Kolme vuotta sitten joulunalusaika oli murheellisin ikinä ja tuntui parhaalta lähteä pyhien ajaksi pois kotinurkista. Vielä seuraavan ja sitä seuraavankin joulun vietimme muissa maisemissa, mutta tämän joulun olemme kotona ja nautimme pitkästä lomasta perheen kesken.

Koska en korístelun suhteen ole kummoinen jouluihminen ollut, ei erityistä joulutarvikevarastoa löydy. Pojat esittivät kuitenkin toiveen, että äiti koristelisi kodin jouluiseksi. Pelkät kynttilät ja kukat eivät pikkumiesten silmää kyllin hivele.

Jotain lupasin askarrella ja kuusenkin hankkia.  Saatuani joulukorttien origamitähtöset taiteltua, tekaisin muutaman helpomman paperitähden seinälle. Kaiken mallisia tähtiä sitä onkin tullut kokeiltua, mutta tämä on ehdottomasti helpoin kaikista.

Tarvitset kartonkia tai tukevaa paperia, sekä mallitähden, jonka mukaan voit piirtää kuvion haluamallesi paperille. Voit ladata täältä itsellesi tähdet tulostettavaksi. Pienempi passaa sopivasti A4-paperille ja isomman puolikkaita yhdistämällä saat A3 koon paperista leikeltävän tähden.

Kun olet leikannut tähden irti kartongista, tee kunkin sakaran suuntainen taite. Kauneimman saat vetämällä viivan viivotinta pitkin vaikkapa lyijytäytekynän terällä niin, että lyijy ei ole ulkona. Tämän jälkeen taita kartonkia varovasti viivainta vasten.

Kun olet tehnyt taitokset samansuuntaisesti, viimeistele tähti taittamalla lyhyet taitokset vielä päinvastaiseen suuntaan. Pujota ohut lanka neulalla kartongin läpi ja ripusta tähti mieleisellesi paikalle. Joko naulaan tai teipillä.

Uusia makuja etsimässä

Sitä helposti jymähtää tuttuihin ja turvallisiin makuihin ja makuyhdistelmiin. Ja mikäs siinä. Ei hyvää niin vaan kannata vaihtaa. Riskinä kuitenkin on, että uusia, kivoja makuelämyksiä jää tyystin kokematta. Kuulostaako tutulta? Ainakin omalla kohdalla pikkuinen tuuletus vanhoihin tapoihin on ihan paikallaan, niin arjessa kuin juhlassakin.

Kuten moni teistä on huomannut, olen pitkin vuotta päässyt tekemään varsin kivoja yhteistyöjuttuja Arlan kanssa muun muassa Castello-juustojen tiimoilta. Tällä kertaa sain tehtäväkseni lähteä etsimään ja kokeilemaan uusia kavereita Castellon sinihome- ja valkohomejuustoille. Virallisemmin Castello Creamy Blue ja Castello Creamy White.

Matkani vei läheiseen Prismaan, jonka tarjontaa ryhdyin tutkimaan tavallista tarkemmin - ja ennakkoluulottomammin. Takuuvarma viikunahillo sai tällä kertaa jäädä hyllyyn, mutta mukaan lähti melkoinen kassillinen aivan uusia tuttavuuksia.

Palattuani kauppareissulta ryhdyin maistelemaan, yhdistelemään ja kokeilemaan. Ei muuten ollenkaan epämieluisa homma tällaiselle herkkusuulle, vaikka hutejakin tuli.

Tarkan makustelun jälkeen tämä yhden naisen raati keräsi omasta mielestään parhaat löydöt vinkiksi muille kokeilunhaluisille. Tietenkään unohtamatta pistettä i:n päällä. Nimittäin kauniita astioita, kynttilöitä ja muita tarpeellisia tunnelmanluojia. Erityisesti innostuin huipputaitavan Lotta Niemisen S-ryhmän omalle House-merkille suunnittelemasta Ensilumi-mallistosta, sekä Mari Ylipahkalan Tovi-astioista ja Maija Puoskarin Poppa-sarjasta.

Nämä tuotteet pääsivät suosikkilistalleni. Uudenlaisia keksejä juustojen kanssa, esimerkiksi ruisnachoja. Toki Carr'sin keksilajitelma pääsi monipuolisuutensa vuoksi mukaan. Löysin uusia hillotuttavuuksia, herkullisia luomuhedelmäsoseita sekä tummaa suklaata sinihomejuuston kaveriksi. Sopii se kyllä valkohomeenkin kanssa.

