Näytetään tekstit, joissa on tunniste LOMA. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste LOMA. Näytä kaikki tekstit

Perheen kanssa risteilemässä

9.12.2014





Eräänä marraskuisena perjantaina pakkasimme viikonloppukassimme ja lähdimme Silja Linen kutsumana seilaamaan kohti Tukholmaa ja tutustumaan uudistettuun Silja Symphonyyn. Mukaan lähti muutama bloggaaja perheineen. Poikasemme olivat riemuissaan. Edellisestä, yli kolmen vuoden takaisesta laivareissusta, he eivät enää muistaneet tuon taivaallista.

Uudistuneella laivalla on panostettu erityisesti lasten unelmaristeilyyn, joten odotukset olivat korkealla. Omien mielikuvien ja aiemman kokemuksen perusteella laivaristeilyjä ei niinkään ole suunniteltu lasten tai lapsiperheiden tarpeisiin. Nyt asiaan oli odotettavissa parannusta.








Lasten mielestä parasta laivalla oli uusi Silja Land, lähes 300 neliöinen leikki-, touhu- ja pelipaikka, jossa kaiken ikäisille lapsille löytyi kivaa tekemistä. Nämä parhaat leikin asiantuntijat olivat saaneet äänensä kuuluviin jo suunnitteluprosessin alkuvaiheessa ja sen huomasi. Lisäksi suunnittelijat olivat hienosti huomioineet meidät vanhemmat. Aikuisen näkökulmasta paikka oli käytännöllinen, lapsia oli helppo seurata isommassakin vilskeessä ja leikkipaikaksi tila oli erityisen tyylikkäästi toteutettu. Silja Landin Playstation Lounge näytti olevan lasten lisäksi myös isien mieleen.

Laivan kylpyläosastokin oli kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Perheen miesväki kävi katsastamassa paikat. Itse en mukaan ehtinyt, mutta eipä se haitannut. Pääasia, että perheen vesipedot nauttivat.








Lauantaina suunnistimme Tukholmaan. Päivän ykköskohteena oli suosittu Junibacken, joka oli maineensa veroinen. Siellä touhutessa ja lukuisia yksityiskohtia ihastellessa päivä vierähti nopeasti. Lapsiperheille ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Ennen paluumatkalle lähtöä ehdimme vielä tehdä pienen pyrähdyksen keskustassa.









Risteilyn paras makunautinto koettiin laivan uudessa sushi-ravintolassa. Lapsille oli katettu oma buffa siltä varalta, että sushi tuntuu liian eksoottiselta. Ravintola oli varsin viihtyisä. Ikkunapaikalta muksut pääsivät vilkuttelemaan tutuille satuhahmoille. Piipahtivatpa Pikku Myy ja Muumipeikko myös ravintolan puolella halittavina.

Laiva oli tosiaankin uudistunut ja lapsilla tuntui olevan mieluisa reissu. Lapsiperheiden matkat menevät tietenkin pikkuväen ehdoilla, mutta meille vanhemmille voisi vielä kehittää pientä viihdykettä risteilyyn. Hyttiin tietenkin vetäydytään melko aikaisin, joten ilta saattaa tuntua aikuisista aika pitkältä, jos uni ei vielä alkuillasta ota tullakseen. Lasten nukahdettua työminä nostikin päätään ja kehittelimme siipan kanssa aikamme kuluksi pieniä ja vähän suurempiakin parannusideoita meidän aikuisten ja koko perheen viihtyvyyden näkökulmasta. Mutta summa summarum, reissu oli varsin onnistunut ja olemme jälleen yhtä kivaa kokemusta rikkaampia. Kiitokset Siljan iloiselle porukalle siitä!






