Voi apua, nää Suvi-Tuuli Junttilan tyynyt on hassuja. Hurmaavia kertakaikkiaan. Miten mä en ole hoksannut niitä aiemmin?!

Kannattaa käydä täällä.

Joulu vihertää

Kotia on alettu pikkuhiljaa valmistella jouluun. Valkoista, vihreää ja vähän mustaa. Kauniita kukkia. Joulun tuoksuja.

Talvikassi

Tuli virkattua ja sitten huovutettua ihan reilun kokoinen kassi. Vähän myös koristelin - muka talvisesti. 

Yösyöppö

Viime yönä valvottiin. Pätkä ähisi ja tuhisi yhdestä eteenpäin, halusi syödä ja ei sittenkään jne. Mulla katos loppujen lopuksi uni ja nousin ylös neljän jälkeen. Väsytti ja nälätti. Söin siinä aamuyöllä sitten tukevan aamiaisen ja luin lehden kerrankin rauhassa. Ei mulla yleensä ole ollut tapana syödä yöllä. Paitsi molempien raskauksien alussa. Ehei, nyt tää ei kyllä oo sitä :)

Aamulla otin tovin omaa aikaa ja kävin Taikin joulumyyjäisissä. Siellä oli taas vaikka mitä kivaa. Mukaan lähti mm. Eri Shimatsukan keittiöpyyhe, jossa on sushin teko-ohjeet. Tänään ei kuitenkaan tehdä sushia, toffeeta kylläkin. Muutenkin on aika alkaa valmistella kotia ja mieltä jouluun.

Ihan ihquja

Mummi lellii meidät piloille. Maisema-asu pikkuiselle ja automiehelle tietty autoasu. Vähänkö kivoja!

Glögin kaveriksi

Lehdet on täynnä ihania joulureseptejä. Tekis mieli kokeilla vaikka mitä. Eilen pysyttiin kumminkin vanhoissa tutuissa herkuissa. Leivottiin pestosämpylöitä ja korvapuusteja. Pestosämpylä on ihanaa glögin(kin) kanssa!

PESTOSÄMPYLÄT

4 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

2 tl sokeria

8-10 dl vehnäjauhoja

2 rkl oliiviöljyä

Täyte:

n. 2 dl valmista pestokastiketta

2 dl pinjansiemeniä (tai auringonkukansiemeniä tai hasselpähkinärouhetta tms)

2 dl raastettua parmesaania

1. Liuota hiiva 42-asteiseen veteen. Sekoita joukkoon suola ja sokeri. Mittaa kulhoon 3 dl vehnäjauhoja ja sekoita tasaiseksi puuhaarukalla.

2. Lisää loput jauhot vähitellen käsin vaivaten niin, että taikina irtoaa käsistä. Lisää lopuksi öljy. Kohota 15 minuuttia.

3. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja kauli se levyksi. Voitele levy pestokastikkeella ja ripottele siemenet sekä parmesaanijuusto pinnalle.

4. Kääri taikina rullalle ja leikkaa viipaleiksi. Nosta viipaleet leivinpaperille (tai muffinivuokiin) leikkuupinta ylöspäin ja paista 200-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.

Vetskarikukka

Posti toi kukan Ystävältä - vetskarikukan. Mukana oli viesti, jossa luki:

"Olet kaunis, mutta vanha".

Hahaa, hyvä yritys buddy. Niin minäkin sinusta :) 

Ulos nukkumaan

Sainpas edes jotakin näkyvää aikaiseksi pitkästä aikaa. Päällystin nimittäin vuoden odottamassa olleen äitiyspakkauksen makuupussin. Se oli se viime vuoden pakkauksen pussi, jossa on punaisia ja ruskeita sydämiä beigellä pohjalla. Ei ollut minun makuuni ollenkaan. Tänä vuonna en pakkausta ottanut, joten Pätkä saa vanhan pussin. Bambolle ostin Ticketin untuvasäkin Stoccan alesta.

