Olen ihan täpinöissäni järkkäämässä joulua. Aina ennen on aatto vietetty muualla, mutta nyt ensimmäistä kertaa ikinä me isännöidään ja emännöidään. Saadaan luoda ihan oman näköinen joulu!

Kävin katselemassa sopivaa pöytäliinakangasta jouluksi ja yllätin itseni totaalisesti ostamalla Ikean Monalis-kankaan. Ajattelin jotain ihan muuta, mutta tämä jotenkin kolahti. Oho, alta pilkottaa kivasti tuo pilkullinen vahakangas. Silittäminenkään ei olisi pahitteeksi.

Tekaisin aamulla ennen lumitöihin lähtöä piparikakun, joka piti viedä ystävälle. Kakku näkyy lässähtäneen keskeltä tyylikkäästi. Pitää herkutella tämä koeversio itse ja tehdä uusi. Kahvinkeittoon siis ennen kuin pojat herää!

Kuva: Ikea



Herra R

Meillä ei eilen pelkästään juhlistettu itsenäisyyttä. Meillä oli myös pienimuotoinen perheen sisäinen tiedotustilaisuus. Mies nimittäin paljasti mikä nuorimmaisellemme tulee nimeksi. Kyllä, juuri näin tämä nimiasia meni tällä kertaa. Aiemmassa postauksessa valittelin, kuinka vaikeaa meidän on keksiä pojalle nimeä, josta molemmat pitää. Vuosi sitten päädyttiin pitkän väännön jälkeen minun ehdotukseeni ja Mies valitsi sitten toisen nimen. Nyt päätettiin hoitaa asiaa toisin päin; Mies valitsee etunimen ja minä toisen. Kauan tässä kesti tälläkin kertaa ja jossain vaiheessa itsenäisyyspäivä piti laittaa miettimisen takarajaksi.

Minä olen tässä makustellut nimeä nyt päivän verran ja paremmalta se alkaa maistua joka nielaisulla. Hiemanhan se on semmoinen - hmmm - veikeän vesselin nimi. En sitten tiedä kuinka uskottava aikuinen mies voi tämän nimisenä olla. Noh, ehkäpä pojan tulevaa ammatinvalintaa helpottaa se, että toimitusjohtajat eivät vaan yksinkertaisesti ole tämän nimisiä!

Mutta ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Nimi sopii meidän kupeittemme hedelmälle vallan mainiosti. Mikään kovin hienostunut tai vakava nimi ei meidän tyyliin vaan millään istuisi. Nyt sitten toista nimeä keksimään ja nimiäisiä järjestämään!

Arjen estetiikkaa

Me mennään vaunulenkillä lähes aina erään rumasti töherretyn alikulkukäytävän läpi. Eilen rupesin katsomaan sotkuja vähän eri näkövinkkelistä kuin aiemmin. 

Lähemmin tarkasteltuna törtöt näytti aika kauniilta. Jos teettäisi tosi ison kuvasuurennoksen, voisi saada tyylikkään taulun - oikein nykytaidetta.

Meillä on hektinen viikko takana. Mies oli työmatkalla ja tuli eilen illalla kotiin. Ajattelin, että poikien mentyä nukkumaan, pääsisin minäkin kainaloon. Mitä vielä, Pätkä nukkui alkuillan ja valvotti sitten kolmeen asti. Pari tuntia nukuttiin ja viideltä natiainen oli taas seuraa, syliä, ruokaa, vaipanvaihtoa ja ties mitä vailla. Onneksi meidän yöt ei tavallisesti ole tällaisia, muuten musta tulisi tosi äksy - tai siis vielä äksympi. Ja onneksi Miehellä on tällä hetkellä aika hyvä pelisilmä ja sopivan valikoiva kuulo. Se on mun kultakimpale, tai timantti, niinkuin taulussa sanotaan :)

Eräs lukija laittoi minulle jokin aika sitten ihanan koskettavan tsemppauspostin. Kiitos vielä Sinulle. Mukana oli seuraavat sanat:

"Lapseni pöydän ympärillä:

nämä ovat niitä ihmisiä, joille minut on tarkoitettu olemaan hyvä"

- Eeva Kilpi

Jouluoksa

Meille ei tule sisälle joulukuusta, mutta meillä on jouluoksa. Vaatimaton valkoinen käppyrä on esillä ympäri vuoden puettuna milloin minkäkinlaisiin arkivaatteisiin. Juhla-aikaan se puetaan tietysti juhlaan sopivaksi. Tänä jouluna oksaa koristaa puuhelmet ja valkoiset vanerisydämet - yksi jokaiselle perheenjäsenelle.

Joulukuusi tulee ulos terassille. Pihalla, tien poskessa, on myös suurehko mänty. Siihen syttyy jouluvalot naapurien ja ohikulkijoiden iloksi.

Joulukuu

Vihdoinkin joulukalenterin ensimmäinen luukku on avattu! Tai luukut. Meillä on kolme joulukalenteria. Molemmilla pojilla on omat, serkuilta saadut kalenterit. Äidin kalenteri löytyi Taikin joulumyyjäisistä. Se on Minna Mäkipään dissainia.