Piiloon paahteelta

28.7.2014























Heippa piiiitkästä aikaa! Viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin. Ei haittaa, kyllähän tätä on kestänytkin. Pihalla on myllerretty viimeviikkoina isosti. Vuosia haaveissa ollut piharemontti laitettiin vihdoin vireille, mutta on vielä pahasti kesken. Raportoin syssymmällä sen vaiheista enemmän, mutta voin kertoa, että aikamoista touhua tämä on ollut. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että tiukan taloustilanteen on todellakin täytynyt kohdella piharakennusalaa silkkihansikkain.

Tukala paahde tuntuu myös jatkuvan. Kiva yhdistelmä muuten pihatöiden kanssa. Jossain vaiheessa lomaa päätin, etten syö enää yhtään terassilounasta hien valuessa lautaselle. Lasikatto kun ei tietenkään anna suojaa paahteelta. Niinpä kipaisin hakemassa kympin valmisverhot Ikeasta ja virittelin ne kattoon. Pieni apu sentään, joskaan ei täydellinen.

Remontin vuoksi en ole kovinkaan panostanut kesäkukkiin. Jokunen niitä kuitenkin on tullut laitettua. Kesän suosikki on tuo amppelissa roikkuva "viherputous". En tiedä onko virallinen nimi, mutta sillä nimellä sitä myytiin. Tykkään kovasti, sillä olen vähän kranttu kaikkien kukallisten amppelien kanssa.

Ihanaa viikkoa kaikille ja ollaan taas kuulolla!






Ai, että loma?

12.8.2012



Kotona ollaan. Seesteisistä lomakuvista huolimatta ja ennen kuin aika kultaa muistot, totean, että
lomamme etelän paahteessa oli muutakin kuin rentouttava. Kohteen valinta osui nappiin, ylitti jopa odotuksemme. Puitteet pienten kanssa matkaaville olivat hyvät - kaikki toimi, ruokaa ei tarvinnut etsiä eikä odotella, oli siistiä ja tarjolla muutakin tekemistä, kuin rannalla makoilu. Hotellialuella oli kaikki mitä tarvitsimme ja vähän enemmänkin.

Mutta, mutta... Jos edellisellä reissulla riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tähän lomaan lisämausteensa toi kahden "Minä ite"- ja "Ei!" -ikäisen uhma, joka kohdistui pääasiassa, kehenkäs muuhun kuin äitiin. Reippaista, iloisista ja kohteliaista, vaikkakin vilkkaista miehenaluista, kuoriutui tottelemattomia narisijoita, raivopäitä, kinastelijoita ja äidissä roikkujia - totaaliärsyttäjiä. Tsih, oli heillä toki hyvätkin hetkensä. Useimmiten isän seurassa. Siis silloin, kun äiti oli nurkan takana laskemassa tuhanteen. Kerrottakoon, että pääsin laskuissani varsin pitkälle.

Oli miten oli, kotiin tultua rähjääminen on muisto vain. Ihanaa! He sähläävät ja hölmöilevät toki yhä, niinkuin ikäistensä pitääkin. Talven lomasuunnitelmat ovat kuitenkin nyt jäissä, kunnes muisti alkaa pätkiä. Jos nyt lomasta vielä jotain positiivista haluan sanoa, niin se jaksaa aina ilahduttaa, että läski näyttää paljon paremmalta ruskettuneena.




Mistä näitä senttejä oikein tulee?

1.8.2012



Ihan kun en tietäisi. Joka kesä sama laulu ja syksyllä perinteinen kaalisoppakuuri.
Jotkut vaan eivät koskaan opi!

Tuoksulilja

8.7.2012



Tuoksulilja on todella nimensä veroinen. Ehkä liikaakin. Siksipä siirsin sen työhuoneeseen. Haju ei häritse lomalaisia.