Niin, ja näin joulun lähestyessä piparit oli ehdottomasti otettava repertuaariin mukaan. Sen verran huippu makupari ovat sinihomejuuston kanssa. Uutena tuttavuutena lisäsin vielä herkkupalan päälle Jam it! Papaija-Limehilloa. Kerrassaan loistava yhdistelmä, kuten ensimmäisen kuvan sinihomejuusto-suklaayhdistelmäkin, jonka kanssa parhaiten keksin virkaa ajoi Carr'sin sopivan mieto Table Water -keksi.

Jam it! -hillot olivat kaikki aika kivoja juustojen kanssa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Kookoshillo oli erityisen kiinnostava kokeilu, eikä lainkaan hullumpi valkohomejuuston kanssa.

Uusi juustokeksisuosikkikin löytyi, nimittäin Vaasan RuisNachot. Valikoimissa on useita makuja, mutta juustojen ja etenkin valkohomejuuston kanssa sopii Seesami & Merisuola -versio. RuisNacho-valkohomejuustoyhdistelmän kruunuksi löysin varsin virkistävän uutuuden, Clearspring luomupäärynäsoseen. Aivan ihanan hento maku mikäli makeat hillot tuntuvat liian - noh, makeilta. Samasta sarjasta löytyvät myös päärynä-banaanisose sekä omena-mangosose. Kokeilemisen arvoisia ovat nekin.

Tällä kertaa en panostanut niinkään hedelmäosaston antiin, josta kyllä löytyy herkullisia makupareja juustoille. Omia suosikkejani ovat viikuna ja päärynä sekä viimeaikoina makea persimon. Tarvinnee tehdä vastaava kokeilu eri hedelmien kanssa jossain vaiheessa. Varmasti monta hyvää yhdistelmää on mennyt sivu suun. Ensin kuitenkin makustellaan näitä uusia tuttavuuksia.

DIY | joulukortti origamikoristeella

Tässä vielä toinen setti viikonlopun korttipajan tuotoksia. Kuvat nyt ovat mitä ovat, mutta pääasia, että idis selviää.

Kortteihin taittelin origamitähdet erilaisista papereista. Väritys saattaa jonkun mielestä olla epäjoulumainen, mutta minusta oikein ihana. Paperitähtikortteja olen väkertänyt joskus aiemminkin, mutta haitanneeko tuo? Ajatus tietenkin on, että tähden voi ripustaa talteen. Aivan kuin edellisen postauksen pikkukranssitkin.

Nyt pitää kiikuttaa kortit postiin. Tajusin taas kerran, että edullisemman postimaksun päivät menivät jo. Kuinka tässä aina käy näin?

Mukavaa ja kiiruisaa viikkoa kaikille! Muutama päivä vielä ja sitten ainakin täällä alkaa hartaasti odotettu loma.

DIY | joulukortti tuoksuvalla minikranssilla

Tämän vuoden joulukortteihin askartelin hennosti tuoksuvia oksia sekä origameja. Tässä ensimmäinen versio pienen pienellä kranssilla koristeltuna.

Oksan päät solmin yhteen ohuella langalla, jonka hännän solmin ripustuslenkiksi. Minikranssin laitoin hetkeksi kirjan väliin litistymään ja kirjailin korttiin hyvän joulun toivotukset. Siinäpä se sitten olikin.

Perheen kanssa risteilemässä

Eräänä marraskuisena perjantaina pakkasimme viikonloppukassimme ja lähdimme Silja Linen kutsumana seilaamaan kohti Tukholmaa ja tutustumaan uudistettuun Silja Symphonyyn. Mukaan lähti muutama bloggaaja perheineen. Poikasemme olivat riemuissaan. Edellisestä, yli kolmen vuoden takaisesta laivareissusta, he eivät enää muistaneet tuon taivaallista.

Uudistuneella laivalla on panostettu erityisesti lasten unelmaristeilyyn, joten odotukset olivat korkealla. Omien mielikuvien ja aiemman kokemuksen perusteella laivaristeilyjä ei niinkään ole suunniteltu lasten tai lapsiperheiden tarpeisiin. Nyt asiaan oli odotettavissa parannusta.

