Pikku R on treenannut ihan tosissaan masulleen kääntymistä ja maanantaina se sitten onnistui. Myös sitteristä yritetään ylös istumaan niin että ähinä käy. Hauska seurata näitä harjoituksia, kun Bambon vastaavat ovat vielä niin hyvässä muistissa. Ärrä näyttää kääntymisten ja liikkumisten kanssa tulevan kuukauden verran isoveljeä perässä. Bambolla nyt on ollutkin aina vähän kiire näissä asioissa. Masulleenkin käännyttiin jo 10-viikkoisena.

Joku sanoi hauskasti, että Bambolla on jäänyt kieli jalan alle. Kovasta pulinasta huolimatta kuperkeikat sujuu paremmin kuin puhe. Ärrän kanssa puolestaan on päästy hauskaan vuoropuheluun ensi viikoista lähtien. Bambon kanssa ei ollut koskaan vauva-aikana tällaisia juttutuokioita. Vaikka ovat poijjaat monella tapaa erilaisia, yhteistä on ainakin ruskeat nappisilmät ja iloisuus.

Nyt tämä mamma alkaa järkkäämään huomisia nimiäisjuhlia. Aurikoista viikonloppua kaikille!

Kylppärin koukut

Kylppärin koukut on kyllä yks murheenkryyni! Eikö olisi mitään muuta tapaa säilöä pyyhkeitä ja kylpytakkeja? Tätä mietin pitkään ja hartaasti kylppäriremontin yhteydessä. Enpä keksinyt toimivaa ratkaisua, vaan koukut tuli ja kuivaustangot myös. Olis niin paljon siistinpää, jos seinillä ei roikkuisi kaikenmaaiman rättejä.

Nyt on sitten käynyt niin, että eihän nämäkään riitä mihinkään. Piti käydä ostamassa vielä viisi koukkua lisää aiempien viiden lisäksi. Ryhdyttiin laittamaan niitä seinään ja todettiin, että otetaanpa happea vielä. Seinät on kohta ihan kamalan näköiset, kun joka puolella roikkuu jotain. Mitä ihmettä tässä keksisi? Ehkäpä luovutaan kylpytakeista?

Puusta tehtyä

Kaikille, jotka ovat blogiani vähänkään seuranneet, on varmasti käynyt selväksi, että rakastan käsillä tekemistä. Etenkin haastavimpina työvuosina se on ollut parasta stressinpoistolääkettä liikunnan ohella. Jos päivät pitkät kehittelet jotain mitä ei vielä ole, mutta voisi joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä olla, mutta vain ehkä, tarvitsee välillä tehdä jotain konkreettista. Pitää nähdä edes jonkun suunnitelmansa toteutuvan.

Kaikenlaista on tullut siis näprättyä, mutta enpä ole tainnut ikinä mainita mitä mieluiten työstän. No joo, kuvista sen voi jo päätellä, että puhe on puusta. Etenkin kotimaisesta puusta. Tuollaista pientä on tullut tehtyä, mitä kuvissa näkyy. Tällä hetkellä ei ikävä kyllä ole paikkaa missä voisi tehdä. Mun haaveena onkin vielä joskus saada oma puupaja, jossa olisi oikein tykit puuntyöstökoneet. Se haave taitaa toteutua yhtä todennäköisesti kuin toinen haave eläinten orpokodista. Eli jokunen vuosi saattaa vielä männä.

Tuparit

Toukkalaan on avattu oikea monitoimimaja. Rakennusprojekti on vienyt muutamien päikkärien ajan ja rakennelma luovutettiin uusille omistajilleen eilen.

Rakennusmateriaalina käytetty iso pahvilaatikko maalattiin valkoiseksi, jotta seinistä saatiin siistit. Optio lisäsiivelle on olemassa. Koska äiti rakastaa snautsereita, isoja ja pieniä, mukana tuli myös jätskipalloa kioskin kulmalla kerjäävä käppänä. Aivan niinkuin esikuvansa.

