Lupasin jo monta viikkoa sitten laittaa näiden rahien päällisten virkkausohjetta tulemaan. Tässä tätä nyt olis:

Aloitus  Jätä langan alkupää pitkäksi ja virkkaa 6 ketjusilmukkaa koukulla nro 10 ja liitä kjs:t renkaaksi virkkaamalla 1 piilosilmukka ensimmäiseen kjs:aan.
1. krs  Virkkaa 1 kjs, sitten 12 kiinteää silmukkaa renkaaseen niin, että langanpää jää silmukoiden sisään.
Pane ennen seuraavan kerroksen aloittamista merkkilangan pätkä työn poikki aivan koukun juureen, langan päälle. Merkkilanka osoittaa kerroksen aloituskohdan: kun jatkat virkkausta, se jää kerroksen ensimmäisen silmukan yläosaan.
2. krs  1 ks kuhunkin edellisen kierroksen 12 ks:aan. Irrota merkkilanka aina kerroksen lopussa ja siirrä se kerrosta ylemmäs. Merkkilangan on oltava aina kerroksen ensimmäisen s:n kohdalla.
3. krs  Virkkaa edellisen kerroksen ks:oihin aina 2 ks samaan s:aan. Työssä on nyt 24 s.
4. krs  Virkkaa 1 ks kuhunkin ks:aan.
5. krs  Virkkaa 1. ks:aan 1 ks, seuraavaan 2 ks samaan s:aan, *seuraavaan 1 ks, seuraavaan 2 ks samaan s:aan*, toista *-* krs loppuun. Työssä on nyt 36 ks.
6. krs  Kuten 4. krs.
7. krs  Virkkaa 1 ks ensimmäisiin 2 s:aan kuhunkin, sitten seuraavaan 2 ks samaan s:aan *1 ks seuraaviin 2 s:aan kuhunkin, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* krs loppuun. Työssä on nyt 48 ks.
8. krs  Kuten 4. krs.

Jatka lisäyksiä samalla logiikalla, kunnes työssä on 96 ks. Kun rahin reuna tulee vastaan, kavenna tasavälein 6 silmukkaa ja vielä seuraavalla krs:n kohdalla 6 s. (=84 ks)
Virkkaa reunan keskikohdan kohdalla näillä silmukoilla muutama krs, kunnes rahin alareuna lähestyy. Kavenna sitten vielä tasavälein 6 s /krs niin, että työn reuna kääntyy napakasti rahin alle ja pitää päällisen paikallaan. Toista tämä niin monesti kuin on tarpeen.

Huomaa, että kuteen paksuudesta riippuu sopiva koukkukoko sekä lisäysten määrä. Kannattaa työn edetessä sovitella työtä rahiin.

Prinsessamatto

Meillä oli viikonloppuna kylässä prinsessoja oikein matkan takaa. Kotiinviemisiksi neitokaiset saivat prinsessamaton  - lempivärisen tietenkin.

Ohje oli tämä hyväksi havaittu, hieman isompana (Ø 130cm) kuitenkin.

Labyrintti

Viikonloppu on taas lusittu ja meikäläisen sähköteippailut sen kun jatkuu. Nyt syntyi labyrinttitaulu. Vielä olis pari idistä muhimassa. Pakko kai ne on toteuttaa, etteivät jää vaivaamaan. Sitten vois olla jo aika vaihtaa lajia.

Origamimobile

Eilen illalla ryhdistäydyin ja viimeistelin japaniinialaishenkisen perhosmobilen. Härveli löysi paikkansa kylpyhuoneesta. Saavat pojatkin ihmetellä sitä hoitopöydältä käsin. Ikivanha kurkimobile on vaellellut ympäri kotia. Olkkarista se siirtyi viimeksi aikuisten makuuhuoneeseen ja siellä sitä kattellaan kunnes kyllästytään.

Tiedossa on superkivaa, kun ystäväperhe tulee meille viikonlopun viettoon. Ihana nähdä pitkästä aikaa oikein ajan kanssa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tuolikaksoset

Pojat oli riemuissaan, kun pikku Ärränkin Tripp Trapp vihdoin kasattiin ja otettiin käyttöön. Etenkin isoveljessä vauvan syöttötuoliin meno herätti suurta hilpeyttä. Tiedä häntä, mitä ajatteli.

Koska pojilla on sama vuorokausirytmi, myös ruokailut osuu yleensä samaan hetkeen. Välillä on lapioitu evästä vuorovedoin kahteen nälkäiseen suuhun, mutta nyt helpottaa, kun Bambo osaa syödä lusikalla ihan itse. Nokkamukistakin on otettu kansi pois jo aikaa sitten. Joskus vanhemmat saa auttaa lusikan täyttämisessä, mutta varjele vaan, jos yrität laittaa sitä suuhun asti. Se ei käy päinsä.

Mutta milloin saan taas maton ruokapöydän alle? Milloin sotku helpottaa? Joko kymmenen vuoden päästä?