Lasten mielestä parasta laivalla oli uusi Silja Land, lähes 300 neliöinen leikki-, touhu- ja pelipaikka, jossa kaiken ikäisille lapsille löytyi kivaa tekemistä. Nämä parhaat leikin asiantuntijat olivat saaneet äänensä kuuluviin jo suunnitteluprosessin alkuvaiheessa ja sen huomasi. Lisäksi suunnittelijat olivat hienosti huomioineet meidät vanhemmat. Aikuisen näkökulmasta paikka oli käytännöllinen, lapsia oli helppo seurata isommassakin vilskeessä ja leikkipaikaksi tila oli erityisen tyylikkäästi toteutettu. Silja Landin Playstation Lounge näytti olevan lasten lisäksi myös isien mieleen.

Laivan kylpyläosastokin oli kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Perheen miesväki kävi katsastamassa paikat. Itse en mukaan ehtinyt, mutta eipä se haitannut. Pääasia, että perheen vesipedot nauttivat.

Lauantaina suunnistimme Tukholmaan. Päivän ykköskohteena oli suosittu Junibacken, joka oli maineensa veroinen. Siellä touhutessa ja lukuisia yksityiskohtia ihastellessa päivä vierähti nopeasti. Lapsiperheille ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Ennen paluumatkalle lähtöä ehdimme vielä tehdä pienen pyrähdyksen keskustassa.

Risteilyn paras makunautinto koettiin laivan uudessa sushi-ravintolassa. Lapsille oli katettu oma buffa siltä varalta, että sushi tuntuu liian eksoottiselta. Ravintola oli varsin viihtyisä. Ikkunapaikalta muksut pääsivät vilkuttelemaan tutuille satuhahmoille. Piipahtivatpa Pikku Myy ja Muumipeikko myös ravintolan puolella halittavina.

Laiva oli tosiaankin uudistunut ja lapsilla tuntui olevan mieluisa reissu. Lapsiperheiden matkat menevät tietenkin pikkuväen ehdoilla, mutta meille vanhemmille voisi vielä kehittää pientä viihdykettä risteilyyn. Hyttiin tietenkin vetäydytään melko aikaisin, joten ilta saattaa tuntua aikuisista aika pitkältä, jos uni ei vielä alkuillasta ota tullakseen. Lasten nukahdettua työminä nostikin päätään ja kehittelimme siipan kanssa aikamme kuluksi pieniä ja vähän suurempiakin parannusideoita meidän aikuisten ja koko perheen viihtyvyyden näkökulmasta. Mutta summa summarum, reissu oli varsin onnistunut ja olemme jälleen yhtä kivaa kokemusta rikkaampia. Kiitokset Siljan iloiselle porukalle siitä!

Juhlaa ja juustoja

Laskeskelin, että kuukauden sisällä tuli järkättyä melko monet kestit -  yhdet brunssit kaveriperheille sekä viidet synttäritarjoilut. Kaikki perheessämme ovat syntyneet näin syksyllä, joten pientä ja isompaakin kemua riittää. Poikien 4- ja 5-vuotissynttäreitä vietettiin useampaan otteeseen. Molempia juhlistettiin juuri silloin oikeana päivänä, läheisimpien tullessa piipahtamaan. Lisäksi järkättiin yhteiskemuja, sekä ekakerran myös kaverisynät. O-ou, niissä oli menoa ja meininikiä!

Tarjoilut aiheuttavat usein pientä päänvaivaa. Kaikille pitäisi löytyä mieleistä, niin lapsille kuin aikuisillekin. Itse olen suolaisen perään ja aivan heikko juustojen edessä, kuten viisivuotiaammekin. Siksipä ne kuuluvat usein osaksi tarjoilua.

Omia suosikkijuustojamme tuli tällekin tarjottimelle. Lautasella on Castellon homejuustoja eri vivahteilla, valkohomejuustoa, valkohometta tryffelillä, Marquis puna-valkohomejustoa sekä Castello Black sinihomejuustoa. Lempparimakuparit löytyvät viikunoista, hilloista, pähkinöistä, kuivatuista hedelmistä tai hunajasta sekä suolaisista ja hieman makeammista kekseistä.