Niitä näitä

7.7.2012









Olemme poikien kanssa päässeet hyvin lomatunnelmaan, vaikka perheen pää paahtaakin vielä hetken töitä. Männä viikolla polskuteltiin parissakin kylpylässä; viikonloppuna siipan kanssa kahden ja alkuviikosta kera pikkuväen. Ollaan tepasteltu toreilla, kiipeilty puissa ja syöty ihan liian paljon jäätelöä. Niin, ja nyt meillä on oikein virallisesti yksi vaipankuluttaja vähemmän. Kop kop, eikä ainuttakaan vahinkoa ole käynyt edes yöaikaan.

Mutta nyt pitää taas mennä. Kohta nimittäin savustetaan muikkuja. Nam.

Hei, SÄ oot ansainnu ton!

3.4.2012


Terveiset Kööpenhaminasta! Ei voi rennommin ihminen viikonloppua viettää, kuin kera hyvän ystävän. Kun on vuosien varrella opiskeltu yhdessä, asuttu yhdessä ja koettu kaikenmoiset kohellukset yhdessä, sitä tuntee toisen melko hyvin ja yhteiselo reissussakin tuppaa olemaan varsin helppoa. Ja hei, keneltä tulee shoppaillessa parhaat perustelut hankinnalle, kun mieli tekisi jotain, mutta ei oikein raaskisi?

Tämä Ally Capellinon reppu lähti pitkän mietinnän ja ystävän osuvan kehupuheen myötä mukaani Stillebenistä. Vieläkin naurattaa, mutta haluan uskoa joka sanan. Ja apua, mikä kauppa. Kaikkea ihanaa kertakaikkiaan.

Kylppärin koristukseksi

29.3.2012



























Vuosia vaalimani huonekumipuu kärsi jatkuvasta nitkuttelusta ja lehtien nipistelystä, joten päästin sen viimein kärsimyksistään. Varmaan arvaattekin, että kaiken takana oli aiemmin mainitsemani kodin tuholaiset. Tilalle tuli uusi kokelas. Toivotaan, että se saa osakseen hieman hellempää kohtelua.

Tämä täällä suuntaa viikonlopuksi Köpikseen. Palataan asiaan ensi viikolla. Heips!

Köhköh

4.2.2012

 

Terkut Dubaista. Kotona kuuluu olevan paukkupakkaset. Täällä ei varpaita palele. Silti meitä kiusaa sitkeääkin sitkeämpi flunssa. Pienimmän kanssa piipahdettiin jopa sairaalassa erään itkun ja yskän sekaisen yön jälkeen.

Köhästä huolimatta pikkuväki on ollut lievästi sanoen touhussa. Reippaita ovat kuin mitkä, mutta ah, niin kerkeäviä. On siinä oma hommansa, kun reissaa yksi- ja kaksivuotiaan kanssa. Kummallakaan kun ei itsesuojeluvaisto ole se kehittynein ominaisuus. Muuten on varsin turvallista. Ihmiset ovat uskomattoman lapsirakkaita. Poikien saama huomio on välillä hämmentävän ylitsevuotavaa. Palvelu pelaa, heitä kuvataan yhdessä ja erikseen ja välillä koko ihailijaporukan ympäröimänä. Erikoista. Pikku R nauttii täysillä olostaan shown keskipisteenä. Bamboa touhu on alkanut närästää. Mietinpähän vain, liekö tyttölapset samassa asemassa?

Illalla käytiin Burj Khalifassa, maailman korkeimmassa rakennuksessa. Huikea juttu, 828 metriä. Näkemistä olisi ollut pidemmäksikin toviksi, mutta matkanjohtajat kävivät kovin kärsimättömiksi. Räps, räps ja matka jatkuu. Niin se menee tällä kertaa ja varmasti vielä seuraavallakin lomalla. 

Reissussa

31.1.2012

Hiphei! Kaiken viimeaikaisen myllerryksen jälkeen saatiin kivaa ja kaivattua vaihtelua arkeen. Nyt ihmetellään maailman menoa tällaisissa maisemissa. Kuva on eilisillalta. Tunnistaako kukaan missä ollaan?