Tuunattuja tuliaisia

Ideoita ja intoa olis pää täynnä, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Poikien hereilläoloaikana ei omia värkkäilyjä pääse tekemään, Bambolla kun on heti näppinsä välissä tai sitten ollaan luvattomissa puuhissa. Askareet tuppaa nyt vaan jäämään vähän vaiheeseen. Välillä tätä tekemisen vimmaa pitää kuitenkin päästä purkamaan. Yrittääköhän mun pää sanoa mulle, että pian alkais olla aika lähteä ettimään ihan oikeita töitä?

Jotain olen sentään saanut näprättyä. Ikeassa myytävän saippuan pullo on hyvän mallinen ja maksaa muistaakseni vain alle pari euroa. Pienellä vaivalla siitä saa kotiin ja tuliaisiksi ihan oman näköisiä juttuja. Ite voi käyttää vaikka saippuat eka pois ja sitten täyttää purkin tiskiaineella, käsivoiteella, shampoolla tai millä haluaa. Tuliaisiksi tiskiaine ja itse neulottu tiskirätti olis ainakin omasta mielestäni kiva saada, mutta kyllä purkin alkuperäinen saippuakin kelpaisi vallan mainiosti.

Kaikista helpoimmalla saa tyylikästä naputtamalla Dymolla etiketti kylkeen. Pientä vaivaa tarttee nähdä, jos haluaa tehdä kuvioita. Tässä ne on tehty aiemminkin mainostamallani sähköteipillä. Saman asian ajaa värillinen kontaktimuovi. Mahdollisuuksia on miljoonia!

Muistoja ja unelmia

Jälleen lempparisitaatteja. "Kun muistot ylittävät unelmat, loppu on lähellä" -Michael Hammer

Gluck

Muistattekos männä vuosilta Iittalan hassun Gluck-sarjan kaatimet? Nyt niitä taas saa, ainakin jonkin aikaa. Käykääpäs kattomassa täältä!

Jommin kummin

Tämä Picasson sutkautus on hyvä. Päätin lainata sitä ja niin mun sisäinen graafikkoni pääsi valloilleen. Mutta kumman säästän, mustavalkoisen vaiko sinivalkoisen?

Tiedoksi vaan, että sininen kummittelee mielessäni nyt päivin öin. Jos minusta riippuu, niin uusi makkarin ilme tulee olemaan oikea suomimaisema. Paljon valkoista, ripaus sinistä, koivua, tuohta... Ei sentään vihtaa maljakkoon - niin tai - mikä jottei?

Kalebassit

Löysin kaupasta kalebassin siemeniä. En minä tiennyt, että niitä voi ite kasvattaa. Nyt kyllä aion yrittää. Jos onnistun, teen samanlaisia soittimia kuin Thaimaasta tuomani ja kaikkea muutakin, mitä niistä nyt voi tehdäkään; maljakoita ja sen semmoista.

Maalasin uusille hoidokeilleni oman mansikkalaatikon ja purkit - liitutaulumaalilla tietty, että voi kirjoittaa tunnisteet kylkeen. Se on muuten kiva tunne, kun mullan alta alkaa pilkistää vihreetä. Se on kyllä kriittinenkin vaihe, sillä silloin yleensä alan antaa pikkuisille tehohoitoa, jota ne eivät vaan jaksa. Nyt koitan hillitä itteni.

Etappi

 










































On jälleen saavutettu suuri etappi meidän viisikuisen ilopillerin elämässä. Viime yönä ei herätty kertaakaan syömään. Tästä me tykätään!

Aika kauheeta, tai varmaankin ihan hyvä, kuinka toisen lapsen kohdalla tämmöiset asiat ottaa niin lungisti. Kun vuosi sitten esikoinen nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä, säpsähdin varhain aamulla hereille ja säikähdin niin, että veri pakeni päästä. Onko kaikki kunnossa!? Tänä aamuna vilkaisin seitsemän jälkeen kelloa, kuiskasin Miehelle, "ihanaa, ei yhtään syöttöä" ja käänsin kylkeä nautinnollisesti. Näi se vaan menee.

Uusi yritys

Kaivoin vanhan mobileprojektin taas pöydälle. Josko tällä yrittämällä saisin valmiiksi, vai vieläkö laitetaan huilaamaan. Ja mihin sen ripustaisin? Kylppäriin vai portaikkoon?

Perjantai ja palaneen käryä

Perjantaipäivä on ehkä viikon paras päivä - kotiäidillekin. Vielä ei ihan ole viikonloppu alkanut, mutta melkein. On kivaa odotusta ilmassa. Illalla saunotaan, valvotaan ehkä vähän pidempään ja huomenaamulla kenenkään ei tarvitse kiiruhtaa mihinkään. No joo, spinninkiin kyllä, mutta se tekee mulle terää.