Tässä muutama vinkki juustotarjoiluun:
- ota juustot huoneen lämpöön 1 tunti ennen tarjoilua, jotta maku ja koostumus ovat parhaimmillaan ja eri vivahteet pääsevät oikeuksiinsa
- hyvän juustotarjottimen saa kasaan, jos valitsee monipuolisesti erilaisia makuja: sinihome- ja valkohomejuustoja, voimakkaita, mietoja ja kovia juustoja - jokaiselle jotakin
- jos jälkiruoaksi on pelkkä juustotarjotin, kannattaa varata 100-150 g per ruokailija
- jos juustotarjotin on ainoa suolainen tarjottava, kannattaa varata 200 g ruokailijaa kohden
- kullekin juustolle varataan oma veitsensä leikkaamista varten, jotta maut eivät sekoitu
- tarjoilussa kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia hilloja ja hedelmiä sekä erilaisia keksejä ja leipiä: vaaleaa, tummaa, hapanta, maustettua - ihan oman maun mukaan

Yhteistyössä Castello / Arla

Valovinkki

Meillä ei kovin joulukoristeita harrasteta. No himmeli kyllä ja ehkä jokin pikkuinen asetelma, mutta valot, kasvit ja tuoksut luovat suht riittävän tunnelman. Kynttilöiden kanssa saa olla vielä supervarovainen, kiitos pikkuvesselien.

Vinkiksi vaan, mikäli et ole näitä vielä hoksannut. Tämän syksyn parhaita löytöjä on nämä Ikean paristolla toimivat valosarjat. Ovat niin kätevät sisätiloissa. Juuri sopivan kevyet, eikä tarvitse vedellä metritolkulla johtoa pistorasioihin. Katkaisijan voi piilottaa kätevästi kukkapurkkiin, taulun taakse tai missä näitä nyt käyttääkin. Itse olen asetellut sarjoja sinne tänne tauluja valaisemaan.

Tv-seinän sisustamisen vaikeudesta - ja vähän muustakin

Sisustaminen ja kodin laitto on tällaiselle vaihtelunhaluiselle aikamoista touhua. Kun yhden nurkan saa kuntoon, toiseen pitäisi jo tehdä muutosta. Vakio on, että aina joku huoneista on keskeneräinen törkyläjä. On alkanut jo itseänikin kiukuttamaan tämä.

Viisi vuotta tätä taloa laitettu sisältä ja ulkoa. Vaikka muodonmuutos on totaalinen, unelmakotia tästä ei ole tullut. On paljon asioita, joille vaan ei voi mitään. Tai mitä ei kannata uudistaa. Pahimmassa turhautumisessani ja talokuumeessa muistutan itselleni, miksi tämä aikoinaan hankittiin. Vauva oli tuloillaan, isompi koti piti saada pian. Kaikkien keskinkertaisten ja hirvittävän hintaisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme tähän, jota olin netti-ilmoituksen kuvista kauhistellut kerran jos toisenkin. Kun kerran sitten ajankuluksi menimmekin näyttöön, ties kuinka monenteen tässä talossa, haistoimme tilaisuutemme tulleen. Olimme ainoat paikalla ja välittäjä näytti turhautuneen tilanteeseen. Talo oli ollut pitkään myynnissä. Teimme tarjouksen ja hinta saatiin tiputettua niin alas, että voisimme hyvillä mielin kohentaa taloa enemmän mieleiseksemme. Eli lopulta hinta ratkaisi, ja talon hyvä kunto.

En lakkaa haaveilemasta tulevaisuuden unelmatalostamme. Yhtenä päivänä se on minimalistinen betonibunkkeri, toisena satavuotias hirsitalovanhus. Raitiovanujen kolina on kuuluttava ikkunoista tai erämaan hiljaisuus. Riippuu päivästä. Oli tyyli mikä vaan, muutama kriteeri sen on täytettävä. Unelmakotiini on mahduttava hemmetin suuri ruokapöytä ja olohuoneessa pitää olla lääniä isommankin ihmisjoukon viettää aikaa. Noh, on niitä muitakin vaatimuksia, mutta nämä puutteet ovat viimeaikoina olleet eniten tapetilla nykyisessä kodissamme.