Nyt pojat pääsee vaunulenkille ja ulos nukkumaan, kun on tilaakin missä olla. Meinasi kertakaikkiaan käydä köpelösti uusien tuplavaunujen kanssa kun pojat eivät mahtuneetkaan niihin. Käyttämättömien vaunujen vaihtaminen isompiin ei ollut ihan helppoa, vaikka myyjä oli alunperin luvannut meille aivan liikoja. Piti riemastua ihan kunnolla ennen kuin asia otettiin todesta ja vaunut suostuttiin vaihtamaan isompiin. Kyllä harmitti, mutta onneksi asia on nyt kunnossa.

Virne naamalla

Pätkä väläyttelee hurmaavaa hymyään yhä useammin. Tässä virnistelee pian kuusiviikkoinen miehenalku.

Oppimisen iloa

Uskomatonta mitä vauhtia nämä pienet ihmiset kehittyvät ja millaisista asioista sitä itse saa nykyään mielettömiä kiksejä. Ehei, nyt ei tarvita matkoja maailman ääriin tai tyrmäysvoittoja työrintamalla. Nyt riittää kun saa kaivaa kaapissa muutaman kuukauden huilaamassa olleen leikkimaton kattoa tuijottamaan kyllästyneelle kuusiviikkoiselle ja nähdä millaista säpinää edessä roikkuvat muovihärpäkkeet saavat pikkumiehessä aikaan. Tai nähdä vuoden vanha kiljahtelemassa riemusta hänen tepastellessa ensi kertaa omin jaloin suihkuun iltapesulle. Uuden oppiminen on ihanaa.

Räpsyt

Huomenna mennään Miehen duunin bileisiin. Arvatkaa löytyikö kaapista taaskaan mitään päällepantavaa? No ei. Oli aika epätoivoista juosta hyökkäysvaunuilla kaupasta toiseen ja löytää bilevaatetta, joka piilottaisi jenkkakahvat, mutta paljastaisi silti edes jotain. Sitä niin toivoisi, että olisi ohut uuma ja paksut ripset. Mulla on raskauksien jälkeen just toisin päin. 

Ehkäpä mun uudet ripset vie huomion pois vyötäröltä. Niin, ellei ne tipu kesken kaiken poskille. Se vois näyttää pikkutunneilla aika surulliselta :)

Syötävän hyviä kirjoja

Bambo ahmii kirjallisuutta. Kirjaimellisesti. Eipä voi pojalle enää antaa kirjoja, ellei itse vahdi tiukasti vieressä. Sivujen kääntely ei enää riitä vaan kirjat pitää syödä. Muutama on ihan kauheessa kunnossa. Onneksi ovat omia. Yksi järsitty opus oli kyllä tosi noloa palauttaa kirjastoon. Hattu kourassa mentiin.

Yöllinen yllätys

Mies tuli keskiyöllä supattamaan korvaani syntymäpäiväonnittelut. Yllätys kuulemma odotti olkkarissa. Enhän mä malttanut odottaa aamuun, vaan pakko oli nousta sängystä ja mennä katsomaan. Pöydällä odotti kukkia, lempisuklaata ja kortti ihanaan kolmen tunnin hemmotteluhoitoon täällä. Kyllä taas jaksaa! Kiitos Rakas :)

Maanantain mietteitä

Elämä kahden pienen pojan kanssa on aikamoista haipakkaa. Olisi mielessä vaikka mitä värkkäilyä ja järkkäilyä, mutta nyt ei vaan ehdi. Aika kuluu pitkälti ihan perinteisiin kodin askareisiin ja perheen kanssa touhuamiseen. Mies on yrittänyt toppuutella, ettei kaikkea tarvitse päivän aikana tehdä, sillä hänkin ehtii mainiosti töiden jälkeen pestä pyykkiä, laittaa ruokaa jne. Suurena apuna hän on kyllä ollutkin. Minä nyt vaan satun olemaan sellainen, etten oikein osaa huilia. Ja minusta on kiva, että iltasella koti on edes jonkinmoisessa kunnossa, ruoka valmis ja pojat saa touhuta rauhassa isin kanssa - ja päinvastoin. Ajattelen, että tämä on ainutkertainen vaihe elämässä ja tää on nyt mun duunia. Sitäpaitsi tykkään tästä ja koen saavani suurta arvostusta siitä mitä teen. Vielä ehtii elämän aikana työt ja pomot vaihtua monta kertaa :)

Kiki muuten vei sanat suustani. Itsellä kesti pitkään ennen kuin oivalsin saman kuin hän. Onneksi oivalsin.