Soossissa

Vastahan meillä keiteltiin ensimmäisiä kasvissoseita Bambolle ja taas pakkanen täyttyy vauvagourmeesta. Pikku R on jo aloittanut soseiden maistelun ja voi että on hyvvää! Molemmilla pojilla on kiinteät aloitettu hieman ennen "virallisia ohjeita". Maalaisjärkeä pitää käyttää, sanon minä. Kun on nälkä, niin silloin pitää saada ruokaa. Hyvä ruoka - parempi mieli. Niin se vain on.

Meillä arkea helpotetaan pakastamalla soseet jääpalamuoteissa. Paloja säilytetään minigrip-pusseissa. On sitten helppoa napata aina tarvittava määrä sosepaloja mikroon sulamaan. Ja kyllä vauvaruokakin saa kaunista olla, eikös juu?

Kutsu

Tämän näköiset nimiäiskutsut lähti postiin. Kuva juhlakalusta, sisäpuolella sepustukset ja harmaa kuori. Tässä olikin näiden juhlien virallinen osuus. 

Nimiäiset pidetään samalla kaavalla kuin Bambollekin vuosi sitten. Syödään, poksautetaan shamppanjat ja ollaan rennosti. Saa tulla vaikka verkkareissa, jos joku niin haluaa. Niin, ja isi tietysti pitää taas jonkun ihanan puheen, semmoisen, että naisväki pillittää ja miesväki on vaivautunut.

Eräs juttu vielä. Bambon nimiäisissä annoimme kummilahjan - eli lahjan kummille. Näin teemme nytkin. Kummitätiä kiitimme kauniilla hopeisella medaljongilla, jonka sisällä oli kummilapsen kuva. Tänä vuonna kummisetää muistetaan hieman toisella tapaa.

Harrastuksia

En olekaan kertonut, että Bambo kyllä tekee muutakin kuin kotitöitä. Käydään nimittäin purkamassa suurimpia energioita liikuntakerhossa. Bambo on kerhossa ihan pahnan pohjimmainen, mutta ei se menoa haittaa. Yritetään vaan olla sotkematta muitten juttuja. Pikku R seuraa vielä Bambon touhuja vaihtopenkiltä. Ai niin, jumppakorttiin tulee leima joka kerran jälkeen. Siitä me myös tykätään.

Nimiäiset

Vihdoinkin on saatu lyötyä lukkoon R:n nimiäispäivä. Porukat on huidelleet pitkin maailmaa ja kaiken lisäksi tuleva kummisetä aloitti intin, joten aiemmin ei olla saatu kaikkia saman pöydän ääreen. Kaikki läheiset kyllä tietää jo nimen ja pojan Kela-korttikin on tullut aikaa sitten, joten mitään suuria yllätyksiä juhlat eivät tuo tullessaan. Onpahan kuitenkin hyvä syy juhlia.

Nimi meinattiin pitää salassa nimiäisiin asti, mutta eihän se onnistunut. Jouluaattona porukka arvuutteli tulevaa nimeä ja sitten mun äitini täräytti minkä eräs näyttelijä oli antanut pojalleen nimeksi. Vähänkö nauratti. Me ei tiedetty tästä mitään, mutta kyllä osui ja upposi. Pakkohan se oli sitten myöntää, että sama nimi meillekin tulee. Miten hitsissä se sattuikin kun kyseessä ei todellakaan ole mikään yleinen nimi?

Mitä isot edellä...

Kokkaaminen on nyt Bambon juttu, samoin siivoaminen. Imurin varressa poika jaksaisi kulkea loputtomiin ja minkä tahansa rätin osuessa käteen aletaan pyyhkiä pintoja. Kännykkä korvalla on kuljettu jo pitkään. Puhelimeen sanotaan joo, joo-o, joooo, juu, joo-joo ja sitten nauretaan päälle makoisat naurut - varsin kovaäänisesti. Kun vauva parahtaa, kiirettä pitää. Radio pitää laittaa päälle heti aamusta, että voi ottaa näyttäviä tanssimuuveja musan tahtiin. Kun Vartiaisen Jenni soi, silloin haetaan äiti hitaille. Mistähän lie poika ottanut mallia!?

Arjen designia

Tää on nyt taas niitä asioista, joita kaikki ei vaan ymmärrä. Onkos sillä nyt mitään väliä miltä hammastahnapakkaus tai hammasharja näyttää? Noh, toisille ei ole ja toisille on. Minä kuulun niihin jälkimmäisiin. Ilostuin kuulkaa niin, kun löysin marketista itelle uudet vehkeet. Kattokaapas nyt tätä Oxygenolin hammastahnaa ja X-tran harjaa. Kivan simppeliä. Arjen designia. Eikä maksa omaisuuksia. 