Yllätän Miehen tänään omatekoisilla karjalanpiirakoilla. Ne on hyviä! Tekaisen vielä munavoin, siivoan ruisjauhot keittiön lattialta ja tuuletan palaneen käryn pois. Sitten on valmista.
Hyvää viikonloppua!

EHDOTTOMAN tärkeä lisäys näin jälkikäteen, ettette luule minua joksikin superkokiksi! Kuten tapoihini kuuluu, yritän aina miettiä miten kunkin asian voisi tehdä helpommin. Perinteisellä ohjeella minulla jäisi piirakat tekemättä. Kun keksin, että taikinan voi vastoin perinteitä kaulita kerralla ohuen ohueksi ja sitten pyöreällä muotilla (minulla muovikippo) painaa valmiit piirakanpyörylät, hommaa piti kokeilla. Ja toimii. Nyt mummoni kääntyy haudassaan, kun sanon, että melkeinpä yhtä hyviä tulee kuin hänenkin tekemänsä. Työtä vaan on kovin paljon vähemmän. Kannattaa kokeilla!

Muita juttuja

Meinaa blogi ihan syrjäytyä, kun on muuta touhua. Ollaan oltu ulkona ja nautiskeltu kevätsäästä. Ollaan pulkkailtu, käppäilty ympäriinsä ja liukasteltu. R vetää sikeitä vaunuissa, mutta isoveli ei malta. Ja ihmekös tuo, kun ympärillä on kaikkea uutta ja ihmeellistä. Heips! Me palaillaan taas asiaan kun tulee asiaa.

Valot

Kiitos Omasta (p)ajasta -blogin Minna-Leenan antaman vinkin, sain vihdoin hankittua oman nimikirjaimen koristamaan kotia. Se löytyi Parolan asemalta kera ystävällisen palvelun. Mies lupasi hoitaa valoviritykset kirjaimeen, minulta kun nuo sähköhommat eivät tahdo sujua.

Sähköhommista puheen ollen. Kaapin perukoilta kaivettiin aikoinaan Clasulta ostetut muutaman euron kangaspäällysteiset johdot lamppupitimineen. Siippa viritteli niistä meille kivan valaisimen makkariin. Tosin vielä mietitään otetaanko vai jätetäänkö. Neljän 25 wattisen lampun teho kun ei ole kummoinen, eikä tehokkaampiakaan vastaavia ole löytynyt. Eihän sitä kyllä makuuhuoneessa tarttis niin valoisaakaan olla, että eiköhän me tuolla pärjättäis.

Yksinkertaisesti

Tänään kävi ruokavieraita. Kuha ja kattaus olivat simppelit. Samoin kukat. Kaksi craspediaa. Niiden siemeniä taidan kylvää pikkupurkkeihin, kasvattaa kesällä kukiksi ja kuivata syksyllä. Joo, niin mä teen.

Siivouspäivä

Toukkalassa putsataan nurkkia. Bambo on touhussa imurin kanssa. Sitä on koolia työnnellä, siinä on mageita nappuloita ja siitä lähtee siisti ääni. Pikku R toimii työnjohtajana pinnasängystä käsin.
Tästä alkaa hyvä viikonloppu. Aurinkoa kaikille!

Huono poka, hyvä poka

On huonoja uutisia ja on hyviä uutisia. Huonot ensin. Kahdet kolmista silmälaseistani hajosi viikon sisällä. Ensimmäisiä minä hiukan kiristin ja säädin, ja naps, menivät keskeltä poikki. Vahingosta viisastuneena kiikutin seuraavat pokat optikolle säädettäväksi, ja naps, aisa poikki. Voihan viikset, sanoin minä. Kolmansia ei säädetä vaikka tarvis olisi. Meinaavat pudota nenältä jos katselen alas. Ei auta kuin kulkea nenä pystyssä.

Hyvät uutiset on, että sain uudet lasit. Tykkään niistä kovin. Otin ekat pokat, jotka kätösiini tarttuivat. Simppelit ja ajattomat. Toivottavasti ne kestävät. Nyt on kyllä syytä mainita, että ihan surkeiksi ei voi niitä rikki menneitäkään haukkua. Ne ihanammat oli hankittu vuonna 2001 ja ne toiset 2006. Välillä on linssiä vaihdettu, että taas näkee. Laseista ne tietysti säilyivät, joissa vahvuudet olisi pitänyt tarkistaa aikaa sitten.

Nyt kun taas näkee, näpräys jatkuu. Tongin vanhoja jämälankojani ja päätin, että niille pitää tehdä jotakin. Aivan hirveitä värejä löytyi. Mitä ihmettä mä olen niistä joskus tehnyt? Kun en raaski lankoja poiskaan heittää, aloin neuloa tilkkuja, kolmioita. Tekisin vauvalle niistä vaunuihin peiton, jos jaksan neuloa tarpeeksi. Suuri mahdollisuus kyllä on, että tästä on jälleen kehkeytymässä uusi ikuisuusprojekti. Hui hai, kattellaan kuin käy.