Leivontapäivä

Bambulassa on ihana vastaleivotun leivän tuoksu. Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu.

Kauraleivän ohje on muokattu Sunnuntain kaurasämpyläohjeesta. Kannattaa kokeilla. Onnistuu aina.


KAURALEIPÄ (2 kpl)
 
5 dl vettä
2 tl suolaa

2 rkl hunajaa tai siirappia

1 ps kuivahiivaa

10-12 dl kauraleipä/-sämpyläjauhoja
1 dl juoksevaa margariinia

Voiteluun: vettä

Pinnalle: kaurahiutaleita

1. Sekoita +42-asteiseen (reilusti kädenlämpöiseen) veteen suola ja siirappi. Vispilöi taikinanesteeseen osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää loput jauhot ja huoneenlämpöinen margariini. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia.

2. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan, leivo taikinat pyöreiksi ja nosta leivinpaperin päälle pellille. Anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia.

3. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
4. Voitele leivät vedellä ja ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia.

Vink vink

Parahin Joulupukki.

Pätkä tarttis...

Jos ei löydy Korvatunturilta, löytyisi täältä.

Asiaa astioista

En voi kehua olevani mikään suuri keräilijäsielu. Oikeastaan inhoan turhan roinan kerääntymistä nurkkiin. Kivoja astioita ja muuta keittiötavaraa nähdessäni joudun kuitenkin usein testaamaan itsehillintääni. Pääsääntöisesti pidän astioissakin simppelistä muotokielestä ja olen oppinut, että ns. paremmat astiat on syytä hankkia valkoisina. Kirpparilla on tullut myytyä sininen Teema-astiasto, sinistä Iittalan lasitavaraa ja paljon paljon muuta, mikä on jossain vaiheessa alkanut totaalisesti ärsyttämään silmää eikä varastotilaa ole ollut, mihin ne olisi saanut odottamaan uutta tulemistaan.

Käyttöastiastoina meillä on valkoiset Teemat ja 24 h:t. Teemasta pidän eniten. Toki kaapista löytyy perittyä Paratiisia, äitini minulle keräämää Tonfiskia ja muutakin. Joitain värikkäämpiä kuppeja on tullut myös joskus ostettua piristämään kattausta. Nämä hankinnat olen tätänykyä lopettanut.

Eräs suosikkisarjoistani poikkeaa aika lailla siitä designista, mistä pääasiassa pidän. Se on Henry Watson Pottery -sarja. En ole mikään country-tyylin ihailija, mutta tästä sarjasta en luopuisi. Se on varmastikin vanhin astiastoni. Ensimmäiset osat sain lahjaksi rakkaalta ystävältäni joskus 90-luvulla ja pikkuhiljaa tuli hankittua lisää sarjan kippoja ja kuppeja. Etenkin mukit ja maustepurkit ovat olleet alusta asti arkikäytössä. Sarjan myynti Suomessa loppui aikaa sitten, enkä oikeastaan kaivannutkaan sitä lisää. Toissa kesänä sitten huomasin Huuto.netissä, että ihan naapurissa myydään sarjan käyttämättömiä osia ja niitä oli paljon. Ajattelin, että tämä saattaa olla ainut tilaisuus täydentää sarjaa. Kuinka ollakkaan, olin ainoa huutaja ja tätänykyä oikea astiaston suuromistaja. Vain pieni osa näkyy kuvissa. Kipot löytyy niin kekseille ja riisille kuin hunajallekin - you name it. Jopa sarjan seinäkello koristaa keittiön seinää. No joo, tiedetään, se on jo vähän liikaa.

Kasvupyrähdyksiä ja nimiasiaa

Ylihuomenna Pätkällä on ikää kokonaista 5 viikkoa ja poika sen kun kasvaa ja vahvistuu. Pikkuinen nuha vaivaa vieläkin, etenkin aamuöisin, mutta ei siitä suurta vaivaa ole. Viime aikoina on ympärillä oleva tohina alkanut kiinnostaa. Sylissä ollessa napitetaan kovasti silmiin. Vaikka nykyään nälkä ja seuranpuute osataan ilmaista hyvinkin äänekkäästi, on Pätkä tosi rauhallinen vauva. Itkut loppuu heti kunhan syliin pääsee.

