Laiskaakin laiskempi viikonloppu. Saunaa, unta, ruokaa, leikkiä ja vain oleskelua. Nytkin yöppä päällä. Irlantilaiskaksosillamme toki virtaa riittää. Poliisiasemalla pitää kiirettä puhelimen ja rosvojen kanssa. Välillä veljekset ottaa yhteen, hetki ulvotaan ja sitten taas mennään. Jatkuva sykli. Koskahan se helpottaa?

 

Perjantain kauppareissulla yllätin itseni ostamalla mummokukkien kuningattaren. Mikä toi nyt onkaan, begonia? Ihan kiva väri, mutta leikkokukat taitaa olla enemmän mun juttu. Hoksasittekos muuten, että Me Naiset -lehden uudessa numerossa on sisustusekstra, jossa on juttua trendeistä ja kivoja vinkkejä kotiin? Minäkin rohkenin vilauttaa naamaani erään jutun yhteydessä. Aina niin nokkela Mies kysyi, odotanko kuvassa omenaa putoavaksi suuhun. Että semmoista. Taidan tästä kömpiä jonkun kylkeen päikkäreille.

 

 

 

Tuoksulilja

Tuoksulilja on todella nimensä veroinen. Ehkä liikaakin. Siksipä siirsin sen työhuoneeseen. Haju ei häritse lomalaisia.

Kierroksilla

Yhdeltä yöllä pitäisi olla jo nukkumassa, jos aamulla on aikainen herätys. Tässä sitä kuitenkin vielä ollaan, kierroksilla illan aivojumpasta.

Virkistävää perjantaita itse kullekin!

 

Mansikat vai jätski?

Mansikat ovat kauniinpia, mutta jätski maukkaampaa. Testasin juuri. 

Kotona

Loma on ohi ja kotona ollaan taas. Ensitöikseni selvittelen kameraongelmia. Kuten huomaatte, näissä kuvissa ei ole sen syvällisenpää sanomaa, kunhan testaan toimiiko peli vai ei. Pokkari hajosi jo menomatkalla ja uusi järkkäri alkoi kiukutella heti sen jälkeen. Ensin mainittu sai asiantuntijalta tylyn tuomion. Tietenkin takuu on juuri mennyt umpeen. Järkkärin osalta vika näyttäisi olevan käyttäjässä. Niin arvelinkin.

Mustikka maljakossa

Vuodenvaihteessa tulppaanien kaveriksi poimitut mustikanvarvut kukkivat iloisesti. Tulppaanit jos toisetkin ovat nuukahtaneet viereltä, mutta risut sen kun kaunistuvat. Mahdetaankohan saada marjasato? Ainakin osa kukista sinertää jo.

Amatööri

Päätettiin karistella ennakkoluuloja ja käytiin ensimmäistä kertaa vuosiin Tallinnassa. Kannatti. Kaupunki on muuttunut kovasti sitten viime käynnin. Kun oltiin pitkästä aikaa liikkeellä ilman kersoja, satsattiin hotelliin vähän ekstraa. Kannatti. Nippa nappa maltettiin raahata itsemme ulos illalliselle.

Kävi kuitenkin amatöörin moka. Kuvitelkaa nyt. Mukavat puitteet, ihana hiljaisuus, ei kiire mihinkään. Vaatteet riisuttu. Kuuma kylpy odottamassa. Fazerin sinistä. Vielä lasi viiniä ja sitten pulahdus höyryävään veteen. Mutta missä on korkinavaaja?  Ei kuulunut varustukseen. Se siitä sitten. Kai vähemmälläkin pärjää.

Kohokohdat

Koko viime viikko oli varsinaista haipakkaa. Tahti vaan tiukkeni viikon loppua kohden. Oli illanistujaista meillä ja synttärijuhlaa kaverilla. Joka välissä grillattiin ja pulikoitiin. Viikon kruunasi Miehen sunnuntainen yllätys, parituntinen maastoratsatus. Minä olen ratsastanut pikkutyttönä, Mies ei koskaan. Silti ollaan hengissä. Vanha heppahulluus nostaa taas päätään. Se on menoa se!

Auringonpistos?

Nyt ei ole Bloggerilla kaikki hyvin. Liekö saanut auringonpistoksen. Sisäänkirjautuminen ontuu pahasti, kuvien lataaminen tuntuu ylivoimaiselta ja yrittäessäni vastata teidän kommentteihin, systeemi viskaa minut kylmästi pihalle. Kuulostaako tutulta vai koskeeko tämä vain allekirjoittanutta?

Palataan pidemmin asiaan, kunnes homma sujuu hieman jouhevammin. Tulossa on kivaa katteltavaa, uskoisin ainakin. Sillä välin, nautitaan helteestä!

