Tahtojen taistelu

23.5.2011


Tämä päättäväisen näköinen nuori herra tässä täyttää parin viikon päästä kahdeksan kuukautta. Hui olkoon, kuinka aika juoksee. Aamulla käytiin 8 kk-neuvolassa vähän niinkuin etukäteen. Kaikki oli mallillaan ja seuraava käynti on vasta vuoden ikäisenä. Mösjöö oli koko toimituksen ajan varsin hyväntuulinen - toisin kuin isoveljensä. Isompi nimittäin sai parkkipaikalla sätkyn, kun ymmärsi mihin ollaan matkalla. Parin viikon takainen, varsin surkuhupaisa neuvolakäynti, oli kait vielä liian hyvässä muistissa. Ei auttanut, vaikka kerroin, että nyt on pikkuveljen vuoro. Marssimme sisään yhtä äänekkäästi kuin edelliskerralla lähdimme. Taidetaan olla oikea Kiljusen herrasväki!

Vaikka muuten on poikien kanssa mennyt varsin lupsakasti, oli nuorimmaisen kanssa yönä muutamana hieman erimielisyyksiä. Hän kun meinasi, että saavutetuista eduista ei niin vain luovuta. Ehei, sanoi tämä mamma, joka oli umpiväsyneenä mennyt tekemään kohtalokkaan virheen ja tarjoilemaan yömaitoa kitisevälle ipanalle, joka ei moista ollut kaivannut enää aikoihin. Sillä siunaamalla hetkellä, suden hetkellä, tiesin mihin se johtaa. Tahtojen taisteluun. Pieni miehenalku puolestaan sanoi röyh! ja käänsi tyytyväisenä kylkeä.

Seuraava yö meni kuten olin uumoillut. Edellisen yön tapahtumat toistuivat minuutilleen. Puoli neljä alkoi jalkojen tömistely ja yleinen piehtarointi maustettuna itkuskelulla ja kaiken maailman sähläilyllä. Välillä rähistiin ihan tosissaan. Olin jo henkisesti valmistautunut tähän, mutta jestas että rasitti! Kerroin, että meidän baari aukeaa tasan kello kuusi, ei minuuttiakaan aiemmin, mutta pikkukaveri ei tätä tahtonut uskoa. Voi hitsi, kun siinä väsymyksessä teki mieli antaa periksi, mutta jos annat pikkurillin, niin...  Noh, jokunen aamuyö valvottiin puoli neljästä kuuteen, jolloin noustiin aamiaiselle ja päivän askareisiin. Nyt ollaan taas normaalissa päiväjärjestyksessä. On se vaan kumma, kuinka mukavat jutut omaksutaan kertalaakista, mutta tuo poisoppiminen kestää paljon kauemmin!



























Jaahas, uutta viikkoa aloitellaan taas sadetta pidellen. Ei hätää. Saimme viime viikolla sadepäivien varalle parhaan lapsenvahdin ikinä. Olen naapurin pihalla touhuaville kaivurimiehille kiitokset ja pullakahvit velkaa.

Hauskaa viikkoa kaikille!



8 kommenttia:

  1. Voi mahtava lapsenvahti!! Meillekin tollanen kaiveleen takapihaa. Pikku herra Hoo tykkäis ;) Terveisiä ja tsemppiä sinne tulevaan viikkoon! Täällä tulee olemaan todela kiireistä. Meitä on viisi ja tällä viikolla on jokaisella sovittuja aikoja ja vaikka mitä. Ruotsin vieraitakin saapuu mikä on pelkästään kiva. Sitten on vielä se asunnon näyttökin. Huoh! No eikö se tästä:)

    VastaaPoista
  2. Kaivurit on täälläkin pop. Meidän partsilta voi seurata kerrostalon rakennusta ja varsinkin sadepäivinä sitä katsellaan kauan :)

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi! Löysin sinut vasta muutama viikko sitten ja ihastuin heti miten.

    En ole kerennyt lukemaan kaikkia postauksia, joten valoita vähän: koska lopetit yösyötöt? Itse toimin pyykkärinä, siivoojana, pukijana ja suurtalouskokkina yhdelle 4 kk aurinkoiselle. Hän nukkui viime viikon tyytyväisenä yöt putkeen, mutta viikonloppuna piti taas syöttää kerran/pari.

    Kivaa viikkoa.

    VastaaPoista
  4. Meillähän kun on melkein samanikäiset niin täällä mennään ensi viikolla myös aikaistettuun 8kk neuvolaan. Siis itse en ole saanut oltua niin tiukka ja yösyöttöjen kanssa ollut yhä vähän on-off meininkiä. Pitäis kyllä nyt ottaa kunnolla tiukempi linja. Silloin yön pikkutunteina se taisto ei vaan houkuttais mutta pakkohan se ilmeisesti on käydä läpi...

    VastaaPoista
  5. JohannaK; Hauskaa viikkoa ja yritähän ottaa iisisti :)

    hanna; Kaivurit ja lentokoneet on parasta.

    I May Say; Kiitos kivoista sanoista :) Teillähän menee jo tosi hienosti yöt! Meillä eka yö ilman yhtäkään heräämistä oli muistaakseni 5 kuukauden kieppeillä, mutta ei ne heräämiset kokonaan siihen loppuneet. Noin puolivuotiaasta olen hieman odotellut ja hellinyt, että pikkuinen saisi uudestaan unesta kiinni ilman maitoa ja aika hyvin ollaan onnistuttu. Kivaa viikkoa sinne teillekin!

    Pinja; Hiljaa hyvä tulee. Ei ne aamun tunnit kyllä herkkua ole. Ainakin meillä mammalta on saattanut aamuyöllä lipsahtaa pari ärräpäätäkin :) Olen yrittänyt pitää meidän pojilla saman rytmin, jotten itse väsähtäisi. Molemmat kun ovat vielä kovin pieniä ja vaativat hurjasti skarppina olemista.

    VastaaPoista
  6. Olitpas taas mukavasti osannut kuvata tapahtumien kulkua.:) Tsemppiä tahtojen taisteluun! Perheemme nuorimies 18 v. olisi varmaan asunut varhaislapsuutensa traktorissa, jos se vain olisi ollut mahdollista...

    VastaaPoista
  7. Voi kun teidän pikkuinen on kasvanut vauhdilla! Kuten meidänkin pikkuinen:D

    Traktorit ja kaivinkoneet on ihkuja:D

    VastaaPoista
  8. Jaana; Kiitos. Näyttää nuo miehet tykkäävän noista leluistaan melkein minkä ikäisenä vaan :)

    Kiki; Alkaa koko jengi olemaan jo isoja poikia!

    VastaaPoista