Aamulla käytiin neuvolassa. Viime maanantain painokontrolliin ei menty, koska pojat oli flunssassa. En ollut vähäisestä painonnoususta lainkaan niin huolissani kuin neuvolantäti, joten uskalsin siirtää punnituksen tälle päivälle. Nyt vaaka heilahtikin ihan roimasti. Paino oli kahdessa viikossa noussut 740 grammaa ja pituutta oli tullut 2,5 cm. Se toivottu painonnousuhan on 150-170 grammaa viikossa, joten kohta joudutaan varmaan Painonvartijoihin!

Pätkä on yhä Pätkä eikä muuta nimeä ole keksitty. Itse asiassa minä en ole asialla juuri päätäni vaivannut, sillä Mies lupasi keksiä osuvan nimen. Just joo, ei ole juuri ehdotuksia tullut siltäkään suunnalta. Miksiköhän meidän on niin vaikea keksiä kivaa nimeä pojalle? Viime syksynä oli sama juttu. Tytöille on mukavia nimiä pilvin pimein. Kun meille ekaa odottaessamme kerrottiin, että tyttö tulee, oli molemmille heti selvää, että hänestä tulee Iines. Voi, kuinka väärässä ulraaja olikaan sukupuolen suhteen :)

Synttärit

Saatiinpas vietettyä Bambon 1v. synttärit sittenkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Synttärisankarilla meinas lähteä mopo lapasesta, niin hauskaa oli. Yhtäkkiä talo täynnä mummeja ja kummeja ja muita tuttuja ihmisiä. Kaikki vielä samaan aikaan. Kivaahan se on. Ja oih, mitä lahjoja ja hauskasti rapisevia lahjapapereita. Kyllä oli pikkumies täpinöissään.

Ai niin, uudet hienot juhlavalot eivät saaneet Mieheltä kovin korkeeta arvosanaa. Olisittepa nähneet isännän ilmeen, kun hän perjantaina kotiin tullessaan näki ripustukset keittiössä. Tuomio oli "tasteless" ja "en ois ikinä uskonu sun laittavan tällasia!" Tähän asti kaikki sisustusjuttuni ovat saaneet täyden, hmmm, tai ainakin hiljaisen hyväksynnän, mutta nyt meni kyllä yli hilseen. Meinasin tikahtua nauruun, sen verran järkyttynyt mösjöö oli. Arvostan hänen makuaan ja mielipidettään siinä määrin, että nyt joudun perumaan puheeni; valot eivät tule meille arkikäyttöön. Ainakaan vielä :)

No onkos tullut kesä

On se vaan niin, että kun päivät lyhenee, pitää kesää jatkaa keinotekoisesti. Viikon paras löytö oli nämä Clas Ohlsonin valot. Huomenna ne saavat toimia alkuperäisessä tarkoituksessaan koristamassa juhlia, mutta sitten menevät omalle paikalleen ihan arkikäyttöön.

Nyt on kova perhosbuumi päällä. Taittelen perhosia aina kun pieni hetki liikenee. Origamipaperit on käyneet jo aikaa sitten vähiin, mutta Hesarista löytää hienoja kuvioita paperiarkkeihin kunhan vaan kattoo "sillä silmällä".

Memo

Työhuoneeseen on katteltu sopivaa memo-taulua ja vihdoin se saatiin. Tosin näitä tarvitaan vielä pari lisää, että lippusille ja lappusille on riittävästi tilaa. Ja useampi taulu yhdessä, päällekkäin tai jonossa, näyttää paremmalta.


Mitään oikeen kivaa ilmoitustaulua ei kohtuuhintaan tahtonut löytyä, joten Ikean Spontan-magneettitaulu hieman viritettynä saa kelvata. Porattiin vaan reiät sivuihin ja sitten kuminauhat piukeelle ja valmista tuli. Kunhan nyt saadaan vielä kiinnitettyä joskus seinään.