Paljon on viimeisen parinkin vuoden aikana tullut kotona värkättyä, mutta enpä ole muutoksia enää kovin ahkerasti tänne blogiin taltioinut. Nyt loman keskellä sain napsattua muutaman kuvan kesäiseltä terassiltamme. Viherpeukaloinnostukseni sen kun jatkuu ja kaikenlaisia istutuskokeiluja on jälleen tullut tehtyä ympäri pihamaata.

Jotkut teistä saattavat muistaa ne iänikuiset valkoiset yrttilaatikot, jotka virittelin vuosia sitten terassille, keittiön oven ulkopuolelle. Idea ja sijainti toimivat yhä vallan mainiosti, mutta vanha ulkokuori alkoi kyllästyttää.

Samalla kun maalailin muitakin pihan purkkeja ja istutuslaatikoita, vedin mustan värin myös näiden laatikoiden pintaan. Vanhojen kiinnityshihnojen tilalle tein uudet kirpputorilta löytyneistä satulan jalustinvöistä. Aika kivat tuli, eikö vaan?

Terasilla jatkuu sama kasviteema kuin viime kesänä eli ei perinteisille kesäkukille ja vahva kyllä purkitetuille perennoille ja pensaille. Toimii yhä. Jokunen viimekesäisistä kesti purkissa talven yli ja sekös oli kiva yllätys.

Tämän kesän ihastus on isojen purkkien reunoille istuttamani valkoapila sekä tumma- että vaalealehtisenä. Varhain keväällä taimet näyttivät aivan surkeilta, mutta nyt rehottavat ja jopa kukkivat oikein komeasti. Harmi, kun eivät taida kestää talven yli.

PIHAREMONTTI ENNEN-JÄLKEEN | näkyvyyden rajoittaminen kadulle

Sekä talomme että pihamme ovat muuttuneet melkoisesti siitä, miltä kaikki näytti ostohetkellä. Viime kesänä teimme ison urakan pihalla, joka oli aikoinaan suunniteltu enemmänkin autoille kuin ihmisille.

Yhtenä piharemontin tavoitteena oli estää näkyvyyttä kadulta pihalle. Maata siirtyi, kasveja istutettiin ja kakkosnelosta nakutettiin jonkin verran. Jopa sisäänajo tontille siirrettiin toiseen paikkaan, jotta saisimme pihalle edes hieman lisää yksityisyyttä.

Juuri muutettuamme taloon, piha ja talo näyttivät tältä:

Piharemontin alkaessa viime kesänä, tilanne oli tämä:

Pihan rakentaminen aloitettiin oikeastaan aivan alusta, puhtaalta pöydältä. Kadun varressa ollut syreeniaita poistettiin ja sen paikalle tehtiin uusi sisäänajo tontille.

Autotalli on koko asumisemme ajan ollut aivan muussa käytössä, kuin autotallina, joten oli helppoa tehdä päätös, että autoilla ei enää ole pääsyä pihalle. Parkkipaikat tehtiin heti kadun tuntumaan.

Parkkipaikkaa ja piha-aluetta rajaamaan rakennettiin istutusaltaat, joiden päälle nousee rakennelma, jota pergolaksi kutsumme. Kadun varteen, entisen sisäänajon paikalle, istutimme tuija-aidan.

Pihalta kadulle päin katsottuna näkymä on nyt tällainen.

Tänä kesänä olemme pitkästä aikaa päässeet relaamaan ilman suurempia remonttiprojekteja. Edellisten kesien pihakärsimysten jälkeen olemme todella nauttineet uudesta pihastamme. Kasvit ovat lähteneet hyvään kasvuun ja piha tuntuu muutenkin toimivalta. Toiminnot ovat löytäneet kivasti paikkansa ja pihalta löytyy nyt useita oleskelupaikkoja, joista valita.

Olipahan tämäkin urakka, mutta kannatti tehdä.

Tv-seinän sisustamisen vaikeudesta - ja vähän muustakin

Sisustaminen ja kodin laitto on tällaiselle vaihtelunhaluiselle aikamoista touhua. Kun yhden nurkan saa kuntoon, toiseen pitäisi jo tehdä muutosta. Vakio on, että aina joku huoneista on keskeneräinen törkyläjä. On alkanut jo itseänikin kiukuttamaan tämä.