Huhuu

Tuli vaan mieleen, kun kevään ja kesän juhlakausikin on alkamassa, että olen surkea lahjanantaja. Mulla tulee aina hiki ja ressi, kun pitäisi keksiä jotain, jossa on oikeasti ajatusta. Tekisin lahjat mielelläni itse, mutta olen tosi arka antamaan mitään omatekoista. Oma maku kun on mitä on. Se mistä itse pitää saattaa olla toisen mielestä jotain ihan kamalaa. Tiedättekös sen kiusallisen hetken, kun toinen avaa pakettia ja jo ilmeestä näkee, että nyt ei mennyt nappiin? Näin on joskus käynyt. Siksipä lahjani ovat nykyään ärsyttävän hajuttomia ja mauttomia. Miten toiset keksii aina jotain kivaa?

Itseäni osaan kyllä lahjoa. Tämänpäiväinen lahja oli minulle elintärkeä päikkäriajan terapiahetki. Sen seurauksena mieli piristyi ja omppupuun oksaan syntyi pöllöpariskunta. Taidan ripustaa oksan yläkertaan menevään portaikkoon.

Moni on muuten kysynyt mistä hankin origamipapereita. Muutaman kerran olen tilannut niitä täältä. Pistän myös talteen kivoja lahjapapereita ja muitakin papereita. Kaikki käy, kunhan paperi on tarpeeksi ohutta taiteltavaksi. Sanomalehdissä on usein hienoja kuvituksia, etenkin mainoksissa. Sarjakuvista saa upeita papereita tai vaikkapa puhelinluettelon karttasivuista. Ei muuta kuin silmä tarkkana! Joku saattaa tunnistaa vasemmanpuolisen pöllön paperin. Se on Clasun ilmaista lahjapaperia.

Silmänruokaa

Niin se on, että jos pakkaukseen on panostettu, minut saa ostamaan vaikka - jääteetä. Vinkiksi vaan markkinamiehille ja -naisille; en taida olla ainoa laatuaan.

Elossa

Koko talven on näyttänyt siltä, että ensimmäisen äitienpäiväkukkani päivät on luetut, niin surkealta se on näyttänyt. Yht'äkkiä mokoma on herännyt henkiin ja suorastaan kukoistaa. Hiphei, onneksi en hennonnut luopua siitä!


 

Muistoja ja unelmia

Jälleen lempparisitaatteja. "Kun muistot ylittävät unelmat, loppu on lähellä" -Michael Hammer

Muita juttuja

Meinaa blogi ihan syrjäytyä, kun on muuta touhua. Ollaan oltu ulkona ja nautiskeltu kevätsäästä. Ollaan pulkkailtu, käppäilty ympäriinsä ja liukasteltu. R vetää sikeitä vaunuissa, mutta isoveli ei malta. Ja ihmekös tuo, kun ympärillä on kaikkea uutta ja ihmeellistä. Heips! Me palaillaan taas asiaan kun tulee asiaa.

Yksinkertaisesti

Tänään kävi ruokavieraita. Kuha ja kattaus olivat simppelit. Samoin kukat. Kaksi craspediaa. Niiden siemeniä taidan kylvää pikkupurkkeihin, kasvattaa kesällä kukiksi ja kuivata syksyllä. Joo, niin mä teen.

Huono poka, hyvä poka

On huonoja uutisia ja on hyviä uutisia. Huonot ensin. Kahdet kolmista silmälaseistani hajosi viikon sisällä. Ensimmäisiä minä hiukan kiristin ja säädin, ja naps, menivät keskeltä poikki. Vahingosta viisastuneena kiikutin seuraavat pokat optikolle säädettäväksi, ja naps, aisa poikki. Voihan viikset, sanoin minä. Kolmansia ei säädetä vaikka tarvis olisi. Meinaavat pudota nenältä jos katselen alas. Ei auta kuin kulkea nenä pystyssä.

Hyvät uutiset on, että sain uudet lasit. Tykkään niistä kovin. Otin ekat pokat, jotka kätösiini tarttuivat. Simppelit ja ajattomat. Toivottavasti ne kestävät. Nyt on kyllä syytä mainita, että ihan surkeiksi ei voi niitä rikki menneitäkään haukkua. Ne ihanammat oli hankittu vuonna 2001 ja ne toiset 2006. Välillä on linssiä vaihdettu, että taas näkee. Laseista ne tietysti säilyivät, joissa vahvuudet olisi pitänyt tarkistaa aikaa sitten.

Nyt kun taas näkee, näpräys jatkuu. Tongin vanhoja jämälankojani ja päätin, että niille pitää tehdä jotakin. Aivan hirveitä värejä löytyi. Mitä ihmettä mä olen niistä joskus tehnyt? Kun en raaski lankoja poiskaan heittää, aloin neuloa tilkkuja, kolmioita. Tekisin vauvalle niistä vaunuihin peiton, jos jaksan neuloa tarpeeksi. Suuri mahdollisuus kyllä on, että tästä on jälleen kehkeytymässä uusi ikuisuusprojekti. Hui hai, kattellaan kuin käy.

Lapsivaara!

Lenkillä törmää jos jonkinlaisiin varoituskyltteihin. Tuo ensimmäinen on hauska!