Susannaa saatavilla

Ai että kun tuli tänään Ikea-reissulla vastaan kiva yllätys. Edholm/Ullenius-parivaljakon Susanna-kankaat on nimittäin vihdoin tulleet myyntiin Suomessakin. Ystävä roudasi aikoinaan muutaman metrin triangelikangasta (alin) Ruotsista. Siitä olen tehnyt vaikka mitä, muun muassa tämän kauppakassin. Nyt ostin raitaa ja puolipalloa. Pallokankaasta tulee ainaskin ensialkuun pöytäliina Ärrän nimiäisiin.



Keräys

Nyt mun haaveilemani Teema-purkkikokoelma on saanut ensimmäisen kappaleensa. Se jököttää hyllyssä Weekdaycarnivalin timanttitaulun kaverina. Taulu on lahja Miehelle. Seuraavaksi toivelistalla olisi isompi purkki. Ehkä valkoinen.

Talvioksa

Pakkasin alkuviikosta viimeisiä joulun rippeitä varastoon ja samalla mietin uutta asua jouluoksalle. Sattuipas näppärästi. Äitini oli tullut juuri Egyptistä ja kävi meillä piipahtamassa. Tuliaisina sain kauniita lasipisaroita. Jouluoksa on nyt talvioksa.

Tuliaisia

Poikien eno meinaa selvästikkin tehdä pojista itsensä kaltaisia harrikkamiehiä ja kummitäti muuten vaan cooleja. Eno toi maailmalta pikku Ärrälle HD:n bodyn ja Bambolle t-paidan. Toivottavasti enon pyörän pärähdys ei enää ensi kesänä pelästytä yhtä pahanpäiväisesti kuin viime kesänä. Muuten poikien katu-uskottavuus saattaa kokea kolauksen.

Kummitädin tuomat Converset on mageet. Bambo sai Nemot ja pienempi tuollaiset sarvipäät. Oiskohan ne sitten hirvet?

Meikkipussin ohje

Lupasin pari viikkoa sitten laittaa tänne blogsuun jonkunlaiset ohjeet meikkipussin tekoon. Tässä näitä nyt sitten olisi. Koska en ole kamalasti ompelua harrastanut, en tiiä kaavojen enkä ompeluohjeiden tekemisestä mitään. Niinpä pahoittelen mahdollisia epäselvyyksiä. Kyselkää sitten lisäohjeita jos on tarvis.



1. Tarvitset tämän näköiset palat sekä päällyskangasta (tässä tekeleessä froteepyyhkeestä), vuorikangasta (tässä vanha t-paita) ja levyvanua. Lisäksi tarvitset 35-40 cm vetskarin. Jos haluat tuollaiset lenksut (jotka ylimmässä kuvassa) vetskarin toiseen tai molempiin päihin, tarvitset sitä varten n. 5x7 cm palan kangasta. Saumanvarat on 0,5 cm. Voit huolitella reunat siksakilla jos haluat.

2. Ompele päällyskankaan päällipalojen väliin vetskari.

3. Ompele tästä muodostunut pala renkaaksi pohjapalan kanssa, oikeat puolet vastakkain. Huom! Jos haluat lenksut vetskarin päihin, ompele 5x7 cm pala ensin pitkältä sivulta yhteen oikeat puolet vastakkain ja käännä "tuubi" sitten oikein päin. Taita tuubi lenkiksi puolivälistä niin, että lyhyet päät on päällekkäin. Justeeraa pitkän sivun sauma keskelle lenksun sisäpuolelle. Ompele lenksu päälli- ja pohjapalan väliseen saumaan samalla kun ompelet paloja yhteen.

4. Neulaa tai harsi sivupalat kiinni pohja- ja päällipalan muodostavaan renkaaseen, oikeat puolet vastakkain. Ompele koneella.

