-mekkoa, sillä eilen sen sai Sellosta alle satasella. Aiemmin olisi saanut pulittaa 149e. Alennusmyynnistä lähti mukaan myös Lentolaukku (-20%) ja peltipurkki Varvunraita-kuosilla (-30%). Tää on nyt tyytyväinen.

DIY farkkulätsä



Näin juhannuksena eräällä pikkumiehellä hurmaavan farkkulätsän ja kotiin palattuamme piti kokeilla, josko saisin aikaiseksi jotakin vastaavaa. Ja onnistuihan se kutakuinkin. Molemmat pojat saivat hatut ja ja isi menetti rakkaat, mutta risat farkkunsa.

Kolaus

Olin eilen matkalla ystäväni kirjan julkkareihin hieman etuajassa ja poikkesin Marimekossa. Tämä kolahti. Mallasin, hypistelin ja rutistelin, mutta en raaskinut ostaa. Nyt tuo mekko, Kaste nimeltään, kummittelee mielessä. Se on pakko saada. Arvatkaa kuka on maanantaiaamuna Marimekko-alessa?

Sitä ennen meidän bändi piipahtaa jussin vietossa. Iloista juhlaa kaikille!


Kuva Marimekko.

Paidasta pipoja

Kaivoin kuin kaivoinkin eilen ompelukoneen esiin ja tein pientä ja simppeliä. Näillä ompelutaidoilla ei kyllä muuhun kyetäkään. Tässä lajissa intoa on enemmän kuin osaamista ja tekemisen tyylikin on vähän puuseppämäinen rullamittoineen ja suorakulmineen. Onneksi lopputulos ratkaisee eikä tyylipisteitä jaella.

Poikien kesälätsätilanne on ollut surkea. En vaan ole löytänyt kivoja ja edullisia. Nyt kaapin perukoilla käyttämättömänä lojunut trikootunika sai uuden elämän. Hihoista tuli molemmille muksuille kevyet pipot. Kuten kuvasta näkyy, poseeraaminen ei tänään maistunut. Peukku paremmin. Pienempi malli nukahti jo ennen kuvauksia.

Kivaa päivää kaikille!

Tekstiilikaksoset

Nyt kyllä valehtelisin, jos väittäisin, ettei musta oo kiva pukea poikia välillä samanlaisiin vaatteisiin. Vielä hetken aikaa niitä löytää kun isommallekin menee ns. vauvakoot, vaikka eihän 86 senttinen enää mikään vauva ole. Lindexiltä löytyi eilen kivaa yöppää, bodya ja muuta. Tähtihousut on ihan parhaat. Niitä meillä on joka koossa, kuten joitain bodyja. Että semmosta. Nyt me lähetään mummoa ja pappaa morjestamaan. Heippa taas.

Tuliaisia

Poikien eno meinaa selvästikkin tehdä pojista itsensä kaltaisia harrikkamiehiä ja kummitäti muuten vaan cooleja. Eno toi maailmalta pikku Ärrälle HD:n bodyn ja Bambolle t-paidan. Toivottavasti enon pyörän pärähdys ei enää ensi kesänä pelästytä yhtä pahanpäiväisesti kuin viime kesänä. Muuten poikien katu-uskottavuus saattaa kokea kolauksen.

Kummitädin tuomat Converset on mageet. Bambo sai Nemot ja pienempi tuollaiset sarvipäät. Oiskohan ne sitten hirvet?

Kauniita unia

Pikkuisella alkaa ensimmäinen vaatekerta jäämään pieneksi. Niin myös unipussi. Äiti teki fleecestä uuden ja isomman. Taas kelpaa Pinkku kainalossa ottaa nokosia.

Ihan ihquja

Mummi lellii meidät piloille. Maisema-asu pikkuiselle ja automiehelle tietty autoasu. Vähänkö kivoja!

Räpsyt

Huomenna mennään Miehen duunin bileisiin. Arvatkaa löytyikö kaapista taaskaan mitään päällepantavaa? No ei. Oli aika epätoivoista juosta hyökkäysvaunuilla kaupasta toiseen ja löytää bilevaatetta, joka piilottaisi jenkkakahvat, mutta paljastaisi silti edes jotain. Sitä niin toivoisi, että olisi ohut uuma ja paksut ripset. Mulla on raskauksien jälkeen just toisin päin. 

Ehkäpä mun uudet ripset vie huomion pois vyötäröltä. Niin, ellei ne tipu kesken kaiken poskille. Se vois näyttää pikkutunneilla aika surulliselta :)

Maailman helpoin neuleliivi

Tästä ei enää neuleliivin teko voi helpommaksi mennä. Isoilla (7) pyöröpuikoilla ainaoikeaa tuubia parikymmentä senttiä ja sitten kainalon ja kaulan kavennukset. Ei nurjaa, ei sivusaumojen ompelua. Illassa valmis.

Lanka on Marks & Kattensin Iceland. Pehmeää kuin pumpuli.

Talvivaatekaupassa

Kävin viime viikolla katselemassa Bambolle talvihaalaria ja löysinkin mieleisen. Oikeaa kokoa ei vaan löytynyt enää mistään. Enhän minä tiennyt, että jo tässä vaiheessa syksyä myydään ei oota! Oppia ikä kaikki.

Noh, ostin toisen vaihtoehdon. Se ei ollut yhtään niin kiva, mutta parempi kuin moni muu tarjolla olevista.

Eilen käytiin sitten palloilemassa Jumbossa ja mitä löysinkään. Stoccalle oli tullut juuri niitä Ticketin haalareita, mitä alunperin himoitsin. Sain onneksi palautettua sen aiemmin ostamani ja nyt meillä on Tiketti. Punavuoren peikosta löytyi vielä kiva pipo. Antaa talven tulla!

Puikot heiluu

Pitäisi hoitaa vaikka mitä asioita ennen Toukan syntymää, mutta minä suljen silmäni kaikelta tylsältä ja teen vain kivoja juttuja. Kuten neulon. Kauhea käsillä tekemisen palo on koko ajan päällä. Samaan aikaan villakoirat vilistää nurkissa ja keittiö on kuin pommin jäljiltä.

Pää on muutenkin ihan hattaralla ja asioiden priorisointi on todella erikoista. Lauantai-iltana alkoi kovat supistukset ja olin ihan varma, että sairaalaan lähtö on edessä. Aloin pakkaamaan sairaalakassia, mutta mitä sainkaan aikaan. Pakkasin Toukan kotiintulovaatteet. Ihan kuin Mies ei osaisi sitä aikanaan tehdä! Omia kamoja en saanut kasaan. Yö meni kävellessä kämppää ympäri. Makaaminen oli tuskallista. Aamuneljältä supistukset loppuivat kuin seinään ja pääsin nukkumaan. Supistuksia ei ole sen koommin kuulunut. Ja kassi on yhä pakkaamatta.

Eilen sain valmiiksi Bambon neuleliivin. Tänään nähdään mummi kaupungilla ja vedetän uusi verme tietenkin päälle. Pipo ja tumput on tekeillä seuraavaksi.