Viisi vuotta tätä taloa laitettu sisältä ja ulkoa. Vaikka muodonmuutos on totaalinen, unelmakotia tästä ei ole tullut. On paljon asioita, joille vaan ei voi mitään. Tai mitä ei kannata uudistaa. Pahimmassa turhautumisessani ja talokuumeessa muistutan itselleni, miksi tämä aikoinaan hankittiin. Vauva oli tuloillaan, isompi koti piti saada pian. Kaikkien keskinkertaisten ja hirvittävän hintaisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme tähän, jota olin netti-ilmoituksen kuvista kauhistellut kerran jos toisenkin. Kun kerran sitten ajankuluksi menimmekin näyttöön, ties kuinka monenteen tässä talossa, haistoimme tilaisuutemme tulleen. Olimme ainoat paikalla ja välittäjä näytti turhautuneen tilanteeseen. Talo oli ollut pitkään myynnissä. Teimme tarjouksen ja hinta saatiin tiputettua niin alas, että voisimme hyvillä mielin kohentaa taloa enemmän mieleiseksemme. Eli lopulta hinta ratkaisi, ja talon hyvä kunto.

En lakkaa haaveilemasta tulevaisuuden unelmatalostamme. Yhtenä päivänä se on minimalistinen betonibunkkeri, toisena satavuotias hirsitalovanhus. Raitiovanujen kolina on kuuluttava ikkunoista tai erämaan hiljaisuus. Riippuu päivästä. Oli tyyli mikä vaan, muutama kriteeri sen on täytettävä. Unelmakotiini on mahduttava hemmetin suuri ruokapöytä ja olohuoneessa pitää olla lääniä isommankin ihmisjoukon viettää aikaa. Noh, on niitä muitakin vaatimuksia, mutta nämä puutteet ovat viimeaikoina olleet eniten tapetilla nykyisessä kodissamme.

Tästä päästäänkin näppärästi kurkistamaan erästä meidän kodin ongelmakohtaa, liian ahtaan olohuoneen tv-seinustaa. Muuttoremontin yhteydessä, silloin viisi vuotta sitten, maalasin sen harmaaksi ja samalla hankimme kuvan valkoisen tv-tason. Tv:n päälle ripustin tauluhyllyn. Seinusta ei ole aikoihin miellyttänyt silmää, ei sitten ollenkaan. Olen miettinyt mitä keksisin. Itse asiassa olen kiinnittänyt huomiota, kuinka vähän tämä lähes jokaisessa kodissa oleva alttari näkyy blogeissa tai sisustuslehtien sivuilla. Kivoja esimerkkejä on vaikea löytää. Omaani olen kai vilauttanut kerran, yli kolme vuotta sitten, klik. Kai se on niin, että tv-seinä nyt vaan on vähän hankala sisustettava.

Viime viikolla päätin tehdä ryhtiliikkeen ja antaa jatkuvalle marinan kohteelleni jotain kohentavaa. Kiva tv-taso, tai jokin muu käypä ratkaisu, on ollut hakusessa jo pitkään. Tuloksetta. Päätin kuitenkin vaihtaa tuon harmaan jotenkin pehmeämmäksi sävyksi. Hah, löysinkin itseni maalamaasta seinää valkoiseksi!

Samaan syssyyn tauluhylly läks ja tilalle laitoin kolme mummolakukkatelinettä. Kiitos ihana Löytö-blogin Johanna niistä! Nyt tykkään tuosta kukkakohdasta, mutta uuden tv-tason lisäksi jotain vielä puuttuu. Ehkä olisi helpointa, jos luovuttaisiin telkkarista.

PIHAREMONTTI | ensimmäinen etappi

Kokosin parista kamerasta ja puhelimestani kesän aikana ottamiani kuvia piharemontin kulusta ja ajattelin pikkuhiljaa esitellä mitä tällä hetkellä esitettävissä on. Ensi kesänä piha näyttää varmasti jo kivemmalle, kunhan nurmikko kasvaa ja kaikki kolmisensataa istutettua kasvia pääsee kunnolla levittäytymään.

