Laskeskelin, että kuukauden sisällä tuli järkättyä melko monet kestit -  yhdet brunssit kaveriperheille sekä viidet synttäritarjoilut. Kaikki perheessämme ovat syntyneet näin syksyllä, joten pientä ja isompaakin kemua riittää. Poikien 4- ja 5-vuotissynttäreitä vietettiin useampaan otteeseen. Molempia juhlistettiin juuri silloin oikeana päivänä, läheisimpien tullessa piipahtamaan. Lisäksi järkättiin yhteiskemuja, sekä ekakerran myös kaverisynät. O-ou, niissä oli menoa ja meininikiä!

Tarjoilut aiheuttavat usein pientä päänvaivaa. Kaikille pitäisi löytyä mieleistä, niin lapsille kuin aikuisillekin. Itse olen suolaisen perään ja aivan heikko juustojen edessä, kuten viisivuotiaammekin. Siksipä ne kuuluvat usein osaksi tarjoilua.

Omia suosikkijuustojamme tuli tällekin tarjottimelle. Lautasella on Castellon homejuustoja eri vivahteilla, valkohomejuustoa, valkohometta tryffelillä, Marquis puna-valkohomejustoa sekä Castello Black sinihomejuustoa. Lempparimakuparit löytyvät viikunoista, hilloista, pähkinöistä, kuivatuista hedelmistä tai hunajasta sekä suolaisista ja hieman makeammista kekseistä.

Tässä muutama vinkki juustotarjoiluun:
- ota juustot huoneen lämpöön 1 tunti ennen tarjoilua, jotta maku ja koostumus ovat parhaimmillaan ja eri vivahteet pääsevät oikeuksiinsa
- hyvän juustotarjottimen saa kasaan, jos valitsee monipuolisesti erilaisia makuja: sinihome- ja valkohomejuustoja, voimakkaita, mietoja ja kovia juustoja - jokaiselle jotakin
- jos jälkiruoaksi on pelkkä juustotarjotin, kannattaa varata 100-150 g per ruokailija
- jos juustotarjotin on ainoa suolainen tarjottava, kannattaa varata 200 g ruokailijaa kohden
- kullekin juustolle varataan oma veitsensä leikkaamista varten, jotta maut eivät sekoitu
- tarjoilussa kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia hilloja ja hedelmiä sekä erilaisia keksejä ja leipiä: vaaleaa, tummaa, hapanta, maustettua - ihan oman maun mukaan

Yhteistyössä Castello / Arla

Valovinkki

Meillä ei kovin joulukoristeita harrasteta. No himmeli kyllä ja ehkä jokin pikkuinen asetelma, mutta valot, kasvit ja tuoksut luovat suht riittävän tunnelman. Kynttilöiden kanssa saa olla vielä supervarovainen, kiitos pikkuvesselien.

Vinkiksi vaan, mikäli et ole näitä vielä hoksannut. Tämän syksyn parhaita löytöjä on nämä Ikean paristolla toimivat valosarjat. Ovat niin kätevät sisätiloissa. Juuri sopivan kevyet, eikä tarvitse vedellä metritolkulla johtoa pistorasioihin. Katkaisijan voi piilottaa kätevästi kukkapurkkiin, taulun taakse tai missä näitä nyt käyttääkin. Itse olen asetellut sarjoja sinne tänne tauluja valaisemaan.

Tv-seinän sisustamisen vaikeudesta - ja vähän muustakin

Sisustaminen ja kodin laitto on tällaiselle vaihtelunhaluiselle aikamoista touhua. Kun yhden nurkan saa kuntoon, toiseen pitäisi jo tehdä muutosta. Vakio on, että aina joku huoneista on keskeneräinen törkyläjä. On alkanut jo itseänikin kiukuttamaan tämä.

Viisi vuotta tätä taloa laitettu sisältä ja ulkoa. Vaikka muodonmuutos on totaalinen, unelmakotia tästä ei ole tullut. On paljon asioita, joille vaan ei voi mitään. Tai mitä ei kannata uudistaa. Pahimmassa turhautumisessani ja talokuumeessa muistutan itselleni, miksi tämä aikoinaan hankittiin. Vauva oli tuloillaan, isompi koti piti saada pian. Kaikkien keskinkertaisten ja hirvittävän hintaisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme tähän, jota olin netti-ilmoituksen kuvista kauhistellut kerran jos toisenkin. Kun kerran sitten ajankuluksi menimmekin näyttöön, ties kuinka monenteen tässä talossa, haistoimme tilaisuutemme tulleen. Olimme ainoat paikalla ja välittäjä näytti turhautuneen tilanteeseen. Talo oli ollut pitkään myynnissä. Teimme tarjouksen ja hinta saatiin tiputettua niin alas, että voisimme hyvillä mielin kohentaa taloa enemmän mieleiseksemme. Eli lopulta hinta ratkaisi, ja talon hyvä kunto.

En lakkaa haaveilemasta tulevaisuuden unelmatalostamme. Yhtenä päivänä se on minimalistinen betonibunkkeri, toisena satavuotias hirsitalovanhus. Raitiovanujen kolina on kuuluttava ikkunoista tai erämaan hiljaisuus. Riippuu päivästä. Oli tyyli mikä vaan, muutama kriteeri sen on täytettävä. Unelmakotiini on mahduttava hemmetin suuri ruokapöytä ja olohuoneessa pitää olla lääniä isommankin ihmisjoukon viettää aikaa. Noh, on niitä muitakin vaatimuksia, mutta nämä puutteet ovat viimeaikoina olleet eniten tapetilla nykyisessä kodissamme.

Tästä päästäänkin näppärästi kurkistamaan erästä meidän kodin ongelmakohtaa, liian ahtaan olohuoneen tv-seinustaa. Muuttoremontin yhteydessä, silloin viisi vuotta sitten, maalasin sen harmaaksi ja samalla hankimme kuvan valkoisen tv-tason. Tv:n päälle ripustin tauluhyllyn. Seinusta ei ole aikoihin miellyttänyt silmää, ei sitten ollenkaan. Olen miettinyt mitä keksisin. Itse asiassa olen kiinnittänyt huomiota, kuinka vähän tämä lähes jokaisessa kodissa oleva alttari näkyy blogeissa tai sisustuslehtien sivuilla. Kivoja esimerkkejä on vaikea löytää. Omaani olen kai vilauttanut kerran, yli kolme vuotta sitten, klik. Kai se on niin, että tv-seinä nyt vaan on vähän hankala sisustettava.

Viime viikolla päätin tehdä ryhtiliikkeen ja antaa jatkuvalle marinan kohteelleni jotain kohentavaa. Kiva tv-taso, tai jokin muu käypä ratkaisu, on ollut hakusessa jo pitkään. Tuloksetta. Päätin kuitenkin vaihtaa tuon harmaan jotenkin pehmeämmäksi sävyksi. Hah, löysinkin itseni maalamaasta seinää valkoiseksi!

Samaan syssyyn tauluhylly läks ja tilalle laitoin kolme mummolakukkatelinettä. Kiitos ihana Löytö-blogin Johanna niistä! Nyt tykkään tuosta kukkakohdasta, mutta uuden tv-tason lisäksi jotain vielä puuttuu. Ehkä olisi helpointa, jos luovuttaisiin telkkarista.