5. Ompele vuorikangas samalla tavoin kuin päällikangas. Jätät tietenkin vetskarin ja lenksut pois.

6. Ompele (käsin tai koneella) vanu kiinni vuorikankaan nurjalle puolelle sieltä täältä niin, ettei vanu ryttäänny esim. pesussa.

7.  Ompele vuoripussi kiinni päällipussiin käsin läheltä vetoketjun reunaa, mahdollisimman huomaamattomin pistoin. Vanu jää luonnollisesti väliin. Voila! Pussi olla valmis!

Aakkoset

Ei sillä, että meillä vielä moneen vuoteen tarttis aakkosia alkaa opettelemaan, mutta hyvähän tämä kirjainten ompelu on ajoissa aloittaa. Ei tule sitten kiire, kun niitä tarvitaan... ja kerrankin joku asia ei jää viimetippaan :)

Nams

Jos ei ole pyhien aikaan tullut herkuteltua, niin nyt on korkea aika. Loppiaisen kunniaksi, mokkapalamuffiineja. Tehdään siis mokkapalaohjeilla, mutta muffinssimuodossa. Hyvää on! Ja sitten loppui herkuttelu Bambulassakin.

Kolmikuisen arkea

Pätkiksellä tulee 3 kk täyteen torstaina ja tänään oli neuvola. Pätkä ei kyllä ole enää mikään pätkä vaan iso poika. Pituutta on syntymästä tullut 11 senttiä ja painokin on lähes tuplaantunut. Helppo vauvahan tuo Pikku R on ollut alusta asti. Nyt meillä vanhemmilla on helpottanut entisestään kun pienimmäinenkin on napannut hyvin kiinni päivärytmistä. Samat lääkkeet on iloksemme tepsineet molemmilla pojilla pienestä pitäen; selkeät rutiinit, etenkin iltarutiinit. Jossain vaiheessa R alkoi kitistä ja itkeskellä iltaisin, mutta aiemmasta oppineena ymmärsimme viedä hänet siinä vaiheessa makuuhuoneen rauhaan nukkumaan. Sylissä kantelu ja hyssyttely ei ole meillä tepsinyt, eikä vieressä nukuttaminenkaan. Pojat ovat halunneet omaa rauhaa.

Isoveli-Bambon iltatoimet on aloitettu pienestä pitäen iltaseitsemältä ja puoli kahdeksan on menty omaan sänkyyn. Pusipusi, halihali, soittorasia soimaan, valot ja ovi kiinni. Ilman yöitkuja ja -heräämisiä on selvitty. Nykyään R:n iltatoimet alkavat heti tämän jälkeen ja sitten omaan sänkyyn isin ja äidin huoneeseen. Yleensä poika nukahtaa heti pehmoiseen pesäänsä, johon muuten ompelin viime viikolla sellaisen pinnisverhon, ettei meidän mahdollinen tv:n katselu välkkyvine valoineen myöhemmin illalla häiritse. 

Nukkumaan mentyään R syö kaksi tai kolme kertaa kunnes nousee aamulla 8-9 aikoihin. Bambo heräilee samoihin aikoihin. Siitä meidän päivä taas alkaa ja kauheita suunnitelmia ei yleensä päivän varalle tehdä. Meidän aiemman neuvolantädin ohje on osoittautunut hyväksi; ei kannata pikkuisten kanssa suunnitella kuin yksi meno päivässä. Jos on kauppapäivä, ei mennä sen lisäksi enää kyläilemään tai leikkipuistoon. Ja mitä paremmat päiväunet sitä helpompi ilta. Usein suunniteltu meno siirretäänkin seuraavaan päivään jos näyttää, että väsy on jo valmiiksi silmässä. Miksipä me turhia hötkyiltäisikään. Eipä tässä ole kiire mihinkään.

Enpä voi sanoa, että meidän vauva-arki ylitsepääsemättömän raskasta olisi, vaikka pojilla alle vuoden ikäero onkin. Touhua, meteliä ja sotkua riittää, mutta onneksi äidillekin jää omaa aikaa päikkärien aikaan ja iltaisin. Hyvä näin, sillä väsyneenä ja stressaantuneena olen aikamoinen pikkuasioihin takertuja ja muutenkin ärsyttävä. Meillä ainakin pitää paikkansa sanonta, että kun äiti voi hyvin, muukin perhe voi hyvin.