Tarkoista suunnitelmista huolimatta heti alkajaisiksi teimme aivan muuta kuin mitä alunperin oli ajateltu. Alkukesästä pojat saivat serkuiltaan heidän tarpeettomaksi jääneen vanhan leikkimökkinsä, jonka kuorma-auto tuodessaan peruutti suoraan pihan taaimpaan nurkkaan, jotta se ei olisi tulevan piharemontin tiellä. Tarkoitus oli siirtää mökki myöhemmin toiselle puolelle tonttia. Mökin paikalta puolestaan piti purkaa ikivanha kiveys ja istuttaa siihen nurmikko.

Leikkimökin tultua miesväki maalasi sen keltaisesta harmaaksi. Saman kohtalon koki talommekin jokunen kesä sitten. Leikkimökin kuistirakenne oli päässyt vuosien varella lahoontumaan, joten purimme sen kokonaan. Kaiteet pitää vielä ensi kesänä rakentaa.

Tältä näytti sisäänkäynnille vievä käytävä ennen piharemonttia. Huhhuh, ei kovin kutsuvalle! Toiseksi ylimmässä kuvassa näet, miten käytävä muuttui remontin myötä.

Muutaman viikon ihmeteltyämme mökkiä, keksimme, että nykyinen paikka onkin sille juuri se oikea. Tosin ympärille tarvitaankin nurmikon sijaan uusi terassi. Mitenkä tuo ei ollut aiemmin tullut mieleen!? Paikkahan on sopivasti talon sisääntulon vieressä ja ainoita paikkoja tontillamme, mistä kesän paahteella löytää varjopaikan.

Uusi terassi oli kesällä kovassa käytössä ja olen tosi iloinen idiksestä. Tilaa on reilusti. Poikien uima-allaskin saatiin pois pääterassiltamme. Ensi kesänä valttaamme terassin lankut mustaksi, kuten muuallakin olemme tehneet. Kiva pöytäryhmä pitäisi keksiä ja jotain muutakin hauskaa.

Julkisivuremontin yhteydessä tehdyn pääterassin näet tästä.

Aikamoisen muutoksenhan tämä koti, ja nyt piha, ovat vuosien varrella kokeneet. Muistinvirkistykseksi kuva talosta sellaisena kuin sen ostimme löytyy täältä.

DIY | Nuppihenkari

Poikien huoneessa kaapinovet ovat olleet ilman vetimiä jo tovin. Niinpä ruuvailin niihin edellisessä postauksessa kertomastani naulakosta ylijääneitä nuppeja. Nuo kaapit eivät ole mitään järin arvokkaita, joten uskalsin porailla oviin muutamat extra-reiätkin. Isolle, mustalle liitutaulupinnalle tuli ihan kivasti uutta ilmettä, ja käyttöäkin. Tästä parin vuoden takaisesta postauksesta näet kaappien alkuperäisen ilmeen. Tosi ysäriltä näytti.

Samaan syssyyn tein uusiin nuppeihin kivasti sopivat henkarit. Alunperin omaan makkariimme, mutta myös pari pienempää poitsuille. Tarvitaan vain pyöröpuuta ja nahkanarua. Reikä keskelle tankoa, naru kaksinkerroin läpi ja solmu alle.


Hauskaa viikonloppua kaikille!!!

Maljakon pikatuunaus

Pidän aina silmät ja korvat auki, josko löytyisi muotoilultaan kivoja maljakkoja, mutta syystä tai toisesta niitä on markkinoilla yllättävän vähän, tai ainakaan kukkaron kestävään hintaan. Kesällä kävi säkä, kun löysin Ikean löytönurkkauksesta kolmella eurolla tämän PS2014-sarjan yksilön, jota normaalisti myydään kolmen setissä ja juuri tämä nimenomainen malli on yläosaltaan ärtsyn keltainen ja lasiosa turkoosi. Eli ei minun väriyhdistelmäni lainkaan. Nyt keltainen yläosa oli yhdistetty kirkkaaseen lasiin, joten ajattelin kokeilla, josko maalaamalla onnistuisin fiksaamaan maljakon omiin tarpeisiini sopivaksi. 