Tästä päästäänkin näppärästi kurkistamaan erästä meidän kodin ongelmakohtaa, liian ahtaan olohuoneen tv-seinustaa. Muuttoremontin yhteydessä, silloin viisi vuotta sitten, maalasin sen harmaaksi ja samalla hankimme kuvan valkoisen tv-tason. Tv:n päälle ripustin tauluhyllyn. Seinusta ei ole aikoihin miellyttänyt silmää, ei sitten ollenkaan. Olen miettinyt mitä keksisin. Itse asiassa olen kiinnittänyt huomiota, kuinka vähän tämä lähes jokaisessa kodissa oleva alttari näkyy blogeissa tai sisustuslehtien sivuilla. Kivoja esimerkkejä on vaikea löytää. Omaani olen kai vilauttanut kerran, yli kolme vuotta sitten, klik. Kai se on niin, että tv-seinä nyt vaan on vähän hankala sisustettava.

Viime viikolla päätin tehdä ryhtiliikkeen ja antaa jatkuvalle marinan kohteelleni jotain kohentavaa. Kiva tv-taso, tai jokin muu käypä ratkaisu, on ollut hakusessa jo pitkään. Tuloksetta. Päätin kuitenkin vaihtaa tuon harmaan jotenkin pehmeämmäksi sävyksi. Hah, löysinkin itseni maalamaasta seinää valkoiseksi!

Samaan syssyyn tauluhylly läks ja tilalle laitoin kolme mummolakukkatelinettä. Kiitos ihana Löytö-blogin Johanna niistä! Nyt tykkään tuosta kukkakohdasta, mutta uuden tv-tason lisäksi jotain vielä puuttuu. Ehkä olisi helpointa, jos luovuttaisiin telkkarista.

PIHAREMONTTI | ensimmäinen etappi

Kokosin parista kamerasta ja puhelimestani kesän aikana ottamiani kuvia piharemontin kulusta ja ajattelin pikkuhiljaa esitellä mitä tällä hetkellä esitettävissä on. Ensi kesänä piha näyttää varmasti jo kivemmalle, kunhan nurmikko kasvaa ja kaikki kolmisensataa istutettua kasvia pääsee kunnolla levittäytymään.

Tarkoista suunnitelmista huolimatta heti alkajaisiksi teimme aivan muuta kuin mitä alunperin oli ajateltu. Alkukesästä pojat saivat serkuiltaan heidän tarpeettomaksi jääneen vanhan leikkimökkinsä, jonka kuorma-auto tuodessaan peruutti suoraan pihan taaimpaan nurkkaan, jotta se ei olisi tulevan piharemontin tiellä. Tarkoitus oli siirtää mökki myöhemmin toiselle puolelle tonttia. Mökin paikalta puolestaan piti purkaa ikivanha kiveys ja istuttaa siihen nurmikko.

Leikkimökin tultua miesväki maalasi sen keltaisesta harmaaksi. Saman kohtalon koki talommekin jokunen kesä sitten. Leikkimökin kuistirakenne oli päässyt vuosien varella lahoontumaan, joten purimme sen kokonaan. Kaiteet pitää vielä ensi kesänä rakentaa.

Tältä näytti sisäänkäynnille vievä käytävä ennen piharemonttia. Huhhuh, ei kovin kutsuvalle! Toiseksi ylimmässä kuvassa näet, miten käytävä muuttui remontin myötä.

Muutaman viikon ihmeteltyämme mökkiä, keksimme, että nykyinen paikka onkin sille juuri se oikea. Tosin ympärille tarvitaankin nurmikon sijaan uusi terassi. Mitenkä tuo ei ollut aiemmin tullut mieleen!? Paikkahan on sopivasti talon sisääntulon vieressä ja ainoita paikkoja tontillamme, mistä kesän paahteella löytää varjopaikan.

Uusi terassi oli kesällä kovassa käytössä ja olen tosi iloinen idiksestä. Tilaa on reilusti. Poikien uima-allaskin saatiin pois pääterassiltamme. Ensi kesänä valttaamme terassin lankut mustaksi, kuten muuallakin olemme tehneet. Kiva pöytäryhmä pitäisi keksiä ja jotain muutakin hauskaa.

Julkisivuremontin yhteydessä tehdyn pääterassin näet tästä.

Aikamoisen muutoksenhan tämä koti, ja nyt piha, ovat vuosien varrella kokeneet. Muistinvirkistykseksi kuva talosta sellaisena kuin sen ostimme löytyy täältä.