Ruiskautin pintaan ensin kellarista löytämääni harmaata maalia, mutta se osoittautuikin kiiltäväksi. Pinnasta tuli ruman muovinen. Päälle suihkautin sitten ohuen kerroksen mattavalkoista ja lopputuloksesta tuli yllättävän kiva. Harmaa väri paistaa alta, mutta pinta on silti mattainen. Eikös olekin nyt ihan ok?

Follow my blog with Bloglovin

Viikonlopun facelift

Kuva nyt on mitä on, mutta pääasia että idea tulee ymmärretyksi. Eli suihkautukset spray-maalia ja tulee juuri sopivan näköistä omiin tarkoituksiin. Helpoista helpoin värkkäys viikonlopuksi.

Kuva:Ikea

Kultapurkit

Huomenna vedetään turvakengät jalkaan ja kypärä päähän, ja suunnistetaan rakennustyömaalle. Edessä on jännittävän projektin loppuhuipennus, jonka tuloksia pääsette viikonlopun tienoilla näkemään. Koitan kaiken hopun keskellä raportoida tunnelmia ainakin Facebookin puolella.

Projektia silmälläpitäen kultamaali on suhissut ahkerasti. Mitä sanotte tämän ehkä maailman myydyimmän keittiöpurkin uudesta ilmeestä? Kyseessä on Ikean Burken-purkki, joka päivitettiin nyt ajan hermolle.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kuva: Ikea

Yhdestä vanhasta kaksi uutta

 

 

 

 

Kaivoin vanhan ja kolhuja saaneen Ikean lattiavalaisimen vintiltä, sillä elän toivossa, että poikasten tarve kaataa, kiikkua ja törmäillä on vihdoin hiipumassa. Lamppu oli pahan kerran saanut siipeensä aiemmissa kohtaamisissa, joten koitin pelastaa mitä pelastettavissa on.

 

Nyt kun huusholliin on muutenkin ajautunut kaikkea kuparista, suhaisin kolhut piiloon kuparimaalilla. Samalla näpräsin lampunkannan ruman kierteen päälle pannan, jotta näyttäisi vähän huolitellummalta, jos haluaa käyttää ilman varjostinta. Ja toden totta, pelkkä poltin näyttää ihan hyvältä. Voi sitten laittaa varjostimen, jos haluaa vaihtelua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

Kun halvalla sai

 

 

Alunperin 11,95 € maksaneita Ikean paperisia riippukoristeita sai nyt 50 sentillä, joten rohkenin ostaa useamman ihan vaan kokeillakseni, josko niistä saisi kivoja joulukoristeita. Pienellä saksimisella tuli mukavia muotoja, mutta suihkautukset kultamaalia tekivät koristeesta tunkkaisen. Seuraava kokeilu vesiväreillä ei sekään silmiä hivellyt. Neonmaalilla sain hauskimman lopputuloksen, mutta ei näistä nyt joulukoristeiksi ole. Odottakoot vaikka vappua.

 

Vielä on pari ideaa kokeilematta. Jos ei onnistu, siirryn joulukoristelussa suunnitelmaan B. Jos onnistuu, kerron hetimiten.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun pitää saada uutta

 

 

Vaikka nettikaupat ovat pullollaan toinen toistaan ihanampaa pikkutavaraa, yritän pitää kukkaronnyörit tiukalla etenkin trendikrääsän suhteen. Vaihtelunhaluisena huomaan kirpputorilöytöjen ja pienen virittämisen ajavan mainiosti uutuudenkaipuuni ja tuovan sopivaa piristystä tavarapaljouteemme. Kun alkaa kyllästyttää, ja se voi tapahtua nopeastikin, tavaran kiertoon laittaminen ei riipaise niin pahasti kuin jos kyseessä olisi kallis hankinta.

 

Tämän aarteen ostin kirpulta puolella eurolla. Spray-maalit löytyivät kellarista.